Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Kaatunut kuusi ja aamuyön juoksupizza.

Kuva
Joulukuusi makasi kaatuneena lattialla, Giliaana voivotteli hetken kädet poskillaan "ouh dear, ouh dear", rupesi sitten keräilemään kimaltavia koristeita, omiin käyttötarkoituksiinsa.

Pyykkikasat odottivat lajiteltuina keittiönlattialla, spaghetti odotti keittäjäänsä. Syötin Gilbertille banaanimössöä, hän naureskeli, jatkoin samalla juorua numero 305 Skypen mikrofoniin.

Kuinka monta kuukautta väliä? En edes kehtaa laskea, mutta vihdoin olimme saaneet ystäväni kanssa skypeyhteyden. Toisessa päässä hän vaihtoi lapselle vaippaa ja täytti tiskikonetta. täällä toisessa päässä minä, komensin kuusen kaatanutta Giliaanaa. Nostin kuusen pystyyn, suorin pari koristetta ja nauroin taas jollekin ystävän kertomalle kommellukselle.

Ovi rasahti auki!? Oliko kello jo kuusi? Iltapäivä skypessa oli venynyt. Olin varma että Svanski avautuisi.
Svanski katsoi ympärilleen, epätoivoisen kysyvä katse tarttui vinossa kenottavaan muovikuuseen, jonka hujan hajan roikkuvat koristeet huusivat totuutta,…

Mr. and Mrs.

Kuva
Postista tippui "se"- kuori!
Se kuori, jota olen koko edustusurani odottanut. Mutta sijaintini tähden, en ole sellaista kuitenkaan saanut.
Monia muita ja monista maista, olen vastaanottanut, mutta en tätä yhtä ja tärkeintä vielä koskaan.

Avasin kuoren, painotuote oli virheetön. Svanskikin sanoi niin ja hän on alansa parhaita, niin kutsujen lähettäjänä, kuin painajanakin.
Leijonavaakuna hohti kultaisena ja kutsussa hienolla fontilla Mr. and Mrs. Svanski.
Hengitin syvään olin niin innoissani.

-Kai tiedät, että et voi tuolla kutsulla tulla juhliin? Se olisi huijausta?
Tuijotin Svanskin vakavaa naamaa kauhusta kankeana!
-Miten niin?
-Siinähän on, että Mr ja Mrs Svanski, et sinä ole Mrs Svanski, olet pitänyt oman nimesi! Ei mitään mainintaa rouva Heikkilästä! Mrs Svanski ei voi tulla, hän ei ole todellinen, hän on satuolento!

Vihani kiehahti, kuinka tuo mies julkeaa kiusata tälläisellä hetkellä! Karjuin!

Et ole järin todellinen hahmo itsekkään!! Näyttäydyt harvoin sukulaisille, …

Sopimatonta sovittaa.

Elämäni täällä arabian kulmalla on lupsahtanut jonkinlaiseen tasapainoon. Vihdoin löysin myös aikaa itselleni ja aloitin kuntoilun.

Koska nykyinen asuinmaani, hiukan rajoittaa vapaata liikkumistani, oli helpointa valinta jokin kuntoilumuoto asuinalueeni tarjonnasta.
Rauhallinen jooga?
Yksinäinen kuntosali kohellus vai...
Kuntojumppa!? Ison pallon kanssa kuntoilua, tunnuslauseella u got it!? Tietenkin minä sen got it. Sinne siis!

Kun olin ensimmäisen viikon pyörinyt salilla palloni kanssa, hikisenä sinne tänne sinkoillen, tulin sen tosiasian eteen, että tarvitsen uudet urheilurintaliivit.
Vanhoissa raskaudenaikana venyttämissäni liiveissä, kun ei ollut virtaviivaisuutta, sitten niin mihinkään suuntaan.
Ne olivat harmaanvalkoista venynyttä epämuotoa koko kaikenkattavassa komeudessaan.
Ja mikään ei masenna hyväntahtista harjoittelua niin, kuin sinne tänne, näkökentässä sinkoilevat tissit.

Siis liivikaupoille.

Mainitsemani raskaus kuitenkin oli muuttanut rintavarustukseni kokoa, joten os…

Kukka ja Tähti, sekä muita kodinsisustuksen kompastuskiviä.

Kuva
Se on jokakerta kotipsykologian paikka, kun asentaa ikeaostoksia.
"Asensin" lapsille juuri yövalot.
Gilbertille tähti ja Giliaanalle kukkanen, ne sellaiset muovihärpäkkeet, jotka kuuluvat joka lastenhuoneeseen. Paketissa mukana oikein ohjekirja, kuinka valot asennetaan...

...Lastenhuoneen lattialla on vasara, ruuvimeisselisetti, teippiä, klemmareita, tyhjä kahvikuppi ja se ohjekirja?!
Ohjekirja on tuhannen silppuna, koska se on sen ihan omavika!
Sitä lukiessa menee hermo ja se painotyö ei kestä hermostunutta naista, vasaraa ja kahvikuppia... Kyseinen lehdykkä otti siis hiukan osumaa ja lopuksi, kun luin sadannen kerran lauseen; älä anna lapsesi hirttää itseään sähköjohtoon. Huusin ja rytistin sen helkutan lehtisen lievää väkivaltaa käyttäen!

Taas meinasi tulla avioero ikean kodinsisustusta asentaessa ja nyt ei edes ollut mies kotona, ei edes puhelimen päässä, mutta hänen vikaansa oli kaikki!
Todellakin ärsyttävää, että hän ei vastaanottanut mun telepaattisia yhteydenottoja …

Elämää vain... Norjassa?!?

Kuva
-Helena syökö nuo nyt pyttipannua?
-Svanski viimeisen kerran!En tiedä!
-Kyllä minusta on ala-arvoista tarjota pyttipannua, jos on kerran kirjoittanut 700 laulua! Lohi olis parempi...Norjalainenlohi.... Miks me ei matkusteta Norjaan?
-Ole hiljaa!!
-Mihin tuo on laittanut piiloon ne rahansa?
-Mitkä rahat? Mitä?
-Oliskohan kuule osuuspankissa... jossain ne on, ei päälle päin näy....
-En usko että suomalaiset laulajat on kovin rikkaitta.
-Se ei ole tajunnut sitä, mitä minä olen... Turhaa kirjoittaa 700 laulua, pitää kirjoittaa vain yksi hyvä! Niin minä teen!
-Teet mitä?
-Kirjoitan yhden laulun, elän profiiteilla.
-No mahtaa olla kipale!
-Tuolla nuorella miehellä on tunnepuolen ongelmia.
-Se on liikuttunut!! Niin voi käydä jos keskittyy ja kuuntelee toisten esityksiä! Täysin vierasta sinulle!!
-Sen kantsis matkustaa Norjaan...
-Täh?
-No way Norway hehhehe
-Oot sekasin!? Mä oon ihan varma, et se laulaa lumi teki enkelin eteiseen!
-Minkä lumilapalepaseen?
-Lumi teki enkelin eteiseen, se var…

Doha-Dubai-Budapest-Helsinki-Budapest-Dubai-Riyadh

Viikko sitten, seisoi Riyadin kentällä hyvin väsynyt nainen. Tai todellakaan hän ei seissyt, vaan taisteli tuplarattaiden lentokoneessa länään painuneen aukaisuvivun kanssa, pidellen samalla toisella kädellä, vuoroin mistäkin raajasta kiinni, sätkivää kaksivuotiasta, jota parhaiten kuvaa sanalla... väsynyt!

Takana oli kuuden viikon kesäloma, kulkien matkalaukku kavalkaadin kanssa sukulaiselta toiselle. Kuuden viikon aikana, seitsemän eri majoituspaikkaa, kahdessa eri maassa.

Apayanhelma tarttui lastenvaununrenkaan väliin, Giliaana sinkaisi kohti matkalaukkuhihnan punaisena kiiluvaa hätäkatkaisinta, säntäsin perään.
Kompastuin, kun helmasta kiinnipitävä lastenvaunujärjestelmä ei päässyt samaan kiihdytysnopeuteen kanssani.
Ihmeellisellä kierteellä sain itseni pysymään pystyssä, mutta kierteenvoimasta päähuivini vinksahti niin kireälle, että melkein tukehduin.
Mutta tarrasin kuin tarrasinkin Giliaanaan juuri ajoissa ja vältin skandaalin ensimmäisenä maassaolo minuuttinamme.

Svanski rull…

"Muutoin samassa kohtaa"

Muuttoauto peruutti ulos pihasta, tuut, tuut,tuut…. Korvissani kaikui, kuin upeana sinfoniana, peruutuksen merkkiääni.  Tähän oli vihdoin tultu. 288 kiloa tasaisissa ikean muuttolaatikoissa, tarkasti inventoituna, teipattuna ja sinetöitynä.  Meidän, viiden ja puolenvuoden aikana haalittu, maallinen omaisuus, peruutti juuri pihasta ulos kohti lentokenttää.
Noiden siistien ja järjestelmällisten laatikoiden aikaansaamiseksi kului koko kesä?! Ne hautasivat täydellisen ulkonäkönsä alle, sekasortoa, huutoa, kiroilua, kaaosta ja uhkailua. Ei uskoisi!
Meillä olisi ollut vanhoja, pariin kertaan käytettyjä laatikoita, mutta kun rupesin teippaamaan niitä keväällä kasaan, Svanski sai kohtauksen: -Tiedätkö?!? Nuo laatikot ovat ensimmäinen asia, joka menee minun uuteen työpaikaani?! Mitä nekin ajattelevat meistä jos muuttokuorma tulee paikalle vanhoissa erikokoisissa laatikoissa?! Ajattele Helena! Ajattele!!!  Samalla kun päätin lopettaa ajattelun loppumuuton ajaksi, Svanski jyräsi itsensä Ikeaan ja …

Tarkastuksen tarpeettomuus

Astelin reippainmielin paikalliseen terveyskeskukseen, ajatuksenani hoitaa kerralla kuntoon, ennen lomia, synnytyksen jälkeen, jonkinlainen lopputarkastus. Ajatus hieno, toteutus...

-Päivää rouva lääkäri! Haluaisin synnytyksenlopputarkastuksen.
-Koska teille on tehty sellainen viimeeksi?

En täysin ymmärtänyt, miksi oli oleellista, milloin olin viimeeksi edellisenkerran synnyttänyt, mutta vastasin tunnollisesti kaikkiin kysymyksiin,

- ?? Kaksi vuotta sitten...
-Joo o, no emme me nyt sitten tee sitä.
-Anteeksi?!? Siis miten niin ei tehdä?
-Katsos kun, me teemme synnytyksenlopputarkastuksen, vain joka kolmas vuosi.
-Niin mutta minä uudelleen synnytin kuukausi sitten?! Naurahdin voitonriemuisesti, koska en vielä ymmärtänyt tyhmyyteni tasoa ja määrää.

-Nii-iin?! Ei se kuitenkaan oikeuta teitä ohittamaan aikarajaa.
-Ei vai??? Miten niin ei??
-Tulette ensivuonna sitten...
-En minä aijo synnyttää ensi vuonna!! Huudan jo epätoivoisena.
- Ette vai?!? No hyvä niin, sittenhän teillä on hyvin aik…

Sokeapiste

Vesipullo on taas kadonnut olohuoneenpöydältä.  Karjun Svanskille!  Eikö hän ikinä voi ottaa omaapulloa keittiöstä? Täytyykö aina viedä minun pulloni.  Ulkona on +47 astetta lämmintä ja ilmastointilaitteen kaukosäädin on mystisesti hävinnyt, tunteet vain kuumenevat.  Väistän olohuoneenlattialla tönöttävää Giliaanan leikkitelttaa, kun rymistän keittiöön hakemaan virvokkeita.
Olen kuulemma vienyt Svanskin pyjaman? Minulla ei ole muistikuvaa tästä. Se ei ollut edes vielä likainen.  Etsin ja etsin, mutta en löydä sitä pyykkikorista tai lattialla olevasta pyykkiläjästä, joka on tavallaan tehnyt jo paripäivää matkaa pyykkiin.  Voiko pyjama vain kadota? Ja kuinka kaksikymmentä puhdasta pikkuhousua vaan ilmestyy toiseen läjään keskelle makuuhuoneen lattiaa?  Ajatus ei kulje, olo on nihkeä… Missä helkutissa se ilmastointilaitteen säädin voi olla?!?  Kävelen melkein päin olohuoneen keskellä tönöttävää Giliaanan telttaa, kun kannan vaateläjää pyykkihuoneeseen.
Minä huudan ja hikoan, Svanski hikoaa ja…

Se on poika, jos soodasi kiehuu…

Kuva
Rankka vuosi takana.  Meitä on Svanskin kanssa uudelleen sijoitettu, koko vuosi. Tänään sinne, huomenna tuonne.  Olen viettänyt tuntikausia tietokoneella etsien, milloin minkäkin, kerta toisensa jälkeen erikoisemmanmaan tärkeimpiä palveluita, Ikeaa, vauvauintia ja synnytyssairaalaa…
Musta, oli se viikko, kun tuijotin kalenteria ja sitä tosiasiaa, että synnytän Afrikan savannilla.  Ilman modernia sairaalaa, kivunlievityksenä pelkkä voodoo ja mustamagia.  Onneksi oli skype-treffit. Ystävä, jonka kanssa vitsailla voodoo synnytyksen eduista ja tehokkuudesta. Se viikko meni ohi. Minä kestin sen ja samalla voodoo-synnytys Afrikassa vaihtui taas johonkin toiseen, mieltä paisuttavaan, kaaosteoriaan.
Usko meinasi loppua, kun kävelin ulos ultraäänitutkimuksesta, jossa ajauduin epäymmärrykseen filippiiniläisen hoitajan kanssa.  Hän ei nähnyt lapsen käsiä. Tämän hän osasi ilmoittaa, mutta kun pommitin hänelle sarjan lisäkysymyksiä, keskittyen tarkentamaan faktaa, hän ei näe käsiä? Vai lapsella ei ole …