maanantai 18. heinäkuuta 2016

Tarkastuksen tarpeettomuus

Astelin reippainmielin paikalliseen terveyskeskukseen, ajatuksenani hoitaa kerralla kuntoon, ennen lomia, synnytyksen jälkeen, jonkinlainen lopputarkastus. Ajatus hieno, toteutus...

-Päivää rouva lääkäri! Haluaisin synnytyksenlopputarkastuksen.
-Koska teille on tehty sellainen viimeeksi?

En täysin ymmärtänyt, miksi oli oleellista, milloin olin viimeeksi edellisenkerran synnyttänyt, mutta vastasin tunnollisesti kaikkiin kysymyksiin,

- ?? Kaksi vuotta sitten...
-Joo o, no emme me nyt sitten tee sitä.
-Anteeksi?!? Siis miten niin ei tehdä?
-Katsos kun, me teemme synnytyksenlopputarkastuksen, vain joka kolmas vuosi.
-Niin mutta minä uudelleen synnytin kuukausi sitten?! Naurahdin voitonriemuisesti, koska en vielä ymmärtänyt tyhmyyteni tasoa ja määrää.

-Nii-iin?! Ei se kuitenkaan oikeuta teitä ohittamaan aikarajaa.
-Ei vai??? Miten niin ei??
-Tulette ensivuonna sitten...
-En minä aijo synnyttää ensi vuonna!! Huudan jo epätoivoisena.
- Ette vai?!? No hyvä niin, sittenhän teillä on hyvin aikaa tarkastukseen.
-Mutta enhän minä silloin tarvitse synnytyksenjälkeistätarkastusta, kun en ole synnyttänytkään!?!
-Mitäs te nyt sekoilette, oletteko synnyttänyt vai ettekö ole?!
-No olen nyt synnyttänyt, mutta en ensi vuonna!!
Lääkäri naurahti ivallisesti, Kuulkaa rouva, ei se synnytys sieltä mihinkään katoa, olette te synnyttänyt ensi vuonnakin, se on pysyvä olotila.

-No niinhän se sitten on... en siis pääse synnytyksenlopputarkastukseen?
-Ette! Vain joka kolmas vuosi.
-Asia harvinaisen selvä, näkemiin.
-Herran huomaan Ins Allah!
-Juu Herran huomaan....

Tarvitsee varmaan soittaa lomalla yksityislääkärille, josko suomessa vielä synnytyksellä saisi vapaalipun lopputarkastukseen.... Mene ja tiedä, sillä maailma muuttuu...Kerran synnyttänyt, on aina synnyttänyt, että mikäs kiire sitä tässä on, valmiissa maailmassa.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Sokeapiste

Vesipullo on taas kadonnut olohuoneenpöydältä. 
Karjun Svanskille! 
Eikö hän ikinä voi ottaa omaapulloa keittiöstä? Täytyykö aina viedä minun pulloni. 
Ulkona on +47 astetta lämmintä ja ilmastointilaitteen kaukosäädin on mystisesti hävinnyt, tunteet vain kuumenevat. 
Väistän olohuoneenlattialla tönöttävää Giliaanan leikkitelttaa, kun rymistän keittiöön hakemaan virvokkeita.

Olen kuulemma vienyt Svanskin pyjaman? Minulla ei ole muistikuvaa tästä. Se ei ollut edes vielä likainen. 
Etsin ja etsin, mutta en löydä sitä pyykkikorista tai lattialla olevasta pyykkiläjästä, joka on tavallaan tehnyt jo paripäivää matkaa pyykkiin. 
Voiko pyjama vain kadota? Ja kuinka kaksikymmentä puhdasta pikkuhousua vaan ilmestyy toiseen läjään keskelle makuuhuoneen lattiaa? 
Ajatus ei kulje, olo on nihkeä… Missä helkutissa se ilmastointilaitteen säädin voi olla?!? 
Kävelen melkein päin olohuoneen keskellä tönöttävää Giliaanan telttaa, kun kannan vaateläjää pyykkihuoneeseen.

Minä huudan ja hikoan, Svanski hikoaa ja huutaa! Täydellinen kotimme, jossa pikkuhousut oli silitettynä laatikossa ja vesipullo laseineen aina odottamassa kahvipöydällä, on kadonnut. 
Giliaana touhuaa teltassaan, kun janoisena laahustan keittiöön. Taas yksi kadonnut vesipullo. Jään keittiöön piilottelemaan ja kuuntelemaan kuinka Giliaana komentaa isäänsä leikkimään.

Kun palaan on Svanskikin kadonnut? Eikö tässä talossa, pysy mikään tallessa?
Svanskin jalat roikkuvat ulkona teltan oviaukosta. Hänet on pakotettu, koostaan huolimatta, Gilaanan kahvihetkeen.

Svanski nauraa. Mitä se nyt nauraa, kesken kaiken, kireimmän kinastelun? Todella ärsyttävää.
Helena katoppa tätä. Svanki rupeaa latomaan tavaraa ulos teltan uumenista.

Kuinka noin pieneen telttaan voi edes mahtua kaikki tuo roina? 
5 vesipulloa, ilmastointilaitteen kaukosäädin, ikeakuvasto, syöttötuolin pehmuste, 10 pehmoeläintä, 2 tuttia, pitsiliina (mistä se on tämänkin hakenut?), yövalo, legopalikoita, rusina, Gilbertin tuttipullonkorkki ja Svanskin melkein puhdas pyjama!

Giliaana seisoo syyettynä telttansa edessä. Hän ei tunnusta, taikka kadu, vaan nappaa takavarikoiduista tavaroista vesipullon ja ryömii tyhjennettyyn leiriinsä, suu mutrulla.

Onni voi olla piilossa, pienessä teltassa, keskellä olohuonetta. Aika lohduttava ajatus silloin, kun melkein puhdas pyjama on kadonnut ja pikkuhousut leviävät lattialle ihan itsestään. 
Rouva on hyvä ja imuroi noi rusinat, eikä runoille aforismejä! Komentaa Svanski ja keskeyttää mun elämää suuremman kotifilosofioinnin. 
Siellä teltassa voi olla sun onnesi, mutta just nyt siellä on tyttäresi, joka kaataa protestiksi vettä lattialle, että vähemmän filosofiaa enemmän luuttuamista! Komentaa Svanski ja heittää minua nenäliinapaketilla.

Nii-in suurin onni on piilossa teltassa.... 

Helena! Nyt oikeesti... ota se vesipullo  pois siltä ja hae lisää papaeria....!!! Eikä yhtään enempää filosofiaa!!!! Tää kokolattiamatto on kohta niin pilalla!!!