Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2013.

Yhtenä iltana...

Kuva
Ovella Tää on väärä ovi! Miten niin? Tää on sivusisäänkäynti! Mulle on aivan se ja sama! Tässä on valet-parking se riittää! Se pääsisäänkäynti olis tuolla kulman takana! Jos ei kelpaa rouvalle mennään kotiin! ok ok älä huuda!
Aulassa pshht oota mua! En voi kävellä noin lujaa, mulla on korot! Tuolla on hissit koita nyt kipittää! Mitä hemmettiä! Eihän näillä pääse, kuin kerroksen ylöspäin! Anteeksi missä on pitemmänkaavan hissit? Haluamme 55:teen kerrokseen? Svanski! Oikeesti pitemmän kaavanhissit?!?! Mitä tollasia tyhmiä kyselet?
Hississä ylös Aaaaaa mun korviin satuuuuu!!! Tää menee lujaa! Ei ole Koneen hissi! Soita niille missä ne on! En soita ne sano 55 kerrosta ja yhdet raput, ei siihin tarvi soitella!
Hississä alas Mr. Alder pidä sitä hissinovee?!?!
Mihin mennään? En tiedä Painakaa nyt jotain! Paina Golfitar sinä! Svanski ei tajuu! No mihin me mennään?!!??! Alas!  Paina yksi! Eiku  L, paina L, niin ku Lobby No nyt mentiin ykköseen.
Aulassa Ei täällä mitään ole! Anteeksi …

Hermoromahduksen neliöjuuri.

Kuva
Tuijotan viimekesänä ostettua neonvihreää supermatkalaukkuani ja sitten tuliaispinoa. Mahdoton yhtälö! No mietin sitä huomenna, minun lähtöni on vasta kahden viikon päästä. Vaikka tieto puuttuvista tuliaisista, hiukan ahdistaakin mieltä.
Golfitar lähtee jo lauantaina ja siinä samassa viikonloppurysäyksessä, kaikki muutkin suomi-ladyt. Minä jään vielä! Mitä hemmettiä teen kaksi viikkoa yksin?  Golfitar ei onneksi mitenkään odota suomilomaa! On pakannut jo viikko sitten ja istuu nyt autotallissaan matkalaukun päällä ja odottaa. Ei voi häntäkään lomankaipuusta syytellä, onhan hän vuoden kuunnellut minun juttujani.
Viime viikkojen tunnelmat, ovat olleet painostavia. Kaikki odottavat lomaansa ja kireys on jo käsin kosketeltavaa. Taas yksi arabiassa vietetty vuosi, on tehnyt tehtävänsä. Kuin väsyneet pikkulapset, rupeamme törmäilemään sinne tänne, itkemme ja kiukuttelemme mitättömistäkin asioista.
Minulle viimeinen tikki olivat maalarit, joiden piti laittaa uutta sävyä asuntoni seiniin. …

Vuoden hirvein päivä

Kuva
Se oli aina ennen juhannusta, silloin kun kesä oli kauneimmillaan, aivan alussa, kaikki vaaleanvihreää ja uuttaa.  Linnut lauloivat ja tienvieret oli täynnä villejä juhannuskukkia. Aina silloin, se päivä tuli.
Heräsin pihakoivunlehtien havinaan ja avonaisesta ikkunasta tulvivaan raikkaaseen kesäaamun ilmaan. Mutta sisälläni myrskysi, tänään on se päivä, se hirveä päivä, se joka vain oli kärsittävä.  Vaikka kuinka yritin käyttäytyä, niin vähintään kotiaresti oli saldona päivän päätteeksi.
Mutta pikku-Helena nousi sängystään ja temmelsi vaatekaapille, hetken pengottuaan se löytyi! Universumin rumin mekko, makkaralla roikkuvat eriparisukat. Kokovartalopeilistä katsottuna, hiusten kampaaminen oli aivan yliarvostettua, valmiina juhlaan.
Äiti oli kattanut keittiön pöydälle jäätelöä ja kauden marjoja ja kannussa oli viinimarjamehua. Se sai minussa aikaan raivokohtauksen. Kyllä sitä nyt taas eletään pitsiunelmaa, jäätelöä ja marjoja yök yök. Toista ovat minun juhlamenuni karkkia, karkkia, k…

Kylpyhuonelaulantaa ja muita yhteisiä tekijöitä

Eräs tuttavani monen avioliittovuoden jälkeen sanoi, että tärkeintä hyvässä avioliitossa on se, että pariskunnilla on jotakin yhteistä. Selitin tätä Svanskille pari iltaa sitten ja mies ajautui paniikkiin. Hän tuli siihen tulokseen, että koska minua ei pörssikurssit paljon kiinnostaneet ja hän ei ymmärtänyt juurikaan marsipaanitaiteesta, meillä ei ollut mitään yhteistä.
Paniikinomainen mies kaivoi taskulaskimen esille ja rupesi vääntämään yhtälöä siitä, kuinka hukkaan heitettyä rahaa meidän hääkulut olivat olleet, jos suhteemme nyt romahtaisi. Ja näin olimme luoneet kriisinpilvet yhteiselämämme taivaalle, vajaassa minuutissa.
Kun Svanskin hukkarahalaskelmat olivat edenneet Malevin konkurssiin ja niihin oli lisätty kaikki onnistuneet, mutta eron tullen, turhat kesälomamatkat. Oli miesparan syke taivaissa ja hengitystiet tukossa. Yritin selittää, että eihän eletty elämä ole koskaan turhaa ja mukavia muistoja on albumitolkulla kyseisiltä retkiltä, mutta se ei Svanskia lohduttanut.
E…

Kuumaa kyytiä

Olen aloittanut kakkukoulun. En muista koska olisin ollut koulusta viimeksi näin innostunut. Ennen ensimmäistä tuntia, olin pakannut kaiken tarvittavan valmiiksi jo edellisenä iltana, mutta heräsin silti ennen viittä, kuin vieteriukko laatikostaan. Tarkistin varusteeni vielä kerran, vielä toisen kerran ja kolmannella kerralla, vain hieman järjestelin tarvikkeitani, jotka olin pakannut purkkeihin ja purnukoihin.
Talon edessä puluparvi pölähti lentoon, kun kiepsautin idioottimobiilimme vauhtiin aurinkoisen kauniissa Dohan aamussa. En kuitenkaan päässyt kovinkaan pitkälle, kun tajusin, että autoni ilmastointilaite ei syössytkään, sitä tavanomaista jäähtynyttä ilmaa.
Ensimmäisissä valoissa rämpytin laitetta suuntaan ja toiseen painellen kaikkia mahdollisia nappeja, mutta ei, kylmä ilma oli kaikonnut jonnekin auton syövereihin.
Seuraavissa valoissa oloni alkoi olla jo tuskallinen. Dohan aamu ei tuntunut enää yhtään kauniilta ja koetin estää auringon paisteen tulvimisen autoon, kääntelem…