Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2011.

Arki putki päälle

Joulun jälkeen iskee aina järkyttävä masennustila. Ensin on menty hiukan yli kuukausi enemmän kuin ylikierroksilla, leivottu, askarreltu, koristeltu, selitelty ja tiukkaan perusteltu erilaisia asioita ja hankintoja, täydellisen joulun saavuttamiseksi. Sitten tulee Joulu ja voi rauhoittua ja nauttia hyvästä ruuasta, koristeista ja muusta. Tapaninpäivänä on tietenkin ajelua, sinne tänne aavikolla. Mutta sitten… niin sitten tuleekin taas arki.
Heräsin tänään tyhjään asuntoon, sillä Svanski oli ryysännyt jo ennen kukonlaulua toimistolle. Keittiössä odotti läjä likaisia tiskejä, kun laahustin sinne keittämään pika aamukahviani ja likaviemärin korjaustyö oli yhä edelleen kesken. Lattialla oli erikokoisia tiskivesilätäköitä erilaisissa kuivumisen asteissa ja tiskiallaskaappi repsotti levällään kuin… no vaikka, Jokisen eväät. Svanski oli ovensuuhun pakannut pari roskapussia, joissa lahjapapereita ja kalkkunan luita, oli kai unohtanut ne viedä aamulla, kun intopiukeana oli ampaissut toimistolle. …

Kahdeskymmenesneljäs luukku, Tuli joulu kultainen...

Kuva
Joulu aattoaamu valkeni täällä ihanan aurinkoisena, mikä ei sinänsä ole yllätys tässä maassa. Se on vähän kuin olisi ihmeissään siitä, että suomessa sataa räntää marraskuussa.  Mulla oli kello herättämässä seitsemältä, monestakin eri syystä. Ensinnäkin ne kalkkunat, ne oli saatava uuniin ja vauhdilla ja toiseksikin jaksoin yhä uskoa joulun ihmeeseen. Siihen, että siivooja sittenkin saapuu. Olin eilen jo melkein tarttumassa imuriin, kun Svanski sai puhelun ja siivooja vannoi tulevansa aattoaamuna. Ja kuin joulun ihme konsanaan, siinä se tönötti 8:15 mun ovella moppi kourassa. Mun joulu alkaa sittenkin sujua.
Kalkkunat kevyen taistelun jälkeen uunissa 8:30. Sisko laittoi eilen illalla amerikkalaisen paisto-ohjeen, joten mikään ei voi mennä vikaan! Sihteerin kalkkunassa vielä muutama untuvainen höyhen. Mutta pää oli poikki kuten sopimuksessa mainittiin, joten sain höyhenet nypittyä ilman suurempaa tuskaa. Tuo kalkkunoiden kuningas mahtui juuri ja juuri alakerran isonkeittiön uuniin, sie…

Kahdeskymmeneskolmas luukku, Salaisia operaatioita ja viimehetken taistelutahtoa

Kuva
Mun osuus jouluvalmisteluista on suurin piirtein tehty. Kalkkuna sulaa ja Sihteerin kalkkuna… no se riippuu tuolla sen oven pielessä. En tiedä onko se hyvä vai huono, mutta ainakin se on vainaa ja suhteellisen tuoreeksi sitä vois myös kutsua. Laatikot on tehty ja Svanski rauhoiteltu, kun se sai eilen hyperventilaatio-kohtauksen, kun sattui tulemaan keittiöön kesken mun laatikkotalkoiden. Hän on niin herkkä sielu, hiukan hellalle kiehunut riisipuuro, saa hänet hermostumaan.
Joulukukkia on talo täynnä ja basaarista ostettu kirkkaan punainen, kultakoristeltu pöytäliina on valmiiksi silitetty. Italiansalaatti on sekoitusta vaille valmis ja Svanskilta piilotetut karkit on tarkastettu ja näyttää siltä, että piilo oli tänä vuonna varsin hyvä. Kaikki karkit on yhä tallella, joten tarjottavaa jouluaatoksi on.
Sitten yhtäkkiä, mut valtasi kauhu! Lahjat! Mulla ei oo mitään lahjoja! Kuinka voin unohtaa jotain noin oleellista, voiko kukaan olla näin hömelö? Sinänsä en ole rutiineissani vielä …

Kahdeskymmenestoinen luukku, Kalkkuna kynittävänä

Kuva
Olin juuri palannut sairaalan ensiavusta, sillä viime kokkailureissulla tullut palovaurio oli yönaikana, tomaateista huolimatta ottanut itseensä ja tulehtunut. Väitin tulehduksen johtuvan siitä, että Svanski ei antanut minun nukkua tomaatti sormessa, eli lähinnä tomaatin puuttumisesta ei niinkään itse tomaatista. Svanski oli sitä mieltä, että juuri tomaatti oli kaiken pahan alku ja juuri! Hän tunki mut aamulla autonkuljettajan kyytiin ja kielsi mainitsemasta tomaatteja enää sanallakaan. Olin juuri asentamassa uutta tomaattia sormeeni kun Svanski huomasi toimintani. Hän tempaisi auton oven auki juuri kun olimme lähtemässä liikkeelle ja takavarikoi tomaatin itselleen. Jouduin istumaan autossa 15 minuuttia sairaalaan, ilman mitään suojaa palohaavalleni, ihmekkös tuo jos tulehtuu.

Istuin siis kotona, sairaala reissun jälkeen, kun joku koputti mun ovelle. Ihmettelin, että täytyykö tänne just nyt tulla jonkun, kun mieli oli maassa ja sormi paketissa.No siellä seisoi sihteeri tuo suuri ja pe…

Kahdeskymmenesensimmäinen luukku, Tomaattiterapiaa ja muita kyseenalaisia lääkehoitoja

Kuva
Istun tomaatti sormessa tässä koneella ja yritän kirjoittaa joulukalenterini tämänpäiväistä epistolaa. On jokseenkin haastavaa, kun oikeankäden etusormessa on sormen tupeksi asennettu mehevä tomaatti. Eilen siinä oli kirsikkatomaatti ja tänään tuollainen luumutomaatti, se sopeutuu paremmin sormen muotoon ja siksi sen kanssa on helpompi elää.
No nyt varmaan ajattelette että, joo o, se on lopullisesti sanonut ”kukkuu” ja ostanut jäsenkirjan ”juhuu-kerhoon.” Jouluvalmistelujen ja tylsyyden sekoitus on saanut hänet tekemään kenties jotain tieteellistä tutkimusta tomaatin ja etusormen välisestä symbioosista. Tai ehkä hän kuvittelee tomaatin suojaavan ulkoavaruudesta tulevilta hyökkäyksiltä? No en tiedä suojaako tomaatti marsilaisia vastaan, voi olla! En minä ainakaan vieraalla planeetalla heti ensiksi menisi tappamaan sitä, kenellä on tomaatti sormessa, haluaisin ensin elämää ja maailmankaikkeutta askarruttavaan kysymykseen vastauksen, miksi? Nyt myös varmaan tekin haluatte? Voin vakuutt…

Kahdeskymmenes luukku, Siivoojan vapaapäivä

Kuva
Eilen heräsin aamulla anivarhain ja olin valmiina energiaa puhkuen vahtimaan joulusiivousta.  Join siinä aamutuimaan kupin kahvia kun odottelin siivoojaa, häntä ei kuulunut. Tein toisen kupin kahvia, join sen, kirjoitin blogia ja join vielä kolmannen kupin kahvia, mutta siivoojaa vaan ei kuulunut eikä sen puolin näkynytkään. Yritin arvon rouvalle soittaa, että missä mahtaa pyyhältää, mutta en saanut minkäänlaista vastausta puhelintiedusteluihini. Kun päivä oli venynyt jo puoleenväliin, luovuin lopulta toivosta, että hän koskaan tulee, ainakaan sinä päivänä ja ikään kuin siirsin joulusiivouksen problematiikan seuraavaan ajankohtaan. Minä en imuriin tartu, en ainakaan ihan vielä…
Tänään sain sitten tulkin avulla siivoojaani puhelinyhteyden ja kyselin, että mitä oikein tapahtui mun Joulusiivoukselle? Siivoajalla oli vastaus takataskussa ja heittikin sen muitta mutkitta heti kehiin. Toissapäivänä oli Qatarin itsenäisyyspäivä, hän ei isänmaallisena ihmisenä, tee työtä itsenäisyyspäivänä t…

Yhdeksästoista Luukku, kuusen kasauksen matematiikka = älytön yhtälö

Kuva
Mun piti herätä tänään aikaisin, sillä tilaamani joulusiivouksen, oli määrä alkaa kahdeksalta. Kipusin ylös sängystä. No tuo oli kyllä aika heikko kuvaus tapahtuneesta, paremmin sanottuna pudottauduin sängystä lattialle, koska toivoin herääväni paremmin pudotuksen aikana tai viimeistään jysähtäessäni lattialle. Heräsin kyllä, mutta en järin virkeänä ja kömpiessäni pystyyn kylmältä lattialta, kiittelin mielessäni itseäni tästäkin neron leimauksesta. Laahustin keittiöön kuin koomassa ja tarrasin kaksin käsin pikakahvijauheeseen. Pikakahvijauhe ja kuumavesi automaatti koituivat aamuni pelastukseksi, ja kun tunsin kofeiinin ihmeellisen voiman kehossani uskoin jälleen vahvasti, että kyllä tästä vielä herätään joulusiivouksen vahtimiseen.
Kuljeskelin ruokahuoneessa kahvimukini kanssa kun silmäni osuivat nurkassa tönöttävään kauniisti kimaltelevaan joulukuuseen. Siinä se nyt oli, ja täytyy myöntää, vaikka hysteerisiä kohtauksia sen siihen saaminen vaatikin, niin oli se vaan sen arvoista.
Pa…

Kahdeksastoista luukku, Joulun taika on poissa

Kuva
On vaikea kirjoittaa mitään hauskaa tänään. Mutta toisaalta on helpompi paeta maailmaa tähän koneelle ja antaa toiselle aikaa surra.  Minä uskon suurten tunteiden voimaan, silloin kun on aihetta nauraa tai hymyillä, niin täytyy tehdä koko sydämellä. Silloin kun aika itkeä ja surra on sekin tehtävä tunteella, kyyneliä säästämättä. Vellottava surussa vatvottava asioita loputtoman kauan, vaikka sydäntä vihloo ja tuska on kestämätön.
Me jouduttiin pysähtymään, unohtamaan jouluhysteria ja turhanpäiväiset riidat kuusista, pipareista ja koristeiden määrästä. Elämän hentous ja katoavaisuus muistutti meitä olemassa olostaan, näin joulun alla ikävällä tavalla.
Toisaalta mietin, oli se onni, että kerkesin tuon kuusen laittaa valmiiksi, tuossa se nyt kauneudellaan tuo lohtua. Muistuttaa surun keskellä, että elämässä on myös iloisia hetkiä, toivoa tulevasta, naurua. Onneksi leivoin nuo suklaapiparitkin jo nyt, suruun tarvitsee lohtu ruokaa. 
Kun oikein mietin, painoimme Svanskin kanssa hirveällä…

Seitsemästoista Luukku, Ollaan käärmeissään

Kuva
Olen ajatellut ruveta käyttämään burkhaa. En ole saanut äkkinäistä uskonnollista herätystä, enkä myöskään suunnittele vaihtavani seurakuntaa, mutta harkitsen silti vakavasti pukeutuvani loppuviikon kasvot peittävään asuun. Mene ja tiedä, mistä tämä stressikohtaus, jonka viimeyönä minuun iski, johtuu? Kenties joluvalmisteluista kenties jostain muusta? Mutta kehollani on erikoinen tapa reagoida siihen. Kun stressi tasot nousevat tietyn rajan yli, mitä omituisemmat vaivat hyökkäävät kimppuuni.
Heräsin aamulla huonosti nukutun yönjälkeen, jos en nuku hyvin se aiheuttaa minulle tappavan päänsäryn. Tätä tapahtuu todella harvoin, sillä kuulun normaalisti siihen ihmisryhmään, mikä sammuu illalla kuin saunapallinjalka ja aamulla uni ei millään meinaa luovuttaa otteestaan vaikka kuinka rimpuilen. Unettomat yöt ja päänsäryt eivät ole minun peruspaheitani, mutta joskus niistä minäkin joudun kärsimään. Ja viime yö oli juuri sellainen, kärsimysten yö. 
Herättyäni tallustelin keittiöön vihaisena, …

Kuudestoista luukku, Jutut vähissä

Kuva
Svanskilla on töissä kamala kiire, eikä se yhtään ehdi tekemään mun kanssa mitään hauskaa. Muutamassa päivässä mun elämä on jumiutunut neljän seinän sisälle, kun ulkona on kylmä, eikä ole mitään mielenkiintoista syytä mennä ostoksille. Svanski se vaan stressaa ja leimaa papereitaan toimistoonsa hautautuneena. Mun oli pakko jo lähteä avautumaan tilanteesta hänelle, sillä tuollainen työhulluus pilaa mun blogin. Multa loppuu kerta kaikkiaan aiheet. Mitään ei tapahdu, tässä vaan olen ja ihmettelen. Svanskin mielestä liioittelen. Hänen mielestään varsinkin keittiössä on varmana tehty jotain muutakin, kuin pelkästään ihmetelty. Mutta hän ei nyt millään kerkeä takertautumaan asiaan, koska on niin tärkeä ja pirun kiireinen.
Tässä vaan leivoin hedelmäkakkua ja pipareita ilman ensimmäistäkään kommellusta tai hassua yhteen sattumaa.  Kun Svanski sitten taas poikkesi kotona, tylsyyteni oli jo huipussaan. Kinusin Svanskia keksimään mulle jonkun hyvän aiheen kirjoitukselle, että saisin edes jotai…

Viidestoista luukku, juokse kiinni joulumieli

Kuva
Svanski oli taas raahannut mut lenkkeilemään. Olimme juurikin palaamassa kiduttavalta juoksulenkiltä idioottimobiilillamme, kun vain korttelin päässä kodistamme tapahtui jotain kummaa. Arabian pimeässä yössä auton valoihin heijastui tietä ylittävä tumma hahmo, kiljahdin ”jarrua Svanski, ihminen tiellä!” Svanski hiljensi ja motkotti samalla, että kyllä hänelläkin on silmät päässä ei tarvitse siinä yhtään kiljua.
Olimme juuri ohittaneet hahmon, joka nyt seisoa tonotti tien reunassa, Svanski vilkaisi peruutuspeiliin ja säikähti, oliko sillä talutushihna? Ajettiinko hahmon ja sen koiran välistä? Käänähdin salamana katsomaan ja sanoin: "Ei sillä oli vaan joku keppi kädessä, mikä vaan näytti tiukaksi venyneeltä talutushihnalta."
Ajoimme kotiportille. Ehdimme juuri painamaan nappia avataksemme portit pihatielle, kun pieni hahmo juoksi kamalaa kyytiä portin ohi. Sanoin: "Olipa outo kissa." Svanski, joka omien sanojensa mukaan inhoaa eläimiä koska ne sotkee ja on ärsyttä…

Neljästoista Luukku, No johan oli markkinat

Kuva
Mua on huijattu! Mulle on koko ajan väitetty, että täällä ei sitten ole mitään joulumarkkinoita tai muuta aiheeseen liittyvää oheisohjelmistoa. Tänään kuitenkin sain käsiini tällaisen lehden, mitä myytiin ruokakaupan kassajonossa. Rupesin lukemaan tämmöistä, mitä missä milloin palstaa ja tää kaupunkihan on täynnä erilaisia joulujutskia. Tietenkin ne on piilotettu hotelleihin tai muihin vastaaviin, että ne eivät aiheuta yleistä pahennusta, mutta ei se minua häiritse.

Tänään sitten pakotin Svankin lähtemään mun kanssa sellaiselle joulumarketille, mitä pidettiin yhen pilvenpiirtäjän aulassa. Svanski oli innosta soikeena ja uhkaili itäeurooppalaisten kirosanojen säestyksellä kuristaa sen lehtikiskan pojan, kuka meni myymään mulle kyseisen lehden.
Koska ilmeisesti joulumarkkinoita ei saa mainostaa julkisesti kadulla, oli itse markkinapaikan löytäminen haastavaa, jopa niin haastavaa että jouduimme oikein kysymään tietä alueen portin vartijalta, sillä olimme harhailleet jo tovin pilvenpiirt…

Kolmastoista Luukku, Tullimiehen teippi-fetissi

Kuva
Tänään autonkuljettaja palasi postista ja hihkui jo alakerrassa: ”Helena, Helena sinulle on paketti, ehkä se on nyt viimein, se itsenäisyyspäivän kutsu!”  Kipitin alakertaan ja otin vastaa puolentoista kilon painoisen ”kutsuni”. Sanoin autonkuljettajalle, että en usko juhlakutsun tulevan näin isossa paketissa ja siksi toiseksi tässähän lukee, että se on minun äidiltä. 
Kuljettaja näytti pettyneeltä, kun kyseessä ei ollutkaan kauan odotettu itsenäisyyspäivänkutsu.  Minä lohdutin häntä ja sanoin, että tämä onkin jotain parempaa. Tämä tietää meinaan takuu varmasti salmiakkia. Kuljettaja ei tietenkään käsittänyt, mitä on salmiakki, hänen eri kulttuurien ymmärryskapasiteettinsa kun on rajallinen. Kaiketi hän kuitenkin oletti sen olevan jotain parempaa, kuin itsenäisyyspäiväjuhlat, koska hymyili taas tyytyväisesti.
Minä kipitin yläkertaan avaamaan pakettiani, joka oli silmin nähden kulkenut pitkän matkan. Sen päällä oli tulivirkailijan leimat ja ilmoitus, että se on avattu tulin toimesta. …

Kahdestoista Luukku, Saippuakauppias

Kuva
Porhalsin pitkin kauppakeskusta, ja olin olevinani hyvin kiireinen metsästäessäni muutamaa leipomistarviketta ja erikoisempaa raaka-ainetta, jotka uupuivat erään tulevan menuni tarpeista, kunnes kuulin jonkun kutsuvan minua. ”Madam olisiko sinulla hetki aikaa?” Käännähdin ympäri ja siinä seisoi mies, jonkun ihmeellisen suihkehajuvesipullon kanssa. Sanoin, että juuri ja juuri hetki saattaa olla, mitä asia koskee? Mies sanoi myyvänsä tälläistä tuoksuvaa vartaloöljyä ja samalla alkoikin minuutin mittainen myyntipuhe, upeasta vartaloöljystä, joka parantaa arabialaisen ihon kaikki virheet hetkessä. Kun sain vihdoin suunvuoron ilmoitin, että muuten hyvä homma, mutta kun minun ihoni ei ole arabialainen.
Olin jo lähdössä jatkamaan ostosreissuani, kun mies melkein hätääntyi ja huikkasi perääni: ”Niin et olekaan arabi, kun olet turkkilaisen ja syyrialaisen sekoitus!”  Mua rupes vähän hymyilyttämään ja kysyin, mistä hän päätyi moiseen Päätelmään? Mies, joka siis oli paremminkin sellainen pariky…