maanantai 1. elokuuta 2016

"Muutoin samassa kohtaa"

Muuttoauto peruutti ulos pihasta, tuut, tuut,tuut…. Korvissani kaikui, kuin upeana sinfoniana, peruutuksen merkkiääni. 
Tähän oli vihdoin tultu. 288 kiloa tasaisissa ikean muuttolaatikoissa, tarkasti inventoituna, teipattuna ja sinetöitynä. 
Meidän, viiden ja puolenvuoden aikana haalittu, maallinen omaisuus, peruutti juuri pihasta ulos kohti lentokenttää.

Noiden siistien ja järjestelmällisten laatikoiden aikaansaamiseksi kului koko kesä?! Ne hautasivat täydellisen ulkonäkönsä alle, sekasortoa, huutoa, kiroilua, kaaosta ja uhkailua. Ei uskoisi!

Meillä olisi ollut vanhoja, pariin kertaan käytettyjä laatikoita, mutta kun rupesin teippaamaan niitä keväällä kasaan, Svanski sai kohtauksen:
-Tiedätkö?!? Nuo laatikot ovat ensimmäinen asia, joka menee minun uuteen työpaikaani?! Mitä nekin ajattelevat meistä jos muuttokuorma tulee paikalle vanhoissa erikokoisissa laatikoissa?! Ajattele Helena! Ajattele!!! 
Samalla kun päätin lopettaa ajattelun loppumuuton ajaksi, Svanski jyräsi itsensä Ikeaan ja osti parikymmentä identtistä laatikkoa ja rautakaupasta yhtä monta teippirullaa.

Pakkasin kahdeksan laatikkoa tavaraa, sitten loppui into. Loppukesän viikot kuluivat kuunnellessa Svanskin muuttuvia deadline-ultimaatteja. Pakkaamme viikonloppuna! 
Viikonloput tulivat ja menivät, mutta yhä vierashuoneessa tönötti kahdeksan pakattua ja kaksitoista pakkaamatonta laatikkoa.

-Missä on puhelimenlaturi?!?!
-Makuuhuoneessa vauvansängyn päällä!! Karjuin Svanskille, samalla kun koitin kiskoa Giliaanaa ulos pahvilaatikosta ja saada tehosekoittimen, kaikkine lisäosineen, pahvilaatikon sisälle. 
Liikaa liikkuvia osia sekä tehoa, sekä lapsessa, että sekoittimessa…

Koko kesän vitkuttelu oli johtanut siihen, että laatikoiden pakkaus oli ajautunut aikajannalla hätätilaan. 
Asioidentilaa ei helpottanut se, että minun kykyni teipata oli havaittu rajalliseksi ja Svanski oli pakotettu kaiken muun kiireensä keskellä syrjäyttämään minut, niin muuttolaatikoiden teippauksesta, kuin osoitelappujen kiinnityksestä. Sinetöintiä hän ei nyt alunperinkään ollut uskonut minulle.

-Ei täällä ole mitään sänkyä?! Svanski kiljui makuuhuoneesta!
-No onhan!! Vauvansänky!! Se laturi on siinä päällä!!
-Ai tässä vai? Svanski tuli makuuhuoneesta kiikuttaen vauvanturvaistuinta.
-Se on turvaistuin! Karjuin ja juoksin kiinni, vispilät kädessä kirmaavaa Giliaanaa. Sanoin makuuhuoneessa!! Miksi olet siellä!
-Tämä on makuuhuone ja täällä ei ole muuta kuin tämä koppa!! Karjui Svanski makuuhuoneenovelta.
-Ei se enää ole makuuhuone! Ei enää siitä lähtien, kun siellä hajosi ilmastointi ja kun invetoin vaattekaapit parisängylle! Sillä hetkellä makuuhuone muutti vierashuoneeseen, kyllä sinä sen tiedät!
-Siis vierashuoneessa vauvansängyllä.. puhisten Svanski paineli vierashuoneeseen… Ei täällä ole vauvansänkyä!!! Missä se helkutin laturi on!?!?
-Ryysin apinanraivolla vierashuoneeseen, miten tuo mies voi olla noin avuton?!?! Tässä! Tempaisin laturin vierashuoneen yöpöydän alta!

-No eihän se ollut siellä päinkään, missä sanoit sen olevan.
-Miten niin? Laitoin laturin vauvansängylle makuuhuoneessa ja on yleisesti tiedossa, että makuuhuone muutti vauvansänkyineen vierashuoneeseen, jonka jälkeen purin vauvansängyn ja laitoin sen paikalle yöpöydän, mutta laturi on edelleen samassa paikassa eli … luonnollisesti yöpöydän alla vierashuoneessa! Tässä nyt asiat hiukan elää…
-miksi et sanonut niin! Mitä sitten sekoilet makuuhuoneesta!
-Sanonut?!? En minä ehdi vääntämään selvää asiaa rautalangasta! Minä pakkaan kodinkoneita!

-Kai olet kirjannut kaikista electronisistalaitteista ylös sarjanumerot?!
-Mitä?!?!?!
-Sarjanumerot on oltava inventaariossa!!
-Voi PERKELE!!
-Onko fööni ja leivänpaahdin electronisialaitteita?!?!
-on!
-Voi PERKELE! Tuo takaisin laatikot kaksi ja kymmenen!!
-Ne on teipattu jo!
-Voi PERKELE!
Kun Svanski on jotain teipannut, niin se on sitten teipannut. 
Rulla paketointiteippiä per laatikko, niitä ei auota! 

Onneksi Svanskilla oli vielä muistitikulla viimevuoden muutosta inventaario, josta kätevästi saimme sarjanumerot jo pakattuihin electroniikkatuotteisiin, kaikkiin muihin paitsi silitysrautaan… onneksi sattumalta löysin numeron, omista (mielikuvitus)arkistoistani.

Sillä hetkellä, kun portit muuttoauton perässä sulkeutuivat ja pitelin täydellisen inventaariolistan sijaan kädessäni kuitattua lähetyslistaa, tunsin itseni voittajaksi. Tästä alkoi viimein lähtölaulu Dohalle! Lomakin oli jo niin lähellä että, voi henkeä pidätellä. Mikä onnen tunne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin