Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2012.

Tuliaisten tuskaa

Tilasin liput suomeen, kesälomaa silmällä pitäen. Jotenkin ihana tunne, kun liput on siinä pöydällä printattuna, vieressään Svanskin antama lomamääräraha, kuin kuudennen luokan luokkaretkelle olisi menossa. Tungin liput ja rahat muovitaskuun hyvin siististi Svanskin antamien ohjeiden mukaan ja lallattelin iloisesti seuraavat puoli tuntia. Vaikka rap-versioni lomalaulustani saikin minut tanssahtelemaan iloisesti pitkin keittiön lattiaa, yhtäkkiä jäykistyin kauhusta. Minulla ei ole mitään tuliaisia, ei ensimmäistäkään. Kaksi uutta sukulaislasta on syntynyt minun täällä ollessa, ja kaksi muuta odottavat Helena-tädin tuliaisia innolla. Tai no, odottavat ja odottavat, jos edes muistavat minua, mutta jotta parempi muistikuva syntyisi, on serkun ja veljenpojan mini-me-versioiden saatava joku ihana tuliainen.
Idioottimobiili kiljui kauhusta, kun hetkeä myöhemmin, katu-uskottavasti kaasutin sitä moottoritiellä. Liikenne ympyrät kurvasin suoriksi, kuin mikä tahansa lööb tai Schumacher. Emirin…

Hetkessä…

Syyriassa tapettu taas kymmeniä, Kaksi munkkia teki polttoitsemurhan Tiibetissä, kuusi tuomittiin kuolemaan tanssimisesta Pakistanissa, joka päivä lehdet täynnä uutisia, jotka eivät kosketa. Jatkan lehden lukemista ilman, että kahvikuppini edes tärisee. Mutta sitten, joku ampuu katolta nuoria, Suomessa. Järkytyn, luen artikkelin toisensa perään. Vauhkoan suomalaisten mielenterveydentilasta, kiroan päättäjät ja kiellän kutsumasta maata hyvinvointivaltioksi. Luennoin mielipiteistäni koko päivän, perun kesäloman suomeen, eihän sinne uskalla mennä ja kiitän kohtaloani, että en asu siellä nyt.
Sitten on maanantai, juon myöhäistä aamukahviani katolla, eilinen ilta venyi pitkäksi.  Aurinko kimaltelee keskustan pilvenpiirtäjien seinissä, merellä päin näyttää olevan kaunista. Käännyn ympäri, en ole huomannut, että aivan vaivihkaa selkäni takana, on taivaalle noussut musta varjo. Palavan ostoskeskuksen liekit eivät näy, mutta musta savu nousee korkeuksiin. Netistä saan lisää tietoa, täällä asu…

Tunne syömisen perusteet, ensimmäinen ja viimeinen luku

Svanski ja minä päätettiin kuntoilun ohella aloittaa karppaaminen, jotta pääsisimme eroon täällä vuoden aikana kertyneistä liikakiloista.
Ja nyt ei siis ole kyse kilon ja kahden kerääntymisestä, vaan molemmat ovat arabialaisen suuruudenhulluuden innoittamina haalineet kymmenen lisäpojoa digitaalivaa´an näytölle. Koko kevät-talvi meni taistellessa punttisalilla, minä karistin kolme kiloa ja Svanski yhden. Tai no kaksi, jos seisoo aivan vaa´an reunalla ja pitää kiinni pyyhetangosta. Minusta kyse on huijauksesta, mutta Svanksin mielestä vaa´an epäteknillisyydestä, koska tuo aataminaikainen kapistus ei näytä grammoja lainkaan. Voi siis hyvinkin olla, että hän on laihtunut jopa yhden kilon ja 600 grammaa. No oli niin, tai näin kymmenen kilon menetys ei ole aivan toteutunut.
Ystäväni suositteli minulle karppausta, hän itse oli kyseisellä ruokavaliolla laihtunut heti kättelyssä neljä kiloa. Julistin minut ja Svanskin heti karppaajiksi. Svanski suostui yllättävän hyvin, mutta koska meillä ol…

Kivettynyt katse

Mua vaivasi viikon verran hirveä päänsärky. Tajuton kipu, mikä ei laantunut edes särkylääkkeen voimalla. Olin viikon aikana käynyt läpi, kaikki hirveät sairaudet. Lopulta sain myös Svanskin hermostumaan kotidiagnooseihini, kun päädyin siihen hirveään loppu päätelmään, että kyseessä on mitä todennäköisimmin aivokasvain. Svanski ei epäillyt hetkeäkään diagnoosini vedenpitävyyttä, vaan saman tien sulloi minut autoon ja koska ei siihen hätään muuta keksinyt kiikutti minut optikkoliikkeeseen.
Optikkoliikkeen pieni itsekin huimasta likinäköisyydestä todennäköisesti kärsivä intialaislääkärimies tutki silmiäni piinaavat kaksikymmentä minuuttia. Svanski odotti ulkopuolella ja luuli, että kyllä kyseessä on todellakin, joku tappava tauti, kun tutkimukset kestivät niin kauan. Sillä välin kun, Svanski odotti kauhun kangistamana oven ulkopuolella, minä olin päätynyt sanaharkkaan tuon pienen, pullonpohjalasien läpi minua tapittavan, optikon kanssa.
Optikko käski minua luettelemaan taululta kirja…

Aaveralli

Palasimme kotiin kuntosalilta, oli jo pimeää, mutta silti vielä hiillostavan kuuma.  Auton ilmastointi laite huusi hurraata ja jälki hiki puski pintaan niin, että auton nahkapenkillä oli kostean nihkeää istua.  Kotikadun päässä Svanski painoin kauko-ohjainta avatakseen portin. Portin päällä oleva keltainen varoitusvalo rupesi vilkuttamaan, niin että arabian illan pimeydessä koko kortteli välkkyi oranssin keltaista valoa.
Kun portti oli puoliksi auki, olimme ehtineet ajaa sen eteen, näimme pimeydessä heti portin takana, sihteerin auton. Ehdin ihmettelemään ääneen, miksi sihteeri on parkkeerannut autonsa portin taakse, se näytti olevan niin lähellä, että aivan kuin portti ei mahtuisi auki. Svanski tuijotti ihmeissään sihteerin valotonta autoa, joka välkkyi välillä oranssina merkkivalon johdosta, välillä katosi illan pimeyteen. Samassa kuului kolahdus, kun vielä aukeava portti kolahti auton etukulmaan. Me molemmat kiskaisimme henkeä kauhusta, tuntien samaan aikaan syyllisyyttä portin a…