tiistai 23. syyskuuta 2014

Kesälomalla sienenmetsästysaikaan osa 2. Kasakka konflikti

Istuin kärttyinen Giliaana sylissäni makuuhuoneessa ja koitin uuvuttaa lasta uneen, uuden laulukirjan ja suloisen lauluääneni (älkää hirnuko siellä) voimin.

Olin juuri pääsemässä kasakkalaulun kertikseen, kun anoppi tuli ilmoittamaan, että laulan venäläistä laulua!? 
Sanoin, että olen asiasta tietoinen ja palasin iloisen slaavirallini syöveröihin…
”Tuulessa soiden nyt raikuu laulu kaaasakoideeeeen…”

Aopin pää tunkee taas ovelta. ”Meidän kielellä tuohon on myös sanat….”
Aha, tokaisen äyseästi, minulla on nyt lapsen tuutulaulu pahasti kesken ja anopin tietoiskut kevyesti kiristävät iloisen rallin tunnelmaa.

”Tuulessa soiden nyt raikuu laulu kaaasakoideeeeen…” pääsen taas arojen tunnelmaan kunnes…
Anopin pää jysähtää jälleen oven väärälle puolelle: "Olimme sentään 53 vuotta venäjän vallan alla, että tunnemme kyllä venäläiset laulut!!"
Selvä! Ääneni alkaa selkeästi kiristyä, samassa ovella on myös appiukko. 

”Miksi Helena laulaa venäjäksi?!?”
Laulan kyllä suomeksi! Korjaan appiukkoa.
”Tuo on kyllä venäläinen laulu!” Tiedotusvuorossa oleva appiukko julistaa.
Puren hammasta ja puristan sylissäni kohta laulun keskeytymisestä itkuraivarihuutoon pillahtavaa Giliaanaa….
”Sankareiden joukko kotiiin paaalaaaa!” 

Saan säkeistön loppuun, kun anoppi kailottaa Svaskille Helena laulaa venäläistä laulua, me olimme kuitenkin 53 vuotta venäjän vallan alla!!

En ymmärrä mitä merkitystä tällä kaikella on mun iloisen nukutusrallin kanssa!?! 

Hermoa kiristää ja päätän lisätä nukutus repertuaariini myös partisaanivalssin ja moskovanvalot, ihan vaan ärsyttääkseni! Tiesin, että jonain päivänä tulen olemaan onnellinen siitä yläasteen musiikinopettajasta, jolle slaavilainen rillumarei-musiikki oli pakkomielle!

Giliaanaa ei itänaapuri painotteinen iltasoitto häirinnyt. Anoppia sen sijaan näyttää suivaannuttavan! heheheh Evil laugh!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kesälomalla sienenmetsästys aikaan osa 1. Käypää kääpää!


KP pysähtyy iltapäivälenkillä yht äkkiä, kuin seinään! Tuijottaa alas jyrkkää rinnettä, jonka pohjalla luikertelee joen sivuhaara.
 - No niin, nyt on kääpää!! Miten en tullessa huomannut?! Nyt Helena ota veitsi ja tämä ämpäri, käy keräämässä ne!!

Katson kauhuissani alas rinnettä:
 - Noi tuolta joen rannastako?!? Ei tonne ryteikköön kukaan pääse!! Ja onko tää ees luvallista? Ne ovat tuon talon pihalla!!

- EI ole pihalla! Tuolla on rajapyykki!
- Missä?!
- Tuolla! KP  huitoo epämääräisesti 360 astetta joka suuntaan.

Karjun, En varmana mene!!
KP tuuppaa minut ämpäreineni alas rinnettä.
 – Tsip, tsip nyt vaan, ei hyvää kääpää sinne jätetä!

Rämmin läpi joenrannan ryteikön, kompastelen risuihin, mutta vältän kaatumisen ja syöksymisen jokeen tarttumalla viimetingassa märkään puunrunkoon.

KP karjuu tieltä: Leikkaa siltä veitsellä hattu pois!!! 
Silloin muistan, ainiin minullahan on veitsi kädessä! Hyvä, että en puukottanut itseäni samalla, kun suoritin tätä itsetuhoista rämesyöksyä kohti kääpä apajaa.
Leikkaan hatun irti. 
-KP karjuu, onko sieni?
-No eikö me niitä tässä jahdata!!! Karjun takaisin.
-Niin, niin, mutta onko heltat!! Karjuu KP.
- On!!! karjun takaisin.
-Jaa, no ei se sitten ole kääpää, ei otetakkaan! Karjuu KP ja lähtee muina miehinä jatkamaan lenkkiä.


Rämmin ylösrinnettä takaisin tielle. Juuri kun pääsen taas ihmisten ilmoille kärrää Svanski ja Giliaana paikalle. 

Svanski katsoo ensin minua ja sitten puukkoa ja ämpäriä. 
-Sinä olet Helena sekaisin, miksi sinä siellä rämeikössä kuljet? 
Svanski tempaisee päästäni risun ja pudistaa päätään tuomitsevan kysyvästi. 
Sitten hän juoksee kärreinensä KP:n kiinni ja kuulen, kun huonolla suomella toteaa: 
-Sinun tyttösi on hullu, hän ei pysy tiellä, katso, katso hän hunting mushrooms!
 KP nauraa ja selittää Svanskille ontuvalla englannilla: -It was kääpä you know heheheheh ja nauraa päälle!

Seison ämpäreineni ja veitsineni keskellä tietä, kun Svanski, Giliaana, kärryt ja KP jatkavat iltapäivälenkkiään syyskuisen auringon paistaessa kauniisti metsätielle.