tiistai 6. joulukuuta 2011

Kuudes luukku, Totuus Suomen itsenäisyydestä

      Aamuposti sitten tuli ja meni ja mun päivä on täysin pilalla. Koko viikon oon odotellu mun kutsua tuon naapurimaan suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin, mutta niin turhaan, niin turhaan.
Kutsu on kadonnut jonnekin ja kukaan ei tiedä minne. Kidutin kysymysten ryöpyllä toimiston autonkuljettajaa, kun hän palasi postista ilman kutsua. Kuljettaja katsoi minua hätääntyneen typerin silmin ”madam madam ei siellä ollut, mutta menenkö vielä uudestaan tarkistamaan?”
Mun oli pakko lopulta myöntää kuljettajalle, että on olemassa pieni mahdollisuus, ettei kutsua ole koskaan lähetetty. Kun hän ei tuntunut itse käsittävän, etten välttämättä kuulu suomen korkeimpiin seurapiireihin.

Samalla kun kuulustelin kuljettajaa tuli siivooja siihen ihmettelemään, että onko Suomi sitten joskus ollut epäitsenäinen kun itsenäisyyspäivän kutsua kerran odottelen. Totesin että tietenkin on. Siivoja kun itse on sisällissodan runtelemasta maasta, rupesi tietenkin heti kyselemään olinko minä ollut mukana taisteluissa?
Myönnettäköön mulla oli tylsää, enkä mitenkään halunnut palata yläkertaan, siellä odottavan leipomistiskin luokse, joten tartuin tilaisuuteen.

En tietenkään itse ollut mukana, mutta mummoni oli. Kerroin autokuskille ja siivojalle uskomattoman taistelu- ja selviytymistarinan, kuinka mummoni ninjan lailla taisteli suomenitsenäisyyden puolesta. Rämpi pitkin synkkiä metsiä ja hyökkäili sieltä vastustajien kimppuun. Hän myö tunsi Shaumannin, miehen joka tappoi Bobrikovin. Tällä Shaumannilla muuten oli koira, mikä on myöhemmin haudattu Porvooseen aika lähelle äitini veljen asuntoa, onko tämäkin vain sattumaa?

Kerroin heille Tsaariperheen murhasta ja kuinka itse asiassa Isäni oli juuri siinä junassa, jonka Prinsessa- Anastasia juoksi kiinni, eräällä venäläisellä syrjäisellä juna-asemalla juuri sinä samana yönä kun muu perhe murhattiin.
Pieniä tylsiä yksityiskohtia hioen, selvitin henkilökunnalle koko venäjän vallankumouksen ja siitä seuranneen suomen itsenäistymisen ja tietenkin oman sukuni ansiot kyseisessä taistelussa.

Kun pääsin tarinani loppuun, olin kieltämättä aika ylpeä sukujuuristani. Uskon että myös isovanhempani olisivat ylpeitä uroteoistaan, jos eläisivät ja tietäisivät millaisissa taisteluissa he oikein olivat aikanaan temmeltäneet. 
Kun tarinatuokio oli loppu, huomasin että myös Svanski ja hänen pomonsa olivat pysähtyneet kuuntelemaan kertomustani. Tuota luomaani omakohtaista näkökulmaa, maani historiasta.
Svanskin pomo naurahti, hän sanoi että on virkansa puolesta joutunut osallistumaan moniin itsenäisyyspäiväjuhliin, mutta ei ole koskaan kuullut noin mielenkiintoista versiota yhdenkään maan itsenäistymisestä. Kehaisi vielä pienellä virneellä, että on sinulla aika moiset sukujuuret ja oikein aatelista verta!
Tietenkin on, eihän sitä muutoin kotirouvaksi, pääsisikään...

Mutta sitten tuli Svanski ja sen iän ikuiset faktat. "Aatelinen vai automaalari kumpikohan se sun isoisä taas olikaan?" "Oletko muuten miettinyt, että jos sun isäsi auttoi kaksikymppisenä Anastasian junaan vuonna 1918, olisi hän ollut sun syntyessä about 80 ja kuollessaan noin 110 vuotias!"

Onneksi siivooja, joka tähän asti oli kuunnellut tarinaani henkeään pidätellen, ei halunnut luopua aikaansaamastani illuusiosta, vaan tuki tarinaani: ”Ei se täysin mahdotonta ole!”
Svanski totesi, ”Joo ei mahdotonta, mutta hyvin epätodennäköistä!”
Kuljettaja ei selvästi pystynyt erottamaan totuutta ja tarinaa ja yritti vaivihkaa laskeskella kyseisiä vuosilukuja sormillaan.

Joskus totuus voi vaan olla tarua ihmeellisempää ja joskus me olemme vain automaalarin jälkeläisiä, totuus on hyvin suhteellinen käsite.
Mutta olipa rattoisa itsenäisyyspäivän aaton hetki ja Svanskin pomon mielestä olen ainakin maailmanhistorian opiskellut tarkasti, mitä tulee henkilökohtaiseen historiaan, siihen hän ei voi ottaa kantaa. Sanoisinko että erittäin diplomaattinen lausunto.

Ajassa lennän taaksepäin,
Menikö se tarina sittenkään näin.
Oli totuus sitten niin tai näin,
Kynttilän sytytän pohjoiseen päin.
Hyvää Itsenäisyyspäivää toivotan,
Ja Finlandia hymniä loilotan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin