maanantai 15. kesäkuuta 2015

Koti pahvilaatikossa.



Mun koti on täynnä pahvilaatikoita ja kuplamuovia! Nii-in koti! yli neljä vuotta arabiassa, muutti toimiston vinttihuoneiston kodiksi. lapsuudenkodin jälkeen, tämä onkin ollut pitkäaikaisin kotini.

Kun elää matkalaukkuelämää, ei säästä mitään turhaa, jokainen esine, jonka käärin Svanskin ohjeistuksen mukaan kuplamuoviin, on täynnä muistoja ja merkitystä.

Kirahvi ja Hollantilainen posliinimaljakko, ovat todisteita Svanskin tinkaus-kohtauksesta diplomaatti basaarissa. Kolmevuotta sitten. Kirahvi lähti halvalla, koska se ei ollut kameli. Kamelista Svanski olisi maksanutkin suurempia summia, mutta koska sellaista ei ollut, joutui pőkerryksiin puhuttu kauppias, myymään puukirahvin pilkkahintaan. Hollantilainenmaljakko, no sen hinnankulmakiviksi muodostui naapurussuhteet.

Koraani jäi käteen eräästä kohtaamisesta hiekkarannalla, Allahin silmän sain ilmaiseksi basaarikauppiaalta, kun ensimmäisen kerran uskaltauduin yksin bazaariin.

Koti katoaa laatikoihin, taas kerran ja minut valtaa ryőppy hyviä muistoja.

Mutta en ehdi muistoissani rypeä.
Valmistin Giliaanalle temppuradan kaikesta ylimääräisestä pahvista. Arvon neiti katsoi skeptisesti rataani, eikä suostunut tunkeutumaan sen tunneliverkostoon.
Konttasin rakennelmaan itse, vain juuttuakseni kiinni.
Kuinka lapsi voikaan tuijottaa noin kysyvästi, noin läheltä, sitä pohdin kun Giliaana tunki nenänsä nenääni vasten, tunnelin toisesta päästä.

Kaksiviikkoa lomaan ja lomalta uuteen kotiin, maahan, seikkailuun. Ihan miten sen nyt haluaa sanoa. Laatikot täynnä muistoja ja tuikitarpeellisia kakkuvuokia ja edustusmekkoja. Sydän täynnä hyviä hetkiä, ihania ja ihmeellisiä ihmisiä. Kohtaamisia joita en unohda.

Otin jääkaapin ovesta magneetin, jossa lukee: "Sillon ku puhelin soi mie pelkään, et joku soittaa!"
Pakkaus on matkalaukun sulkemista vaille valmis. Pian saan, uudenkodin jääkaapinoveen, laittaa magneettini ja taas uudet ihmiset oppivat sen, kuinka mahdotonta minua on puhelimella tavoittaa. Jääkaappimagneetteja, samoin kuin niitä antavia tosi-ystäviä on helpo kuljettaa mukana, ihan mihin vaan.
Että turha tässä on muistoihin jäädä vellomaan, uutta kohti! Ystäville uusi lomakohde!

Tutina on, että Balkkaniltakin olisi jotain kirjoitettavaa, että blogi jatkuu saman otsikon alla, vaikka maa muuttuu. Täytyyhän sitä nyt jotain pysyvyyttä olla!