Pilvi, pilvestä pilveen- a felhő, a felhőből, a felhőhöz

Perheeni on ollut sairaana koko talven, mutta tämä viimeinen intensiivinen flunssa on pitänyt meitä limaisissa kourissaan neljäviikkoa.

Olen hortoillut ja hoitanut perhettäni keuhkokuumeessa ja Svanski on vajonnut syvään miesten flunssaan.

Ensin hän vastusti hoitoa ja sairaslomaa, mutta lopulta hänenkin oli pakko luovuttaa. Pari viikkoa sitten perjantaina, hän soitti töihin ja sanoi pitävänsä kesälomaa viikon.

Kesälomalainen otti viltin ja koiransa, joka ei ole hänen koira ja jota hän inhoaa, ja linnottautui sohvan nurkkaan. Naama rutulla, sekä miehellä, että koiralla.

Oli mentävä apteekkiin.

Oma reseptini oli pilvipalvelussa ja halusin myös särkylääkettä sekä miehelle että lapsille. Helppoa, sanoin itselleni, vaikka tiesin että kylän apteekissa englanti ei ole vaihtoehto ja unkarinkielellä on mentävä.

Astelin kassalle ja sanoin hienosti päivää ja ilmoitin apteekkarille, että olen pilvessä. Apteekkari tuijotti minua kysyvästi, ehkä jopa vihaisesti.

Unkarilaisessa asiakaspalvelussa ei ole huumorille sijaa ja se että apteekissa ilmoittaa ensimmäiseksi olevansa pilvessä, ei ole välttämättä paras avausliike. Tajusin virheeni ja aloitin massiivisen sanojen taivutus operaation. Lopuksi sain lauseen siihen muotoon, että minulla on pilvessä...

MIKÄ?!?!?! huusi apteekkari! RESEPTI huusin minä. Antibiootit lyötiin agressiivisesti tiskiin.

MUUTA? Huusi apteekkari. Ulkomaalaisille huudetaan täällä aina. En ihan varmasti tiedä miksi? Mutta kai se on jokin varmuudeksi- ajattelu. Näytetään kuka tätä teatteria johtaa ja ehkä ne taivutusmuodot sieltä aivoista tupsahtaa tiskiin, kun ulkomaan elävälle oikein kunnolla karjaisee.

Apteekkarin suruksi ilmoitin, että kyllä muutakin tulee. Katto lääkettä, kiitos. KATTO LÄÄKETTÄ!?!?!? Huudosta päätellen ei kulje sillä nimellä. Ylhäällä on. Päällä on. Mietin kaikkia sanoja, jotka ovat korkealla kuten pää. Koska särkylääkettä tässä haetiin ja "pää" oli sanana hukassa. Apteekkarin vihaiset silmät porautuivat pääni läpi, ihan kuin hän olisi tutkinut, että sattuuko siellä johonkin nyt ihan oikeasti.

Nappasin puhelimen ja soitin Svanskille tarkistaakseni lääkkeen nimen. Puhelin hälytti ei vastausta. Työpuhelin ja mieshän oli kesälomalla.

Jonossa takana olevani tarvitsi huokailusta päätellen astmalääkettä tai jotain akuuttiin masennukseen.

Lomalla oleva mies kävi minulla vahvasti tunteisiin, tuhahdin apteekkarille, että miehellä on päässä vikaa. Tarkoittaen tietysti hänen vaikeaa ja itsepäistä luonnettaan, mutta „pään” sanana pudotessa peliin, apteekkari löi buranat tiskiin ja sanoi tylysti mitä muuta?

Hetkellinen voitto tässä pilleripelissä toi ilon ilmeeseeni ja sanoin reippaasti saamaa poikaystävälleni hän on 7 vuotta.

Apteekkari huusi. POIKAYSTÄVÄSI on seitsemän vuotta ja sitten tuijotti minua pahalla silmällä ja  selkeästi kielitaidostani turhautuneena ja korjasi: POIKASI on seitsemän vuotta!!! Niin aivan poikasi on seitsemän vuotta ja hän tarvitsee saamaa kattolääkettä... (pää putosi taas pois pelistä.)

PÄÄLÄÄKETTÄ!!! Huusi apteekkari. Kyllä poikasi tarvitsee päälääkettä. Toistin. SINUN POIKASI huusi apteekkari!! Sinun poikasi, toisitin minä.

Sitä ei jaksa ihminen keuhkokuumeessa taivutella unkarin sanoja persoonapronomineissä. Mutta lopuksi Pilvipäinen maahanmuuttaja äiti-puuma sai antibioottinsa, ruumiin katoksikin kutsutun pään kiputilojen hoitoon lääkettä, eli särkylääkettä, kaikenlaisille miehilleen elämässään.  Apteekkarille saattoi jäädä kysymyksi tästä kieli-karnevaalista, mutta hän voi niitä huutaa hiljaa mielessään. Perheeni on lääkitty.