Kirjallisena kiitos!

Lomat on ohi ja elämä arabiassa lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin flunssakierteellä.
Ensin lapset, sitten minä ja Svanski.
Talomme tämän hetkistä siisteydentilaa kuvaa, sotatanner jossa juuri räjähti likaisin nenäliinoin ja tyhjin vesipulloin ladattu pommi.
Talomme yläpuolella sen sijaan, räjähti viikonloppuna ohjus. Mutta ketä se kiinnostaa, ei ketään. Minä koitin uutisella hiukan herutella sääliä, puhuessani serkkuni kanssa, armeijan käynyt ja ymmärtää sotasanaston, mutta ei herunut.
Serkun mukaan ohjuksilla on heikko osumatarkkuus ja Svanskin mielestä vouhotin turhaan, koska ärsyttävyydestäni huolimatta, olin tuskin kohteena.

Lentävienohjusten, kuumelääkkeiden ja antibioottien yhteisvaikutuksesta kuitenkin ajauduimme perheriitaan. Minun mielestä vika oli Svanskissa ja Svanskin mielestä ainoa, jossa oli jotain vikaa, oli minun pääni.
Taistelu oli intensiivistä, motiivien ollessa hyvin hatarilla flunssanhukkaamilla poluilla.
Tappelun lopetti kolmevuotias tyttäreni, joka tuiotti minua hetken silmät viirulla ja sanoi:
" Helena Ouh my God! Helena finnish!"
Teki jotkut diivaliikkeet pulleilla käsillään ja saparot sojottaen marssi tarhaan.
Svanski meni töihin ja minä jäin keskelle perheriitaa, perheettömänä.
En kestä sitä! En vaan kestä, jos en saa sanottua viimeistä sanaa. Keskeneräinen riita on kuin kaadettu viinilasillinen, jota kukaan ei juo! Ahdistaa sellainen.

Soitin Svanskille töihin, halusin huutaa! Ajattelin että jos vain nopeasti kertaan hänen ongelmakohtansa.
Mutta Svanski oli analysoinut tilannetta ja pääsi yllättämään.
Ennen kuin sain edes aloitettua puhelinriitani, kuului Svanskin ärsyttävän rauhallinen ääni puhelimesta:
" Helena tehdäänkö nyt niin, että sinä otat nyt paperin ja kynän ja listaat ihan kaiken, mikä sinua ahdistaa. Minussa tai maailmassa tai molemmissa yhteensä."

Menin sanattomaksi, en ollut odottanut näin asiallista vastaanottoa.

"Kirjaat nyt ihan kaiken ja sitten, kun minä tulen kotiin, annat kopion tästä listasta minulle. Niin tutustun siihen ihan ajan kanssa ja voimme sitten ruveta tarvittaviin toimenpiteisiin."

Olin hämmentynyt asiatekstiä syytävästä Svanskista. Otin A4-paperin ja kynän ja aloin listata. Kunnes yhtäkkiä heräsin tästä byrokraattisestatranssista!!!

Hän käski minun kirjoittaa, ahdistuksenaiheet paperille "kolmena" kopiona ja toimittaa vasta sovittuna ajankohtana, jolloin ongelmani prosessoidaan?!?!?!?
Siinä hetkessä tajusin, että SE niin leimaa tämän paperin, säilöö muovitaskuun meidän perheen asiapapereiden joukkoon, sektoriin Helenan projektit ja mielenepävakaus. Ja myöhemmissä elämänvaiheissa, käyttää tätä, minun luomaani listaa, viitetiedostona!!!

Olin minäkin joskus villi ja vapaa, nyt listaan mieleniongelmakohtia paperille ohjussateessa, antibiootti höyryssä!
Näissä tunnelmissa avaan Blogini hiljaiselosta. Toivottavasti olette vielä kuulolla.