sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Millaista on elämä?!

Viimeaikoina olen saanut useammankin kyselyn siitä, millaista on tavallinen elämä täällä Dohassa.
Siitäpä innostuinkin laatimaan kattavan tietopaketin, joka perustuu täällä elettyyn elämään. Tässä muutama arkielämän kohtaus...

Autonhuolto

Tarina, joka on jatkunut jo kolmekuukautta, törkeästi lyhenneltynä.

Autohajosi.
Autokorjattiin merkkihuollossa.
Autohajosi uudelleen.
Autokorjatiin merkkihuollossa.
Autohajosi jälleen.
Merkkihuolto ilmoitti, että auto on rikki, eikä sille voi minkään!
Mies raivostui!!
Merkkihuolto ilmoitti, että ei auto olekkaan niin rikki, että korjaavat kaksi kertaa auton arvon suuruiseen hintaan.
Sanomattakin selvää, että mies raivostui...
Auto viedään intialaiselle korjaajalle, Ei hätää! Auto korjaantuu halvalla!  Moottori on tilattu Saudeista.
Odotetaan...
Odotetaan...
Tulee puhelinsoitto moottori on vihdoin Saudeissa?! Olikin Dubaista tämä yksilö.
Odotetaan viikko...
Moottoria ei saakkaan kuljettaa Dubaista rekalla, pitää maksaa lisää rahaa, tulee lentorahtina.
Odotetaan ja soitellaan ja kysellään.
Vihdoin vastaus: Moottori on laivassa huomenna Dohan satamassa.
Odotetaan... Rouva hermostuu ja korottaa ääntään! Missä se moottori on?!? Rouva ottaa nyt ihan rauhallisesti se on saudiarabian ja Qatarin rajalla! Jos pääsee tullista sinulla on auto torstaina!
Torstai tulee ja menee.
Toinen torstai, kolmas torstai..... Missä se moottori on jumankauta?!?! Huomenna lähtee Dubaista, rekalla! 
Moottori on Qatarin rajalla jos hyvin menee, teillä on torstaina auto.....
Viikko myöhemmin: Millainen sen moottorin pitikään olla?!
Mies ja Rouva raivostuvat!!!
Juu ei hätää, on juuri tilattu Dubaista, ins allah on tiistaina täällä, saatte torstaina auton...
Torstai! Missä on moottori!!!! Juuri nyt ylitti Saudia arabian rajan! Sano vaan vaimollesi, että kyllä tällä viikolla on valmis... sanotaanko torstaina?!

Äänestys

Näin suomalainen itsenäinen nainen äänestää 2015-luvulla.

H: Svanskii maksatko mut Dubaihin äänestämään?!
S: En!
H: Mitä hemmettiä?! Minulle tuli suomesta juurikin äänestysoikeuslappu ja lähin vaaliuurna on Dubaissa!
S: Laita se silppuriin, ei tollasia asiakirjoja voi suoraan roskiin heittää.
H: En laita, aijon äänestää! Eikö sinunkin asemassa olevalle miehelle, olisi tärkeää, että vaimosi olisi poliittisesti aktiivi?!
S: Sula on koneella auki nettisivu, Dubain Aqua Parkista!
H: No ei mikään estä yhdistämästä kansalaiskuuliaisuutta hupiin?!
S: Sinä et olisi aktiivinen missään muualla, kuin tuolla Aqua Parkissa! Ei mahdu budjettiin!!
H: Koska meillä on äänestys perhe-budjetista?!
S: Perheemme elää diktatuurissa!
H: Kyllä minä sen tiesin, mutta luulin olevani se diktaattori?!?
S:Aivan! Nimeä yksikin diktaattori, joka äänestää?

Arghhh en kestä, kun Svanski on ovelampi kuin minä!

Synnytysvalmennus

Sattuu se kulmakarvojen nyppiminenkin, kaikki tässä elämässa sattuu. Mietit vaan, että seinä ei ole tyhjä, vaan kauniin valkoinen.

En tiedä oliko osittain paikallisen sairaanhoitajan käännöskukkanen, mutta löysin näistä kahdesta lauseesta kaiken tarvittavan ja jopa ehkä enemmän. 

Elämä on täällä hyvin yksinkertaista ja helppoa. Kun auto hajoaa, se hajoaa, etkä sinä sille minkään voi, se korjataan torstaina. 
Kun pitää synnyttää, niin puserra ei se sieltä muuten synny. Ja mikäli haluat äänestää, sinun on oltava miestäsi parempi väittelyissä. Ja Aqua Parkin googellus vasta, kun lentomatkaraha on varmasti myönnetty!

Että leppoisat oltavat tässä kotona. Saa rentoilla, kun ilman autoa ei mihinkään pääse ja Dubain matka-anomus hylättiin. 
Onneksi 9kk sitten tehty seinän tuijotus, tuottaa tulosta ja voin ihailla Giliaanan juuri alkanutta konttausta. 
Hän hilaa itseään eteenpäin ja huutaa mennessään "Hyvä, hyvä, hyvä" 
Sanoisin, että vaikka auto ei torstaina tulisikaan asenne meillä on kohdillaan! Vielä jaksaa! Hyvä, hyvä, hyvä!!!





maanantai 9. maaliskuuta 2015

Rentoutus-cd-muusikkojen vaiettu ammattikunta...

Mun auto on ollut rikki viimeiset kaksikuukautta.
Se on aiheutanut yhä useammin ja useammin tilanteen, että pikku Giliaanani ei ole toiveistaan huolimatta päässyt ulos päiväunille, vaan olemme käyneet tahtojentaistoa unien suorittamiseksi sisätiloissa.

Koska lapseni on hiukan high maintenance, ei päiväunia todellakaan voi suorittaa ihan missätahansa oloissa.
Useiden neuvottelujen jälkeen olemme tulleet siihen sopuratkaisuun, että vähimmäisvaatimukset päiväunimiljööstä pitävät sisällään, ilmastointilaiteen huudatuksen täysillä, vaikka ulkona on kylmä, vain plus kaksikymmentäastetta ja aavikontuulet rentoutus-cd:n soittamisen tauotta, koko oletetun torkkumisajan.
Muutaman kerran, olen siis tuon hölmönähetkenä, kesken suomitalviloman, supermarketin ale-laarista ostetun panhuilu-tiukukello-suhina cd:n läpi kuunellut!

Tänään viimeeksi. Tuijotin seinää ja mietin...

Kurjaa olisi, jos olisi haaveillut muusikonurasta. Nähnyt itsensä artistina miljoonien ihmisten edessä. Toivonut musiikkinsa kuuluvan ympäri maailmaa, mutta toiveissaan ei olisi asettanut tarkkoja sopimusehtoja kohtalonsa kanssa ja päätynyt rentoutus cd- muusikoksi.
Siinä vasta arvostuksesta pudonnut ammattikunta.
Mutta kohtaloa ei voi syylistää, ympäri maailman, joka terveyskylpylässä ja hermoparantolassa, raikaavat rentoutusmusiikki cd:t.

Koitin miettiä, ei en tiennyt yhtään rentoutus- tai luonnonäänet-taustamusiikkimuusikkoa.
Svanskikaan ei tiennyt, eikä myöskään halunnut keskustella tästä, musiikkimaailman arvostuksensuohon uponneesta ammattiryhmästä.
Svanskia hiertää vieläkin mun viimeviikkoinen Stephen Hawkins innostus ja pelkää rentoutusmusiikkojen sortokeskustelun äkkiä karkaavan takaisin siihen, Svanskin mielestä puuduttavaan, minun mielestä hyvinkin mielenkiintoiseen aiheeseen: Onko Jupiterin kuulla, Europalla 45 kilometrin jääkuoren alla, elämää?!?

Tämäkin aavikontuulet cd, raikaa stressikierteissä olevien ihmisten äänentoistolaitteissa ympäri maailman, mutta kukaan ei tiedä, kuka siellä studiossa niitä kelloja kilkattaa? Rämpyttää tuulenvirettä tunnelmallisesti panhuilusta tai lorisuttaa vettä, välillä hitaasti, välillä vuolaasti....

En yhtään tiedä, kenelle siis kuuluu kunnia siitä, että Giliaana nyt nukkuu ja minulla on tässä aikaa, autottomana kotini vankina kirjoitella blogia... Toisaalta rentoutus cd-aristilla on varmaan muutenkin rankkaa, että ei varmasti tarvitse tätäkin soopaa hänen syykseen laskea.

Kaikki kunnia rentoutusmusiikille, tästälähtien kuuntelen  tieoisemmin hierojalla metsänääni-cd:tä ja pohdin sen taiteellista toteutusta. Enkä suinkaan kuvittele kulkevani metsässä miettien, kauppalistaa ja sitä, kuinka Svanski ja Giliaana pärjäävät kahdestaan tämän tunnin, jonka loikoilen hieronnassa.