maanantai 19. joulukuuta 2011

Yhdeksästoista Luukku, kuusen kasauksen matematiikka = älytön yhtälö


Mun piti herätä tänään aikaisin, sillä tilaamani joulusiivouksen, oli määrä alkaa kahdeksalta. Kipusin ylös sängystä. No tuo oli kyllä aika heikko kuvaus tapahtuneesta, paremmin sanottuna pudottauduin sängystä lattialle, koska toivoin herääväni paremmin pudotuksen aikana tai viimeistään jysähtäessäni lattialle. Heräsin kyllä, mutta en järin virkeänä ja kömpiessäni pystyyn kylmältä lattialta, kiittelin mielessäni itseäni tästäkin neron leimauksesta. Laahustin keittiöön kuin koomassa ja tarrasin kaksin käsin pikakahvijauheeseen. Pikakahvijauhe ja kuumavesi automaatti koituivat aamuni pelastukseksi, ja kun tunsin kofeiinin ihmeellisen voiman kehossani uskoin jälleen vahvasti, että kyllä tästä vielä herätään joulusiivouksen vahtimiseen.

Kuljeskelin ruokahuoneessa kahvimukini kanssa kun silmäni osuivat nurkassa tönöttävään kauniisti kimaltelevaan joulukuuseen. Siinä se nyt oli, ja täytyy myöntää, vaikka hysteerisiä kohtauksia sen siihen saaminen vaatikin, niin oli se vaan sen arvoista.

Pari päivää sitten se kasattiin, koska en yksinkertaisesti enää malttanut pitää mun upeaa 180 sentin korkuista lumiehoste kuustani pahvilaatikossa. Ja Svanskikin halusi kuusen jo esille, vaikka ei sitä myöntänytkään.
Niinpä yhtenä iltana me päätimme rykäistä kuusen kerralla pystyyn.

Joku insinööri olisi ehkä tajunnut edessä olevat koitokset jo pelkästään pahvilaatikon koosta, mutta me emme ole insinöörejä, joten ryhdyimme kuusitalkoisiin luottavaisin mielin. Mutta vähänpä silloin tiesimme kuinka fyysikan, tekniikan ja logiikan lait tulisivat olemaan meitä vastaan.

Kun 180 sentinen kuusi on tungettu 30 sentin pahvilaatikkoon voi silloin varmuudella todeta, että se on paloiteltu. Paloiteltu on kuitenkin taas huonokuvaus, käyttäisin mieluummin termiä, silputtu tuhannen p…lun päreiksi.
Ne ketkä aikovat ostaa tekokuusen sillä yksinkertaisella perustelulla, että se on jotenkin helppohoitoisempi, kuin oikea kuusi ja varistaa vähemmän havuja, niin älkää lukeko pidemmälle, sillä haavekuvanne tullaan täydellisesti murskaamaan.

Jos oikean kuusen jalkaan asentaminen vie keskimäärin viisi minuuttia ja esimerkiksi kahden viikon aikana, lakaiset ja kastelet kuusta 3 minuuttia päivässä, se tekee yhteensä vain 47 minuuttia. Tekokuusen asentaminen vie 4 tuntia. Toki jos ajan laskee jakamalla sen niille neljälle vuodelle, jotka aijomme olla täällä ja oletamme että säilömme kuusen ensijouluun kokonaisena, niin silloin taakka ikään kuin jakaantuu ja pääsemme suhteellisen samaan ajankulutukseen, kuin aidon kuusen kohdalla. Mutta harrastamani todennäköisyys laskenta näyttää siltä osin kovin miinusmerkkiseltä, että löytäisin kokonaisen kuusen mentävän aukon jostain komerostani vuodeksi.

Avasimme siis pahvilaatikon ja levitimme lattialle epämääräisen kasan tekohavuja ja tekokuusenrungon osia. Tottuneen kotikokoajan tapaan refleksin omaisesti kasasin pakkausmuovit ja ohjekirjat ensimmäisenä, ennen varsinaisen kokoamisen aloittamista roskikseen. Ja sitten ei muuta kuin hihat ylös ja hommiin.

Kun olimme taistelleet puolituntia, että saimme rungon ja kuusen jalan toimimaan mutkattomasti yhteen, luulimme että vihdoin olisi vuorossa oksien tökkiminen runkoon. Mutta ei!
Siinä kohtaa tietenkin tajusimme, että erikokoisten kuusenoksien kokoamisjärjestys oli määritetty jonkinlaisella värikoodisysteemillä.Meidän ei tarvinnut muuttua tietokone hakkereiksi koodin murtamiseksi. Hyvin nopeaan järkeilimme, että suuret alaoksat olivat merkitty vihreällä ja pienet latvaoksat punaisella jne..
180 Senttinen lumiefektein koristeltu, ehdottoman tyylikäs, supertekokuusi, joka on sijoitus tulevaisuuden jouluja varten, vaatii oksilleen tietenkin 7 eri väriluokkaa.
No voisi ajatella, että mikäs siinä, tökitään vaan oikeat värit oikeisiin kohtiin, mutta ei! Taaskaan Ei! Tietenkin ne värikoodien vastavärit on merkitty kyseisen kuusen rungonpätkän sisäpuolelle! Niin juuri sen kuusenrungon, jonka juuri saimme hiukan vasaralla takoen kasaan! Millä logiikalla?
Ei muuta kuin runko osiin ja värikoodit esille. Tässä vaiheessa Svanskia alkaa kiristämään koko touhu ja se käskee mun piristämään tunnelmaa laittamalla mun ainukainen Joulu- cd:ni soimaan. Minä räppään tip tapit soimaan ja Svanski harjoittaa metsurin taitojaan laittamalla tekokuusen rungon takaisin 20 senttimetrin paloiksi. Tässä kohtaa byrokraatti mieheni on sen verran fiksu, että ennen uudelleen kokoamista merkitsee värikoodit paperille, ihan siltä varalta, että järjestys pääsee unohtumaan. Sitten lajittelemme oksahelvetin niin, että jokainen väri on omassa pinossaan, jonka jälkeen aloitamme kokoamisen latvasta kohti juurrakkoa.

Nyt oppitunti kaikille niille ketkä eivät tätä tiedä, mekin elimme aikaisemmin tämän triviaalitiedon tavoittamattomissa, alkeellisessa tietämättömyyden pimeydessä. Tekokuusen oksien kasaamista, ei voi aloittaa latvasta! Tai voi, jos ei halua oksia kuin kaksi kerrosta latvasta alaspäin. Sillä toisen oksakerroksen jälkeen tulee runkoon sellainen ahtaus, että alempia oksia ei saa enää sujautettua koloihinsa ilman, että poistaa ylemmät oksat. Tämä aiheuttaa sen, että jokaisen asentamasi oksan takia, joudut poistamaan yhden jo aikaisemmin asennetun. Tämä johtaa matemaattisesti siihen lopputulemaan, että oksien määrä kuusessa ei kasva. Vaan pysyy stabiilina.

Tässä vaiheessa Svanskia rupesi todella ahdistamaan ja hän kuin raivon valtaamana nyhti kuusen oksia irti rungostaan ja kiroili ihanan luonnollisella, itäeurooppalaisaksentillaan. Homma alkoi alusta ja puolituntia myöhemmin se oli valmis. Mutta valmis kuusi näytti ennemmin rekan yliajamalta havukasalta, kuin superhienolta lumiehostekuuselta.

Svanski kiehui! Hän ryysi roskikselle ja hetken muovipussien heittelyn jälkeen, kaivoi esille kuusenkokoamisen ohjekirjan. Silloin hänen hermonsa naksahti lopullisesti. Hän kailotti, että kuinka tämä ohjekirja oli heitetty roskiin! ”Täällähän on kerrottu vaihevaiheelta, kuinka tämä kuusi pitää koota!”
Minä olen hiukan loukkaantunut ja tempaisen ohjekirjan Svanskilta: ”Kuka muka tarvitsee ohjeita yhden joulukuusen kasaukseen?”
Svanski joka keikkuu hermoromahduksen partaalla, kiljuu minulle että: ”Sammuta nyt jo ihmeessä tuo hirveä joululaulu cd ja rupea kunnolla auttamaan!”
Joka ikinen havu täytyi erikseen availla ja asetella kauniisti parhaan lopputuloksen saamiseksi, tavaa Svanski oppaasta.

Kaksi tuntia myöhemmin syvän hiljaisuuden vallitessa pienet sormemme ovat taiteilleet kuusesta upean. Kun kuusi oli vihdoin valmis, me ihailimme sitä tyytyväisenä.

Tekokuuset kasvattavat perheen yhteishenkeä, sillä nopeammin ja sopuisammin saa kasaan Ikean kirjahyllyn, mutta onko se valmiina yhtä kauniin näköinen? Epäilen.

Kun kuusen koristelutkin oli saatu päätökseen, sain taas painaa playtä cd-soittimesta ja päätimme oikein korkata pullon kuohuvaa kuusen kunniaksi. Niin tietenkään meillä ei ole Champpagnea…tai edes kuohuviiniä, vaan alkoholitonta ananas kuohumehua…. Täydellisyys on mielentila, ottaa rillit pois, niin ei näe lukea etikettiä ja silmissä sumenee kuin ois viiniä juonut! Puhe jo valmiiksi sammalsikin meillä molemmilla. Ei sinänsä ihme, moisen hermoja kiristävän fysikaalis-matemaattisen operaation jälkeen.


Yks plus kaks on kuus,
on mulla kuusi uus.
Neljä kertaa viisi.
Siitä tulee kriisi.
Kuusta ei kokoon saa,
Hermot oksien määrällä jaa.
Mikä on kuusen summa?
Yhteistyömme kumma.


1 kommentti:

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin