Yhdeksäs Luukku, Kohmeessa

Täällä on tosi kylmä. Ulkona tuulee niin, että palmut heiluu sinne tänne ja lämpötila laskee illalla, jopa +13:sta ja päivällä on korkeintaan vaan +23. Joulu fiilis kyllä kohenee, kun viltin alla juo teetä ja hytisee. Edes yksi jouluperinne toistuu automaattisesti, toive siitä että saisi taas uudet villasukat!

Meillä on tässä asunnossa vaan kaksi lämpöpatteria, vaikka kiviseiniä ja kivilattiaa on useampi neliö. Onneksi niissä pattereissä on pienet pyörät alla, että niitä voi helposti rullailla huoneesta toiseen, eli on tälläinen mobiili-lämmitysjärjestelmä, hyvin modernia, ties vaikka aivan edellä aikaansa, nyt kun energia säästöjä haetaan.

Ongelmana on nyt se, että Svanski ei ottanut tänne muuttaessa mukaan mitään muita pitkähihaisia, kuin puvuntakkeja ja virallisia kauluspaitoja. Ja nyt se palelee niin pirusti, ja kun Svanski palelee, niin sitten minäkin palelen. En siis solidaarisuudesta miestäni kohtaan vaan siksi, että se ryöstää itselleen kaikki lämmittimet. Koska minulla on huppari ja koska olen suomesta, se saa näillä perusteluilla pitää vilttiä päällään, kun katsotaan illalla tv:tä. Hän myös saa sen nojatuolin, mikä on lähempänä lämpöpatteria, koska voimani ei riitä häntä siitä poistamaan, olen kokeillut.

Kun mentiin illalla nukkumaan sanoin, että toinen patteri mun puolelle ja toinen sen puolelle vain ja ainoastaan tasa-arvoisuuden vuoksi.

Olin juuri nukahtamaisillani, kun kuulin unen ja valveen välillä omituista kitinää, aivan kun pienet vinkuvat pyörät kulkisivat lattiaa vasten. Avasin silmäni ja näin, kun se pirun jätkä hilaa, yön pimeydessä, viltti hartijoillaan sitä mun puolen patteria omalle puolelleen. Seuraan naurua pidätellen toimintaa esittäen kuitenkin nukkuvaa. Siihen se hilaa molemmat patterit aivan sängynlaidalle omalle puolelleen, sitten se säätelee niiden termostaatteja hetken ja hautautuu lopuksi kolmen vilttinsä alle. Vaikka mua periaatteessa ärsyttää moinen ryöstöoperaatio aika lailla, en silti jaksa liikkua lämpimän peittoni alta (huomaa yksi peitto). Kyllä suomen kesäleirit opettaa pärjäämään pahemmissakin olosuhteissa, tää teltta ainenkin pitää vettä.

Ihanaa tässä pirteän raikkaassa joulukuun säässä on se, että aamulla herää kauniin oranssin auringon paistaessa silmiin. Ulkona on kylmää, mutta ilma on kirkas ja vihdoin näkyy aurinko!(kesällä ei näy kun kosteuspilvi peittää sen) Ja mulla on uudet lenkkarit missä on kimaletta ja +20 tarkenee hyvin lenkkeillä. Ja torakat on kadonneet, niitäkin varmaan paleltaa!

Kylmä on aavikolla,

Vaikka ei ole asteita edes nolla.

Torakatkin on kadonneet,

Viemärin uumeniin vajonneet.

Yksin saat talvella vapista täällä,

Kun Svanskilla on kaikki viltit päällä.