keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Katsastettu asunto

Svanskin ja mun muuttoaikeet luo keskusteluja ja joskus asioiden tärkeysjärjestykset kolahtelevat yhteen ja erikseen ja sitten vielä päälaelleen....

Svanski rynnisti ilosanomineen kotiin kesken työpäivän:

- Sain tietoa meidän uudesta asunnosta!
- Mitä!! Upeaa, mitä? Kerro heti!!
- Se on kävelymatkan päässä töistä....
- Niii-in....
- Neljä huonetta...
- Aivan, aivan ja sitten....
-Tulee varmaan lämmityslasku, kun siinä on lämmitys.
- Sivuseikkoja!! Tietenkin on lämmitys, mutta ei se meille mitään maksa, ei me tietenkään lämmitetä! Me ollaan pohjoisen kasvatteja!! Kerro NYT!!
- Kerro mitä?
-No siitä Asunnosta!!
-Justiinhan minä kerroin!
-Niin, että neljä huonetta kävelymatkan päässä ja lämmitys! Mutta entä se asunto!
-No sellanen se on.
-Sellanen? Ei tässä nyt mitenkään olla käsitelty, että millanen, onko kalustettu?
-On.
-Onko Ikeasta? chippendalea? maalaisromanttista? Onko kodinkoneita, pesukone, tiskikone pakastin?
-Luulis että ainakin joku noista on...
-Mitä oot oikein selvittänyt, kun lähit selvittämään koko asuntoa?!? Monesko kerros?
-Ensimmäinen
-Onko parveke vai piha?
-Piha.
-Ihanaa, onko kaunis piha? isohko?
-Mitä merkitystä sillä on?
-Et kysynyt?!
-En.
-Onko edes sitä pihaa?
-No mistä minä tiedän??
-Onko edes eka kerros?
-No ensimmäinen tai viimeinen, mitä sen on väliä?
-Sinun piti selvittää tämä asuntokuvio!
-Kyllä nyt täytyy uudelleen budjetoida...
-Mitä nyt rupeet budjetoimaan?! Onko tapetit vai maalatut seinät??
-Kyllä.
-Mikä kyllä?
-Kyllä me lämmitetään se asunto... se tekee aineskin satkun...
-Laita villasukat!!
-Me ei olla laskettu talvivaatekustannuksiaaaaaa.... siinä ei riitä satku per pää... laitetaan kaksi.... ai ai ai tiukalle menee...
-Voitko pyytää, että se meidän edeltäjä laittais kuvia siitä asunnosta?
-Nyt Helena! Ihan oikeesti, koitatko nolata mut täydellisesti? Siinä on neljähuonetta!! Ei sitä kuvata, mistä keksit noin hulluja ideoita?
Soitankin nyt vielä ja kysyn ovatko kilpailuttaneet vuokrasopimuksen, onko siinä leima ja paljonko vesimaksu taas olikaan...

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ...
-No nyt on kuva sulle!
-Näytä, näytä, näytä!!! Mitä helkkaria???
-No näkyy värit ja kaikkea!! (julistaa rinta rottingilla)
-Joo-o, vihree näyttää olevan!! Onko tää ainoo kuva?
-No on mikä vika siinä on? Ne on muuttamassa, ei niillä ole aikaa räpsiä kuvia. Et mihinkään ole ikinä tyytyväinen! Värejä kysyit, siinä se on, vihreä on!
- Ootko varma, että eivät muuttaneet jo?!? Kun tää ainoo kuva, on ulkoseinästä!!!
-No tiedät ainakin, mitä taloa etsit, kun tuut lentokentältä! Tutki sitä kuvaa nyt vaan, siitä voi selvitä paljon, kun oikein keskityt.
- Ai niin kun, että niillä roikkuu parvekkeella kuollu kukka keskellä talvea!!!
-No niin! Tuolla lailla! Löytyyhän siitä vaikka mitä, kun katsoo eikä huuda!
-??? Kiviseinät, ne on kuule kallit sitten lämmittää, että tuplaa se budjettis.


tiistai 12. toukokuuta 2015

Myyntitykki

Olen saanut itselleni uuden ammatin ja sen myőtä tyőn. Vaikka tämä kyseinen tyő, on hiukan kyllä katoavaluonnonvara.
Minä myyn!
Olen tajunnut kaikkien näiden lautastenkantovuosien jälkeen, että en halua tarjota mitään, mikä sinänsä olisi oleellista tarjoilijalle. Haluan myydä!

Olen himomyyjä!
Oikein sormet syyhyävät ja peltirasiankansi paukkuu, kun hieron kauppoja. Kyllä, kassanani toimii Itävaltalainen peltinen vohvelirasia.
Vohvelit olivat hyviä, sain ne tuliaisiksi joltain Svanskin bisnesstutulta, tungin kerralla suuhun ja otin rasian tuottoisaampaan käyttöön. Se on pinkki, se on kaunis, se on kassalipas ja se on pullollaan rahaa!!

Ai mitä myyn? Niin Svanskikin kiljui kun katsoi lippaaseen.
Kaikkea, mitä omistan, ja mitä Svanski omistaa, mutta ei tiedä omistavansa.
Siis sisustuskrääsää, jota olen ikeasta raahannut viimeiset neljävuotta, kotimme iloksi.
Hyllyjä, kynttilälyhtyjä ja mattoja.
Keittiönsäilytyspurkeista tuli asiakaskunnassani oikein riita ja Giliaanan vaipparoskiksen ja pyykkikorin haki, helkutan rikas Qatari-madame, ovelta, sopuhintaa, Porchella. Timanttikello vain vilkkui burkhan alta, kun heitti roskikset takapenkille ja ojensi tukun seteleitä.

Ikean kynttilähdyn haki rouva Bentleyllä, mutta hänellä jo sitten olikin autonkuljettaja.
Olisi sekin tietysti ihana elämänmuoto, että ostelisi pikkurahalla roinaa netistä ja sitten vaan huutaisi kuljettajalle: "Aja minut kynttilälyhtyjen luo!" Itse istuisi takapenkillä siemailisi cappucinoa ja suunnittelisi tabletinavulla, mitä seuraavaksi ostetaan.

Mutta takaisin myyntityőhőni. Kauppa ei vielä suju niin hyvin, että peltirasiarahoilla saisi Bentleyn, taikka kuljettajan, kynttilälyhdyistä puhumattakaan. Päinvastoin budjettini on niin törkeästi ylitetty, että sehän minut ajoi tähän kynttilälyhtykauppaan alunperinkin.
Budjetin ylitys ja se fakta, että hurjasti näyttää siltä, että pian on taas se aika, kun omaisuus tungetaan samsonite-laukkuihin ja etsitään google mapistä, että mistä ihmeestä löytyy se maa, joka on rustattu meidän uuden katuosoitteen perään.

Joten klic, klick, klick, kamera laulaa, kun kuljeskelen, joka aamu ympäri taloa ja etsin potentiaalista kauppatavaraa.
Svanski on kauhuissaan, en tiedä tarkalleen mistä syystä? Ehkä pelkää että myynnissä on kohta hänen kauluspaitansakkin tai kenties takaraivossa kihisee kauhu! Vaimoni on parempi myymään, kuin minä?!?
Voisiko olla?
Ainakin hän ilmottautui kirjekurssille korkeempaa kirjanpitoa ja yritysjohtamista??
Minä en kursseja kaipaa! Aamukuudelta möin keittiönhyllyn ja iltapäivällä toivon lyöväni lukkoon, viikonmittaiseksi venyneen, glitterijoulupallokaupan. Pilippiino-neitonen tinkaa ja en millään anna alea. Henkisesti on niin vaikea irtaantua, mun pinkeistä glitterijoulupalloista.
No onneksi eilen saimme sovittua kohtalaisen korvauksen, tuon kimaltavan koristelaatikon luovuttamisesta.

No kohta on uusi koti ja uudet koristeet, jos hyin käy. Kohtahan tarvitsen myynti-ja osto reskontraohjelman....pysyy kaupat hallussa ja Budjetti!