Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2012.

Mummoja, junia ja sukututkimusta…

Mulla oli eilen hyvin tylsää ja ehkä liiankin paljon aikaa. Nämä olivat ne syyt, miksi eksyin taas mielipuuhaani, katselemaan historiallisia dokumentteja netistä.
Usean tunnin perehdyin viiltäjä Jackin mysteeriin, jonka jälkeen päädyin omituisella aasinsillalla pohtimaan Romanovien viimeisiä hetkiä. Sitä ikuista kysymystä, pääsikö Anastasia sittenkin pakoon? Dokumentti, mikä oli ilmeisen virheellisesti tehty, väitti että ei päässyt. Jonkun sortin propagandafilmi ilmeisesti kyseessä, sillä totuushan on, että hän pääsi pakoon ja juuri minun isäni auttoi hänet junaan Siperian pimeissä metsissä.
Toisinaan sitä haluaa pidättäytyä hyvässä tarinassa ja unohtaa mieltä ärsyttävät faktat. Vaikka pakko kai on minunkin myöntää, että omituistahan se on, että merimies isäni oli 17 vuotta ennen syntymäänsä matkustamassa Siperiassa junalla?! Mutta koska tarina on hyvä, ja se ei sinänsä erikoisemmin muuta suurta historian kulkua, olen päättänyt pitää sitä totena! Vaikka toisinaan törmäänkin kritiikk…

Bluffasin ihan pokerina...

Hahaaa Bluffasin teitä, koska moni varmaan ajatteli, että nyt se palpattaja ei ole selvinnyt neljänpäivän yksinäisyydestään hengissä tai järjissään, koska on mennyt jonkin sortin raportointi lukkoon. Tai ehkä joku optimistinen luottolukija päätyi mietinnöissään siihen tulokseen, että olen kuluttanut viikonpäivät, jollain huisilla seikkailulla, josta pian palaan raportoimaan uskomattoman selviytymistarinan. Mutta totuus voi joskus olla tarua tylsempää, sillä en minä missään ole ollut, jos siis ei lasketa niitä Svanskin itä Euroopan matkan aikaisia autosuunnistusretkiä mukaan laskuihin. Muuten olen ollut tässä vaan, aivan kotosalla.
Syy hiljaisuuteen kuitenkin on olemassa ja se ei ole mutkikas tragedia vaan aivan yksinkertainen uusi innostus. Olen nimittäin pelannut pokeria. Pelimerkkien ahneus ja ”Flopin” odotuksesta syntyvä jännitys on vallanneet mieleni. Menestys korttipöydän hämyisessä tunnelmassa, on myös valanut minuun uutta rohkeutta ja oveluutta. Totta puhuakseni koko kortt…

Neljänpäivän yksinäisyys, ensimmäinen päivä, Valittavana Kaaputerapiaa tai maastakarkoitus!

Svanski lähti eilen ja samaan aikaan, kun hänen matkalaukkunsa täyttyivät, täyttyi suht samaa tahtia myöskin mun naama ihottumasta. Tai mitä se nyt ikinä sitten onkaan, mutta naama oli joka tapauksessa, kuin nokkospuskaan istuneen petolinnun persaus. Tulipunainen ja täynnä erikokoisia paukamia.
Svanskin matkastressiä ei mun omituinen ihoregtio ainakaan helpottanut. Se huusi kuin palosireeni, että kuinka voin saada tuollaisen kohtauksen, juuri kun sen täytyy jättää mut yksin. Svanskilla ei ollu lähtiessään kovinkaan vankkaa uskoa siihen, että mitenkään kykenisin pärjäämään täällä omin päin viikonlopun yli. Yritin muistuttaa häntä, että jotenkin kummallisesti olin kuitenkin pärjännyt kaikki ne 28 vuotta, ennen kuin tapasin hänet. Joten enköhän jollain lailla luovi nämäkin neljä päivää omin voimineni. ”Mutta ei sulla koskaan ennen oo ollu noin kamalaa naamaa!!” Kailotti mun ihana Svanski rohkaisevasti. Sanoin että eipähän hänen ainakaan tarvitse olla peloissaan, että joku toinen mie…

Neljän päivän yksinäisyys, päivä ennen ensimmäistä, Kilpavarustelua

Mulla on anoppi, monella meistä on. Mutta mun anoppi on yksi erikoisimmista persoonista, joita olen koskaan tavannut. Samaan aikaan hän kykenee olemaan ihana, pelottava, hullu ja ärsyttävä, mutta välillä kuitenkin hauska. Mutta kaiken eniten, jos hän jotakin on, niin hän on noita. Älkää naurako, minäkin ensin nauroin koko noita hömpötykselle ja ivalliseen sävyyn toistelin lauseita ”sekaisin se on” tai ”Mitä nyt sitten vielä keksii, että saa huomiota.” Kunnes usean eri sattuman ja tapauksen jälkeen olen oikeasti ruvennut miettimään, että kyllä hänessä on jotain maagista, jotain noitamaista. Jollain kummallisella tavalla, hän saa ihmiset valtaansa ja toimimaan juuri haluamallaan tavalla. Aivan kuin he olisivat noiduttuja.
Olen yrittänyt useasti taistella anopin loitsuja vastaan, mutta usein kaikesta oveluudestani huolimatta jään toiseksi. Esimerkiksi jo se seikka, että olemme Svanskin kanssa yhdessä, ei olekaan meidän omaa ansiotamme. Me emme tavannetkaan aivan sattumalta itä Euroopan …

Varastettu puutarha

Minä olen päättänyt lopettaa tässä kuivassa hiekkakasassa kökkimisen ja uuden vuoden kunniaksi olen päättänyt perustaa kattopuutarhan. Svanskin mielestä syy puutarhan perustamiseen ei ole kuivuuteen kyllästymisessä vaan siinä, että olimme uutta vuotta vastaanottamassa erään tuttava perheen luona ja kyseisen perheen rouvalla, oli mitä vehrein terassipuutarha.
Svanskin mielestä mun puutarha innostus perustuu puhtaaseen kateuteen, eikä mihinkään muuhun. Kateutta tai ei, minulla on vehreyden kaipuu. Olisin voinut vaan istua, siinä ihanassa puutarhassa, tunti toisen jälkeen ja ihailla kaikkialle rehottavia kasveja ja upeita kukkia. Mutta olin pakotettu menemään sisälle, kun rupesi näyttämään kuulemma oudolta, kun yksi vieras vaan istua kököttää yksinään terassilla. Tämä oli suoralainaus Svanskin puheesta, kun hän haki minua toistamiseen sisälle, takaisin muiden vieraiden joukkoon. Svasnki saa olla mitä mieltä tahansa, mun motiiveista. Minä aion joka tapauksessa rakentaa kattopuutarhan. K…