Kolmas Luukku, Hyviä aikomuksia!

Se alkoi kaiketi siitä, kun aamukahvia juodessani laitoin netti-radion päälle. Rupesin kuuntelemaan sellaista aamu showta, niillä oli siellä oikein hauskoja juttuja, jotka saivat minut yksikseenkin nauramaan ihan ääneen. Siinä silmät rähmässä join kahvia ja hihittelin ohjelmalle tunnin ehkä jopa toisenkin.

Mulla on ilmeisesti sellainen riippuvuussuhde nauramiseen. Koska kun ohjelma loppui, rupesin oikein etsimällä etsimään netistä lisää naurettavia asioita. Tunti, ehkä taas se toinenekin, vierähti kuunnellessa vanhoja hyvin nasevia stand-up esityksiä.

Videot hassujen eläinten kommelluksista saivat aikaan naurun ryöppyjä, jotka kuuluivat kuulemma myös alakerran toimistoihin. Päivä kului ihan siinä hihitellessä, Svanski kävi pari kertaa kyselemässä aikomuksistani valmistaa ruokaa, lupasin että ihan kohta.

Havahduin naurutranssistani hereille vasta, kun Svanski vihaiseen äänen sävyyn kävi ilmoittamassa tilaavansa kotiinkuljetuksen läheisestä hampurilaisliikkeestä.  Ihmettelin hivenen loukkaantuneena, kuinka hän jo nyt, on niin nälkäinen kellohan on vasta…Kuusi! Mihin se aika katosi?

Mun piti tänään leipoa, käydä tarkistamassa mun kuusi kauppakeskuksessa, organisoida keittiön laatikot! Mutta sen sijaa olen surffannut netissä yli kuusi tuntia plus se aamuradioshown kuuntelu about kaksi tuntia. Se tekee yhteensä kahdeksan tuntia pelkkää hihittelyä.

Tunsin itseni niin huonoksi kotirouvaksi ja siksi kiireen vilkkaa kipitin keittiöön tekemään ruokaa. Tänään ei jouluvalmistelut edenneet kovinkaan konkreettisesti, vaikka hyvin jouluisen hilpeä olo, kaikesta tuosta nauramisesta kyllä tuli… Näyttää siltä, että tie jouluuni on valeltu hyvillä aikomuksilla, no leivon sen hedelmäkakun huomenna.

Mies melkein nälkään kuoli,

Ei se tuntunut olevan mun huoli.

Kikatusta, hekotusta ja käkätystä,

Heräsin vasta kun sain osakseni jäkätystä.

Tie jouluun syntyy kun hyviä aikoo,

Ja sitten nopeasti ruokaa pöytään taikoo.

Aina ei voi kotirouvana loistaa,

Joskus täytyy myös stressiä poistaa.