Tuliaisten tuskaa
Tilasin liput suomeen, kesälomaa silmällä pitäen. Jotenkin
ihana tunne, kun liput on siinä pöydällä printattuna, vieressään Svanskin
antama lomamääräraha, kuin kuudennen luokan luokkaretkelle olisi menossa.
Tungin liput ja rahat muovitaskuun hyvin siististi Svanskin antamien
ohjeiden mukaan ja lallattelin iloisesti seuraavat puoli tuntia.
Vaikka rap-versioni lomalaulustani saikin minut
tanssahtelemaan iloisesti pitkin keittiön lattiaa, yhtäkkiä jäykistyin kauhusta.
Minulla ei ole mitään tuliaisia, ei ensimmäistäkään. Kaksi uutta sukulaislasta
on syntynyt minun täällä ollessa, ja kaksi muuta odottavat Helena-tädin
tuliaisia innolla. Tai no, odottavat ja odottavat, jos edes muistavat minua,
mutta jotta parempi muistikuva syntyisi, on serkun ja veljenpojan mini-me-versioiden
saatava joku ihana tuliainen.
Idioottimobiili kiljui kauhusta, kun hetkeä myöhemmin, katu-uskottavasti
kaasutin sitä moottoritiellä. Liikenne ympyrät kurvasin suoriksi, kuin mikä
tahansa lööb tai Schumacher. Emirin palatsin taakse parkkiin ja ei kuin
jalkautumaan, basaarin vilinään.
Pörräsin hetken ennen kuin löysin kaupan, täynnä ihania
lasten vaatteita. Tutkin ensin itsekseni paria tyttöjen asua ja muutamaa poikien
shortsi-paita yhdistelmäsettiä, kunnes innokas arabimyyjä säntäsi avukseni.
”Madam, madam, voinko auttaa?”
”No itse asiassa kyllä! Etsin vaatteita lapselle.”
Myyjä katsoi minua kysyvästi ja vilkaisi samalla toisessa
kädessäni olevaan mekkoon ja liu´utti katseensa toisessa kädessäni olevaan
poikienshortsiasuun.
Myyjä tarkensi: ”Siis etsitkö vaatetta lapselle, vai
lapsille?”
”No vähän, niin ja näin. Onko tätä mekkoa muun värisenä?”
”On sitä, lapsi on siis tyttö?”
”Tai poika, ihan kuinka vaan..”
En ymmärtänyt hämmentäväni myyjää, vaikka huomasinkin hänen
tuijottavan minua omituisen kysyvästi.
Myyjä kysyi uudelleen entistä varovaisemmin: ” Kuinka vanha tämä
lapsi on?”
Tutkin mekkoa ja latasin tähän tutkimustyöhön kaiken
mielenkiintoni, joten en kiinnittänyt tarpeeksi tarkkaavaisuutta myyjän
kyselytuntiin. Jatkoin tahdikkaasti omia kysymyksiäni: ”Sopiiko tämä kaksi
vuotiaalle?” Mutta siten enää ollutkaan
aivan varma, vai oliko se kolme?
Minuun iski kevyt paniikki, olin lähtenyt ostoksille niin suuresta hetken mielijohteesta, ettei minulla ollut aavistustakaan
sukulaislasteni koko kriteereistä saatikka, että olisin muistanut onko tyttö
kaksi vai kolme ja toinen pojista neljä vai viisi. Kaksi nuorempaa oli helpompi
muistaa. Toinen syntyi hetki sitten ja toinen vähän pidempi hetki sitten, mutta
kuitenkin alle vuoden ikäisiä he ovat, koska ovat syntyneet sen ajan sisällä
kun olen ollut täällä. Hah hyvin helppoa!
Minä pohdin sukulaislasten ikäjakaumaan ja hahmottelin
mielessäni onko kaksi tai kolmevuotias metrin pitkä vai alle, kun myyjä
tuijotti minua ihmeissään, kunnes rikkoi hiljaisuuden: ”Siis tytölle, joka on
(kysyvästi) kaksi vuotias?”
Vastasin reippaasti: ” juu juuri niin, kaksi tai sitten
kolme.
Myyjä nappasi rekistä mekon ja sanoi sen olevan juuri sopiva
kaksi ja puolivuotiaalle, jos ikäänkuin otetaan keskiarvo lapsen arvioidusta
iästä. Katselin mekkoa ja mielessäni se tuntui sopivalta kokoluokalta serkun
minime-versiolle. Hyvä otan tämän!
Juuri kun olin maksamassa mekkoa, huomasin kivan shortsiasun
aivan myymälän katon rajassa. Hihkaisin innosta ja pyysin myyjää antamaan
minulle sen tarkempaan syynäykseen. Myyjä katsoi minua kuin idioottia ja
tokaisi: ”Tuo on pojalle!”
Hän tuntui olevan jo hieman närkästynyt, kun en tuntunut
erottavan hänen miesten ja naisten mallistoa toisistaan.
Minä sanoin: ”Ei se mitään, kun voi se vaate olla pojallekin.”
Olin jotenkin niin ajatuksissani ja latasin kaiken energiani oikeiden kokojen
arviointiin, että unohdin tarkentaa, että minulle ei ole epäselvää onko lapsi,
jolle vaatteita ostan poika vai tyttö, vaan että minulla on useampi erillinen
lahja ostettavana. No unohdin tarkentaa, ja tästä syystä myyjä pudisteli
päätänsä ja huokaili, lopulta hän kysyi: ”Siis shortsiasu kaksi ja puolivuotiaan kokoa?”
Mietin puoliksi ääneen, oliko se nyt sitten neljä vai viisi?
En voi muistaa, mutta hän on hoikka.
Myyjä herpaantui:” Eikö hän siis olekaan kaksi
ja puoli vuotias? sitten tämä ei mahdu!” Myyjä osoitteli mekkoani.
Selitin hätäisesti että: ”Ei ei, kun tämä on eri lapsi ja
ehkä viisi tai sitten neljä, mutta joka tapauksessa hoikka.”
Myyjä avusti, jos on pieni viisivuotias, ota silloin
neljävuotiaan koko!
Mutisin taas itsekseni, niin ja sitten kuusi kuukautinen.
Myyjä oli hajoamis pisteessä:”Onko lapsen arvioitu ikä kuudesta kuukaudesta
viiteen vuoteen?! Se on jo aika iso haarukka!!
”No ei, ei, kun niitä on kaksi, toinen on kuusikuukautta ja
toinen neljä tai viisi.” Selitin innokkaasti.
”No kumpi niistä on se tyttö?”
”Ei kumpikaan, se on taas se kolmas!”
”Luulin, että ostatte lahjoja kahdelle lapselle?”
”Ei kun itse asiassa neljälle.
”No mistä se neljäs tuli?”
”No se syntyi ihan äsken.”
”Jaahas ja hänkö on tyttö?”
”Ei kun poika.”
”No kuka on tämä tyttö sitten, jolle ostitte tämän mekon?”
”No se on se kaksi ja puolivuotias! Tehän sanoitte että
mekko on sopiva kaksi ja puolivuotiaalle!?”
”No niin se onkin,
mutta onko se tyttö kaksi ja puoli vuotias?”
Minua rupesi jo
naurattamaan. Koko tilanne tämän myyjän kanssa oli ajautunut aivan solmuun ja
hän ei tuntunut ymmärtävän minua lainkaan. Kysyin kohteliaasti: ”Mitä jos otetaan
alusta?”
Myyjä on kanssani
enemmän, kuin samaa mieltä ja kokosi tilanteen: ”Etsitte siis lapsillenne
vaatteita, joita on neljä erillistä kappaletta."
Minua nauratti: ”No ei ne minun lapsia ole! Luuletteko, että
en muistaisi omien lapsieni ikää?
"Ai ei ole vai? No se selittää paljon! Anna kuin arvaat olet
täti?”
En halunnut sekoittaa
myyjää enää yhtään enempää, niinpä en lähtenyt tarkentamaan, että oikeasti olen
iso-täti yhdelle, serkku-täti kahdelle ja kummitäti viimeiselle, niinpä vain
myönnyin olemaan täti.
Myyjä tuhahti: ”Niinpä tietenkin, tädit ovat juuri
tuollaisia ja itsellänne ei tietenkään ole lapsia?”
”Ei niin, mistä
tiesitte?”
”Tuli vain mieleen.”
Olin shokeerattu myyjän
kommentista, sillä olen aina pitänyt itseäni hyvänä äitimateriaalina, mutta ilmeisestikään,
hänen mielestään, en sitä ollut.
No pääsimme takaisin asiaan. Myyjä aloitti asian kokoamisen
vielä kerran: ”Olette siis neljän lapsen täti ja haluatte ostaa vaatteita
veljenne lapsille.”
Korjasin vaistomaisesti: "Veljenpojan ja serkun lapsille."
Myyjä katsoi minua alta kulmien ja oli selkeästi vihainen keskeytyksestä ja
kysyi närkästyen ”Että mitä?”
Selitin, että eivät ne oikeasti ole minun veljen lapsia vaan
veljen lapsen lapsia ja serkun…. Myyjä katsoi minua niin ilkeästi, että
peruutin korjaukseni ja käskin häntä unohtamaan koko jutun ja ohjasin hänet
taas raiteille: ”Niin neljä veljen lasta…
Myyjä jatkoi. ”Teillä on neljä veljen lasta, joista yksi on
tyttö… keskeytin taas: ”Joo sille on tämä mekko…” Myyjä mulkaisi ja jatkoi
ylitseni ….joista yksi on tyttö ja kolme on poikaa.
Olin innoissani, myyjä oli
vihdoin ymmärtänyt! Niin juuri, neljä erillistä lasta, kuinka yksinkertaista!
Myyjän mielestä ei
ollenkaan yksinkertaista, koska en tiennyt lasten vaatekokoja. Yritin korjata
taas myyjää ja muistutin häntä, että itse hän oli sanonut, että iän perusteella
löytyy oikea koko!
Myyjä parahti: ”Mutta Madam, te ette tiedä lasten ikää?
Olin
loukkaantunut: ”Tiedänhän! Te ette nyt kuuntele!” Ja kertasin vielä, tyttö 2-3
vuotta, poika hoikka 4-5 vuotta, yksi poika syntyi ihan äsken, ja viimeinen poika
syntyi vähän aikaisemmin, mutta ei ole vielä vuoden vanha! Siinä on iät! Ja
yksi vaate me jo valittiin, tytölle 2.5 vuotiaan kokoinen mekko eli pojat enää
jäljellä.”
Olin hyvin optimistinen asiani kanssa. Myyjä tempaisi
rekistä yhden shortsiasun ja kaksi potkupukua: ”Tämä shortsiasu menee neljävuotiaalle
ja pienemmille potkuasut!”
”Eikö pienemmille ole shortsiasua?”
Myyjä vilkaisi
nopeasti rekkiin ja sanoi sitten terävästi: ”Ei ole!”
”Jaa ei vai… en oikein pidä potkupuvusta….no pitää miettiä..”
Myyjä kiristeli hampaitaan, kun sanoin lopulta, että mietin
vielä poikien asuja ja otan vain tytön mekon.
Olin jo lähdössä kaupasta ulos, kun myyjä huikkasi perääni: ”Angry
birds-asuja olisi, joka koossa!”
Käännyin takaisin ja selitin myyjälle, että en monestakaan
syystä voi viedä pojille angry birds-asuja! Ensiksikin, koska lintu on
vihainen. Myyjä kysyi takaisin miksi se on vihainen? No en minä tiedä, mutta en
kannata lasten vihaista käytöstä. Ja toiseksi angry birds on Suomesta ja vien
lahjat tuliaisiksi Suomeen, miksi veisin Qatarista Suomeen tuliaisiksi jotain
suomalaista, sehän on aivan takaperäistä ajattelua!
Myyjä seisoi hiljaa ja kysyvästi paikoillaan, eikä enää
tarjonnut mitään, vaan päästi minut lähtemään myymälästä ilman lisäostoksia.
2-3 v = 92-98 cm
VastaaPoista4-5 v = 104-110Cm
alle puolivuotias = 62 cm
yli puolivuotias 74 cm
ja kun varmuuden vuoksi otat aina sen isomman koon, etenkin siellä päin, niin mahtuu just suomalaiselle lapselle eikä haittaa, vaik on vähän iso. Pienet vaatteet jää harmittavasti käyttämättä. Ja ängripöötsit on vihasia siks, kun vihreät siat vei niiden munat! Tai oikeammin söi...
No nyt tuli kattava tietopaketti :)Kaikki epätoivoiset tätit voi nyt kopioida ja laittaa lompakkoon muistilapuksi :) Miksi en ajatellut että tietenkin syyllisen tulee olla vihreä sika? Taidan mennä valistamaan basaarikauppiasta asiasta, jos se päästää mua enää ees sisään koko liikkeeseen :)
VastaaPoista