Neljäs Luukku, Joulusauna

Mun jouluvalmisteluihin tänä vuonna on tullut yksi uusi iso haaste. Samalla kun hullun lailla koristelen ja suunnittelen joulupöydän herkkuja, joudun myös uusimaan kaikki jouluperinteet. Eli toisin sanoen joudun keksimään niitä ihan omasta päästäni. Asiaa monessa kohtaa helpottaa mun Itäeurooppalainenmies, millä ei ole mitään omia perinteitä, koska hänen lapsuudessaan, joulu oli vaan niin täysin kielletty juhla. Voin siis keksiä, mitä vaan ja väittää, että tämä on perinne ja siksi toimimme näin. 

No kuitenkin yhden oikean perinteen uupuminen harmittaa mua kovasti, ja se on tuo aivan ihana suomalainen joulusauna.
Eilisen illan pyhitinkin tämän ongelman ratkaisemiseen. Ehdotin Svanskille, että korvaisimme saunan esimerkiksi joulu kylpylällä tai uimisella jonkun ihanan hotellin uima-altaissa. Svanski joka fanaattisesti pitelee kaksin käsin rahoistaan kiinni, tyrmäsi ideani ilman harkintaa. Hänen haukkuminen diktaattoriksi ja joulutunnelman pilaajaksi ei auttanut. Minulle tehtiin varsin selväksi, että kylpylänovet eivät aukene minulle jouluaattona, eikä edes tapanina!

Olin siis pakotettu keksimään jotain muuta. Sainkin ylättävän nopeasti uuden edullisemman idean. Ehdotin että jouluaatto aamuna tehdään sellainen ihana hemmotteluhetki ikään kuin kotikylpylä. Laitetaan joulumusiikit soimaan ja tehdään naamankuorintamaskit, jalka kylvyt ja hyvät manikyyrit.

Samalla siinä suunnitellessani upeaa kotikylpylääni, rupesin tutkimaan Svanskin naamaa hieman tarkemmin ja oikein lähietäisyydeltä. Totesin että naamankuorinta ei olisi hullumpi idea toteuttaa jo esimerkiksi nyt!

Mikä miehillä on naaman kuorintaa vastaan? Sain puhua kaksi tuntia putkeen, perustella kinuta ja kiristää, ennen kuin sain luvan kuorinta kokeiluuni. Kuorinta sujui suhteellisen hyvin, vaikka jouduinkin poistamaan maskin ennen aikaisesti, kun mies valitti ja ruikutti, että polttaa, kirvelee ja ahdistaa.

Tunnettu tosiasia on se, että kuorinnan jälkeen ihoa on rauhoitettava naamarasvalla. Tunnettu tosiasia muulle maailmalle, vaan ei Svanskille.
Alkaa aivan hirveä huuto, että mitään rasvaa, et mun naamaan rupea lääppimään!
En jaksa ruveta taistelemaan, vaan nappaan salamana rasvan ja hyppään koko elopainollani Svanskin syliin, hänen istuessaan nojatuolissa. Mutta Svanki ei luovutakaan, vaan pomppaa pystyyn miehenraivolla ja minä jysähdän siinä rysäkässä rasvapurtiloineni lattialle. Ennen kuin kerkeän kunnolla pystyyn Svanski jo ryntää pakoon kohti alakerran toimistotiloja, ja minä rasvapurtilon kanssa perässä. 

Alkaa hirveä raavaaminen pitkin työntekijöistä hiljentynyttä toimistorakennusta, jonka vintillä siis asumme.
Joka kerta, kun saan Svanskin kosketus etäisyydelle, lääppäisen rasvaa hänen naamaansa ja sitten onkin minun vuoroni paeta. Tätä kilpajuoksua ja huutoa ja kiroilemista kerkeää jatkua jonkun aikaa, kunnes toimistonsihteerin ovi yhtäkkiä aukeaa. Hänellä on myös asunto samaisessa rakennuksessa ja hänen tv:n katselun on ikävästi keskeyttänyt omituinen rymistys ja kiljunta. Tietysti hän haluaa selvittää, mitä talossa tapahtuu? Onko toimistossa tappelu?
Sihteerin miehinenkarjunta pysäyttää meidät, kuin pahaiset kakarat pahanteosta. Sihteeri ulvoo: mitä hemmettiä te teette! Svanski ei saa sanotuksi mitään, mutta minä totean että harjoittelemme perinteistä suomalaista joulusaunaa varten. Sihteerin naama venyy hymyyn, ehkä siksi että näkee rasva köntit Svanskin naamassa, kieltämättä hän oli kovin koomisen näköinen, tai sitten hän sai kovin erikoisen kuvan suomalaisesta joulusaunaperinteestä. 

”Mä oon monia pariskuntia täällä nähny asuvan ja elävän, mutta te ootte oudoin ja pimein ja kieltämättä yllätyksellisin kaksikko” toteaa sihteeri. Sihteeri kehottaa meitä lopettamaan kiljumisen, ennen kuin vartijasotilas ovelta tulee hätiin. Kun sihteeri on taas poissa, me repeämme Svankin kanssa nauramaan ja häpeissämme kipitämme takaisin vintille. Sovimme yhteistuumin, että unohdamme kaiken joulusaunaan liittyvän ja keksimme jonkun oman, uuden perinteen.

Haaveilen joulusaunasta,
Naamamaskin teen hunajasta ja kaurasta.
Perinteitä koitan luoda,
Hemmottelua jouluumme tuoda.
Onnistunut ei ollut puhdistusriitti,
Sillä Svanki huusi: Mulle ei kiitti!




Kommentit

Suositut tekstit