Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Villasukat jalassa, pitsipaita päällä. On aika hyvästien....

Ajattelin, että et tunne minua enää, kun toin Giliaanan luoksesi.
Ihastuen katsoit lasta, sanoit: "Hän on kaunis. Kuka on äiti?"
Hämmennyin sanoin: "Minä."
Katsoit äitiäni ja kysyit: "Oletko ollut kiltti mummo?"

Minut valtasi lämmin tunne, olet ollut kanssamme aina! Pidit äitiäni sylissä, kun hän oli vauva, nyt opetat hänelle mummoutta. Ei se ole ihme, olethan jo Iso-, iso-, isotäti.

Hymyilit Giliaanan sinne tänne pyöriville käsille. "Hänest tulloo kästyö immeinen."
Samalla komensit tätiäni avaamaan laatikon. Sukat Giliaanalle! Villasukat. Niin kuin kaikille meille.

Suorista hänen asentoaan, pää nuokkuu. Vaikka olit jo väsynyt ja pyörätuolissa, olit ottanut tilanteen jämptisti haltuun. Tätini, Äitini, minä ja Giliaana, kaikki jämptisti järjestyksessä. Muta suurella rakkaudella.

Opetit, että elämä on villasukkien jämptiä, arkista, mutta samalla hentoa ja kaunista, kuin monimutkaisin pitsi.

Opin, että vahvuus tulee ikkunalaudallisesta saint pauli…

Universaaliton joulustressi.

Menin lähikauppaan, jonka myyntivaltti on se, että saat kaiken tärkeän, aivan kotinurkaltasi. Kiersin ympäri hyllyvälejä ja etsin, vaan en lötänyt....
"Anteeksi, missä on tomusokeri?" Pysäytin hyllyjä, hitaasti, mutta varmasti täyttävän myyntipojan.
"Mikä?!?"
Niinpätietysti, taas tässä ikivanhassa dilemmassa, hän ei ole koskaan kuullutkaan koko tomusokerista. Ja vaikka kuinka intän, hän myy minulle ei oota. Puhtaasti siksi, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, tämä glitteriflipflopeissa hänen edessään tönöttävä kotirouva ja hänen sokerivaateensa.

En tiedä miksi, mutta aina kuitenkin yritän. Varmasti sairas huumorintajuni tekee minulle kepposia.
"Tomusokeri!" Toistin selkeästi. Se mistä tehdään kuorrutetta piparien päälle" Virhe! Tiesin sen kun päästin suustani sanan pipari.
Samassa pojan ilme kirkastui ja hän osoitti hyllyn päässä olevaa piparivalikoimaa. Suustani pääsi kuin itkuvirtenä, vain yksi sana epätoivoinen, eiiiiiii.

"Sokeria!"…

Kalliiksi tulee, vain elämä…

Lauantaiaamu, kello hiipii kohti kuutta. Giliaana nuoleskelee huuliaan puoliunessa, hän on juuri syőnyt ja nukahtanut uudelleen. Minä olen kuitenkin jo täysin hereillä. Hiivin olohuoneeseen ja päräytän pyőrimään edellisenillan „vain elämää”-jakson.  Kaikki nuoruuteni ideoolit: Samuli, Vesku ja Toni. Paulankin potpureita on muutama tullut läpi tanssittua, sumuisissa yőkerhoissa. Joskus, vuosi tai muutamakin sitten.
Olen juuri päässyt tunnelmaan, kun Giliaana kiljaisee ja vaatii päästä mukaan tv:n katseluun.  Giliaana nuoresta iästään huolimatta, ei suostu hiljaiseen sivurooliin, tässä musiikkituokiossa. Vaan vetää omia soolojaan korkeelta ja kovaa, niin Samulin, Tonin, kuin kummankin Paulan páálle. Tyttő kiljuu ja pőrisee. Menevimmissä kohdissa potkii vauhtia jaloillaan, niin että sitteri heiluu.
Sehän on sanomattakin selvää, että Svanski ei tälläisessä metakassa nuku, vaan kőmpii myős lauantaiaamun vain elämää episoodiin.
-Kenen talo toi on?
-Ei kenenkään, se on hotelli.
-Tienaako …

Häiriösignaalia sosiaalisissa ultraääniaalloissa

Paluu arkeen on taas käynnissä ja lomat on vietetty. Viimekesäinen elämänluominen ja sen ylläpito on vienyt sen verran minun aikaa, että olen täysin pudonnut sosiaalisuudenkelkasta. Nyt puhkun intoa kaikkea sosiaalista kohtaan ja Svanski tietysti koettaa avuliaana auttaa. Ei sillä, että apu olisi jotenkin tarpeen.
Svanski huusi minut alakerran toimistoon, kun siellä oli asiakkaana, eräs itäeurooppalainen kotiäiti. Hän arveli, että meistä voisi olla seuraa toisilleen. Jos olisin Svanski, en välttämättä täyttäisi ihan heti sitä lottokuponkia. Tässä ote numero yksi, Helenan sosiaaliset taidot, paluu ihmistenelämään:
Nihkeä keskustelunalku ei saanut tuulta purjeisiin, joten syytin mielessäni aikaa, paikkaa ja omaa väsymystäni ja päätin paeta tilanteesta pyytämällä Rouvan puhelinnumeron, myöhempää kahvittelua silmällä pitäen.
Rouva: Odota en muista numeroani ulkoa, kysyn mieheltäni. Minä: Joo mullakin välillä viiraa vintissä, enkä muista mitään, että kysy vaan! heheheh (idioottimaista h…

Kesälomalla sienenmetsästysaikaan osa 2. Kasakka konflikti

Istuin kärttyinen Giliaana sylissäni makuuhuoneessa ja koitin uuvuttaa lasta uneen, uuden laulukirjan ja suloisen lauluääneni (älkää hirnuko siellä) voimin.
Olin juuri pääsemässä kasakkalaulun kertikseen, kun anoppi tuli ilmoittamaan, että laulan venäläistä laulua!?  Sanoin, että olen asiasta tietoinen ja palasin iloisen slaavirallini syöveröihin… ”Tuulessa soiden nyt raikuu laulu kaaasakoideeeeen…”
Aopin pää tunkee taas ovelta. ”Meidän kielellä tuohon on myös sanat….” Aha, tokaisen äyseästi, minulla on nyt lapsen tuutulaulu pahasti kesken ja anopin tietoiskut kevyesti kiristävät iloisen rallin tunnelmaa.
”Tuulessa soiden nyt raikuu laulu kaaasakoideeeeen…” pääsen taas arojen tunnelmaan kunnes… Anopin pää jysähtää jälleen oven väärälle puolelle: "Olimme sentään 53 vuotta venäjän vallan alla, että tunnemme kyllä venäläiset laulut!!" Selvä! Ääneni alkaa selkeästi kiristyä, samassa ovella on myös appiukko. 
”Miksi Helena laulaa venäjäksi?!?”
Laulan kyllä suomeksi! Korjaan app…

Kesälomalla sienenmetsästys aikaan osa 1. Käypää kääpää!

KP pysähtyy iltapäivälenkillä yht äkkiä, kuin seinään! Tuijottaa alas jyrkkää rinnettä, jonka pohjalla luikertelee joen sivuhaara.  - No niin, nyt on kääpää!! Miten en tullessa huomannut?! Nyt Helena ota veitsi ja tämä ämpäri, käy keräämässä ne!!
Katson kauhuissani alas rinnettä:  - Noi tuolta joen rannastako?!? Ei tonne ryteikköön kukaan pääse!! Ja onko tää ees luvallista? Ne ovat tuon talon pihalla!!
- EI ole pihalla! Tuolla on rajapyykki! - Missä?! - Tuolla! KP  huitoo epämääräisesti 360 astetta joka suuntaan.
Karjun, En varmana mene!! KP tuuppaa minut ämpäreineni alas rinnettä.  – Tsip, tsip nyt vaan, ei hyvää kääpää sinne jätetä!
Rämmin läpi joenrannan ryteikön, kompastelen risuihin, mutta vältän kaatumisen ja syöksymisen jokeen tarttumalla viimetingassa märkään puunrunkoon.
KP karjuu tieltä: Leikkaa siltä veitsellä hattu pois!!!  Silloin muistan, ainiin minullahan on veitsi kädessä! Hyvä, että en puukottanut itseäni samalla, kun suoritin tätä itsetuhoista rämesyöksyä kohti kää…

Vaippalaukkutreeni

Me ollaan lähdössä kesälomalle! Kyllä syyskuussa, kun kesään ei lomat mahtunut.  Piti luoda ihmisiä ja pelastaa maailmaa, kaikin puolin aikataulullisesti liian tiukka kesä.
Minä istuin ilmastointilaitteen alla ja haaveilin vaahteranlehtikasoista ja syysaamun sumuisista hetkistä, kun Svanski kieppui ympäri taloa etsien Giliaanan tuttia. Huusin se on hoitolaukussa!
Giliaana puolestaan kieppui tuolissaan vieressäni ja yritti murhata katseellaan tuolista roikkuvaa leikkiapinaa, kun Svanski tuli roikuttamaan nenämme eteen hoitolaukkua. Käsilaukkumallinen hoitolaukku ei kuulemma soveltunut lentomatkustamisen tiukkoihin standardeihin.
Lupasin perehtyä matkamallisenlaukun kriteereihin ja löysinkin sellaisen kauppakeskuksesta.  Se on Ferrarin punainen, siis unisex ja siinä on taskuja ja tilaa vaativampaankin standardistoon.
Svanski tutki laukun ja hyväksyi sen Giliaanan tarpeisiin sopivaksi. Sitten alkoi treenaus!  Kyllä matkustus pienen lapsen kanssa on vaativaa ja Svanski ei halunnut aja…

Koliikkiajot

Ystävieni keskuudessa uusi urheiluharrastuksemme on poikinut paljon kysymyksiä ja ihmettelyä.  Koska koliikkiajo lajina tuntuu olevan varsin tuntematon suomessa, kerron tässä nyt hieman lajista.
Kolikkiajot on urheilulaji, jota voidaan harrastaa perheessä tai yhteisössä, jossa on vaippaikäinen mini-ihminen. Koliikkiharrastajien kesken häntä kutsutaan Kolikoksi. Kolikon lisäksi harrastaja tarvitsee koliikkikärryt ja kärrääjät.  Yhdessä tiimissä voi olla korkeintaan yhdet koliikkikärrit ja kaksi kärrääjää. Kolikoita voi olla useampikin, mikäli kärrientilavuus sen sallii.
Kärrit tulee koristella säihkyviksi, jotta ne näkyvät, yleensä yöllä pidettävissä koliikkiajoissa. Kärrääjät usein harjautuvatkin varsin hyviksi glitteröijiksi. Muilta ominaisuuksiltaan kärrien tulee olla sulavaliikkeiset ja nopeasti kasattavat.
No sitten itse ajoihin. Kuten jo mainitsin koliikkiajot tapahtuvat ilta- ja yöaikaan. Yleensä 21-03 välisenä aikana. Joskus voidaan järjestää lisäajoja, jotka alkavat aikaise…

Vaippa foorumi

Kuva
Elämä pienen diktaattorin kanssa vaatii muutoksia, mutta kahdessa kuukaudessa alkaa jo sopeutua.  Niinpä en ihmetellyt, kun löysin itseni eilen supermarketin vaippaosastolta. Etsin jo suhteellisen suveneeristi, bumbino bambino super hyper luxus vaippoja.
Vaippahyllyllä kimppuuni hyökkäsi yli-innokas, ilmeisemmin alipalkattu, jumbber bumbber buble boo- vaippojenedustaja. Hän halusi, että ostan samoja vaippoja Giliaanalle, kuin mitä hän on käyttänyt pojallensa jo viimeiset viisi vuotta?!? Tuijotin myyntiedustajaa kauhuissani, viisi vuotta?!?! ”Niin kyllä! Minun poikani rakastaa jumbber bumbber buble boo- vaippoja!” Ylisti aasialaisittain englantia murtava myyntiedustaja.
Ajattelin, että pääsen tilanteesta pienellä ironisella huumoripläjäyksellä ja naurahdin, että mitä ilmeisimmin rakastaa, kun viiteen vuoteen ei ole vessaan oppinut!
Käännyin lähteäkseni pois, bumbino bambino super hyper luxus vaippojeni kanssa, mutta myyntiedustaja oli päättänyt saada provikkansa. Hän katsoi minua …

Ryöstö

Eilen illalla mulla välähti loistokasidea. Päätin ryöstää sen! Sittenhän siitä päästäisiin, kertaheitolla. Miten en sitä aikaisemmin tajunnut?! Ei tällaista mahdollisuutta tule, kuin ehkä kerran elämässä!
Ihmisvetkuli-kuntopyörä sai toimia rikoskumppaninani. Poljin sitä, kuin viimeistä päivää, kaikki kaksi minuuttia. Svanski, joka mussutti tripla-suklaa-gelatoa sohvalla huuteli, että suunnitelmani oli älyvapaa ja hän ei ollut aivan varma, polkemisen terveellisyydestä! Että jos lopettaisin hölmöilyn!
En ollut samaa mieltä! Oli vain oltava sitkeä ja sukelsin vaahtokylvyn lämpöön. Svanski tallusti kylpyhuoneen ovelle ja kaapi jäätelöpakkaustaan. ”Tossa ei Helena ole järjen hiventäkään ei syntymäpäivää voi varastaa! Ja sitä paitsi, en huoli sitä päivää! Se kuuluu älyvapaalle siskollesi, haluan uuden käyttämättömän päivän.”
Nousin närkästyneenä kylvystä ja tallustin vettä valuvana olohuoneeseen ja lösähdin sohvalle. Tempaisin jäätelön Svanskilta ja juuri, kun olin iskemässä lusikkaani pe…

Pakko mahtua kun….

Helena the Great ja torakkavainojen aikakausi

Gillianin lahjat

Kuva
– Svanski katso miten ihana! Niin pieni…. – Voi ei!! Keneltä se on? – Tämä on jääkiekkovalmentajan vaimolta ja tämä…. – Odota kirjaan ylös..valmentaja.. ja keneltä nuo sukat on? – Myös heiltä – Kaksi lahjaa heiltä!! Odota merkitsen inventaarioon… – Mitä helkkarin listaa sinä kirjoitat siinä?!? – Kuule kirjoitan inventaariota meidän velkakierteestä, näitä lahjoja on liikaa!! – Niin on! Sanoinkin heille, että ovat kaikki ihan hulluja! Mutta katso nyt tätäkin pupua, niin pehmoinen… Yritin esittää huolestunutta lahjojen määrän suhteen, mutta epäonnistuin.
– Älä yritä, olet ihan onnessasi! Miten voit olla noin onnessasi lahjoista, jotka eivät edes ole sinun?!? – Miten niin ei ole, ei näitä nyt kyllä palautetakkaan!! Huudahdin jo kauhuissani, en kestä jos minulta koitetaan ryövätä lahjoja takaisin.
– Ne ovat Gilianin, laitat nyt kakki takaisin paketteihin! Myös sen pupun ja Gillianin kaappiin kaikki lahjat!! Et voi aukoa toisen lahjoja! – No ei vastasyntynyt niitä osaa itsekkään aukoa, teen…

Kevään merkkejä

Kuva
Kolmas kevät arabiassa ja olen ruvennut pitämään itseäni jo lähes paikallisena. Kyllä minä sen verran kulttuuriin sopeutunut yksilö jo olen.
Tänään tajusin, että vuosirytminjäsentely ei mene päässäni enää samalla tavalla, kuin kotisuomessa aikoinaan. Kevät, kesä, syksy ja talvi ovat muuttuneet ympärivuotiseksi kesäksi, jonka talvella keskeyttää ”kappasvaan täällä sataa viikot” ja kesällä polttouunia muistuttava ”en kestä tätä pätsiä-kausi”.
Kun suomessa kevääntulon aisti, sulavina lumikasoina ja hiirenkorvina, täällä varmat kevään merkit ovat kovin toisenlaisia. Ensimmäinen varhaiskeväänmerkki on se, kun lämminvesivaraajan voi kääntää pois päältä, koska katolla sijaitseva kylmävesi tankki lämpenee niin tehokkaasti aurinkoenergialla. On vain muistettava kääntää hanat kesäaikaan, sinisestä tulee kuumaa ja punaiselta luonnollisesti kylmää.
Eilen kuitenkin alkoi luonto esitellä täysin varmoja kesänmerkkejä. Aamulla ulkorappusilla loikoi lihava torakka.  Ne ilmaantuvat kesän ensimmäisinä…

Pelikaaniteoria

"Kato Helena, se oli helkutin iso pelikaani. Ensiksi se lensi siihen ohjaamon ikkunaan, tai paremminkin siitä läpi ja tappo samalla sen perämiehen. No sitten tämä oikea lentokapteeni, meni paniikkiin, unohti laittaa happinaamarin ja käänsi hapettomassa tilassa kaikki napit ja veivit ihan vääriin, mikä käänsi lentokoneen. Sitten se kuoli hapenpuutteeseen.”
”No, mutta miten niille kaikille 300 matkustajalle kävi?”
”Ne kuoli….”
”Mihin?”
”No siihen pelikaanin iskuun tietenkin!!! Helena, sä et nyt kato selvin päin ymmärrä yhhhtään englantia, se oli se pendoliino, eikun anteeksi, mandoliini, ei kun siis se pelikaani!! shiis pelikaani tappoi sen perämiehen. Kyllä Helena tää on ihan shelvä juttu, katto kyllä minä tiedän, Minä olen lentäjä!!”
”No missä se Malesian lentokone on nyt?”
”Heheheheh sun kato varmaan pitää kysyä joltain lintutieteilijältä, mihin ne linnut oli alun perin matkalla?!”
”Selvä!”
Ja selvä minä olinkin, tosin juhlien ainoa selväpäinen, joka yritti pitää epätoivoise…

Heräteostoksia ennen nukkumaanmenoa!

Kuva
Viimeyönä juuri ennen puoltayötä, saimme Svanskin kanssa paniikkikohtauksen. Tässä ei ole enää paljoa aikaa tärkeisiin koitoksiin ja me olemme täysin valmistautumattomia.
Tuijotimme hetken epätoivoisesti toisiamme ja sitten totesimme, melkein yhteen ääneen, kyllä me tarvitsemme kameran!
Auton renkaat vinkuivat Dohan yössä kun kiidimme kauppaan.
Täydellinen aika kameran ostolle, juuri ennen sulkemista. Myyjä oli halukas neuvotteluihin koska hän, mitä ilmeisemmin halusi meistä, yön viimeisistä kameran hankkijoista, pikaisesti eroon.
Minä valikoin ja Svanki neuvotteli, myyjä oli siis heikoilla jäillä!
Vähän isompi muistikortti ja kameralaukku kaupanpäälisinä kipitimme ulos kaupasta juuri ennen, kuin turvallisuusmies olisi meidät sieltä kantanut pihalle.
Nyt voimme huokaista helpotuksesta, meillä on kamera! Olemme siis täysin varustautuneet ensi kesän koitoksiin.
Tänään olenkin sitten kökkinyt kaiken aamua toimiston tylsällä pihalla ja naapurin kissan kanssa jahdannut muun muassa lintuja…