Hierarkiajohtamisen a ja ö

Tänään alkoi Joulun jälkeinen arki, mikä ei sikäli tuo minun elämääni muutosta, Svanskihan on painanut töitä pyhät läpeensä. Tai no näkyi se siten, että kahvitteluseuraa oli taas tarjolla.

Palatessani aamukahvilta kotiin, minua kuitenkin odotti ihana yllätys. Jotain, mitä olin salaa (ainakin blogia varten) jo kauan toivonut.
Avatessani toimiston ulko-oven kävelin suoraan, keskelle Svanskin ja autonkuljettajan konfliktia.

Svanski seisoi yläkerran rappujen päässä ja autonkuljettaja tönötti rappujen alapäässä. Svanski kiehui raivosta ja hänen stressivatsansa oli turvonnut niin suureksi, että pelkäsin saavani pian paidasta pongahtavan napin otsaani. 

Tilanne oli uhkaava mutta, koska nämä riidat saivat yleensä tragikoomisetmittasuhteet, jäin oven sivuun seuraamaan tilannetta.

Svasnki karjui:

”Tämä on minun kerrokseni! Pysy vaan siellä alhaalla!”

Autonkuljettaja oli ihmeen uhmakas, kai hän vaistosi Svanskin murtumispisteen olevan lähellä, mutta tulkitsi, murtumisesta aiheutuvan reaktion väärin.

”Tarvitsen sinua mukaani, kun haen auton huollosta.” Yritti kuljettaja julistaa portaiden alapäästä.

En tiedä miksi Svanski oli alun perin linnoittautunut yläkertaan, mutta arvasin, että autonkuljettajan yllättävä uhmakkuus Svanskia vastaan, tulisi vielä koitumaan hänen kohtalokseen.

Svanski karjaisi niin, että minäkin painauduin seinää vasten. ”Vai tarvitset sinä minua ajamaan autoa? Olet ilmeisesti saanut ylennyksenkin, kun tulet tänne toiseen kerrokseen kertomaan mitä sinä tarvitset!?”

”Mutta auto on huollossa ja se pitäisi… ” Koitti autonkuljettaja puolustella kantaansa.

”Huollossa! Totta kai se on huollossa, kun minä sen sinne järjestin! Mutta mitä sanookaan tämä paperi?” Svanski heilutti paperi nivaskaa kourassaan.

”Mikä paperi se on?” Kysyi hölmistynyt autonkuljettaja.

”Se on kuule työsopimus, hirnui Svanski. Tässä sanotaan, että autonkuljettajan tulisi ihan kuule, ajaa autoa!! Voitko kuvitella?!?”

”Mutta kun se on huollossa…”Koitti kuljettaja vielä kerran. 

Mutta Svanski oli jo kaivanut taskustaan keltaisen huomiokynän ja viivaili sillä nyt sopimuskohtia paperista.

”Auton huolto sinun työsi!” Huusi Svanski ja heitti sen jälkeen sivun paperitollona alas rappuja. 

Uusi kohta, auton ajaminen huoltoon ja pois… alleviivaus..sinun työsi! Ja toinen tollo, alas rappuja.

Kuljettaja nousi ensimmäiselle rapulle nostaaksensa työsopimuksensa osan lattialta, mutta se oli virhe.

Svanski karjui: ”Minun kerros! Minun raput, pysy vaan siellä alhaalla.”

Sen jälkeen Svanski katosi. Kuului vain rautaportin pamaus, kun hän lukittautui toimistoonsa.

Nyt jo hiukan järkyttyneen näköinen kuljettaja huusi Svanskin perään: ”Entä se auto, se on siellä huolossa?!”

Svanski karjui takaisin: ”Ei kiinnosta! Mutta jos se ei ole tunnissa täällä, sinut siirretään ulkoportaiden alapäähän! Tiedä se!”

Kuljettaja seisoi hetken paikallaan, ikään kuin pohtien vaihtoehtojaan, jonka jälkeen katosi paikalta.

Svanski on todellinen hierarkia johtaja. Käsite kahdenkerroksen väkeä, on hänen jokapäiväisessä johtamistyylissään punainenlanka. Onneksi Svanskin kerros, on myös minun kerros, joten pujahdin kenenkään huomaamatta omalle puolelle. Äkkiä Svanskille ruokaa, ennen kuin minun sopimukseni on huomiokynän alla. 

Kyllä tästä lähtee kevät upeasti vauhtiin. Onneksi on se kesäloma jo syyskuussa!