maanantai 10. lokakuuta 2016

Kukka ja Tähti, sekä muita kodinsisustuksen kompastuskiviä.

Se on jokakerta kotipsykologian paikka, kun asentaa ikeaostoksia.
"Asensin" lapsille juuri yövalot.
Gilbertille tähti ja Giliaanalle kukkanen, ne sellaiset muovihärpäkkeet, jotka kuuluvat joka lastenhuoneeseen. Paketissa mukana oikein ohjekirja, kuinka valot asennetaan...

...Lastenhuoneen lattialla on vasara, ruuvimeisselisetti, teippiä, klemmareita, tyhjä kahvikuppi ja se ohjekirja?!
Ohjekirja on tuhannen silppuna, koska se on sen ihan omavika!
Sitä lukiessa menee hermo ja se painotyö ei kestä hermostunutta naista, vasaraa ja kahvikuppia... Kyseinen lehdykkä otti siis hiukan osumaa ja lopuksi, kun luin sadannen kerran lauseen; älä anna lapsesi hirttää itseään sähköjohtoon. Huusin ja rytistin sen helkutan lehtisen lievää väkivaltaa käyttäen!

Taas meinasi tulla avioero ikean kodinsisustusta asentaessa ja nyt ei edes ollut mies kotona, ei edes puhelimen päässä, mutta hänen vikaansa oli kaikki!
Todellakin ärsyttävää, että hän ei vastaanottanut mun telepaattisia yhteydenottoja ja lähettänyt tänne jotain remppamiesta apuun!

Silloin sen tajusin, se oli salaliitto! Ikean salaliitto!
Ne suunnittelevat kaikki huonekalut ja varsinkin sisustuselementit niin vaikeiksi koota, että niitä kokoava pariskunta ajautuu eroon.
Ja taas tulee muutto ja uusi koti. Tarvitaan huonekaluja ja sitä helvatin sisustuskrääsää, kuten esimerkiksi muovisia kukka- taikka tähtivalaisimia!!

Potkaisin raivoissani pinnasänkyä, joka toimitettiin eilen, toisesta huonekalukaupasta.
Kotinkuljetus ja kokoaminen kuului hintaan.
Viisituntia myöhässä tullut toimitus, aiheutti sen, että sänkyä ei voinut koota yläkerran lastenhuoneessa, vaan alakerrassa. Nyt se ei mahtunut koottuna portaikossa ylös!!!!

Lysähdin sisustusepätoivossani sohvalle ja silloin muistin!!! Minähän asun arabialaisessa asunto-compaundissa, ei täällä tarvitse mitään itse tehdä!! Loikkasin puhelimeen, soitin taloyhtiön huolto-osastolle.

Kymmenessä minuutissa oli kaksi miestä paikalla! Siirsivät pinnasängyn, muuttivat parin lipaston paikkaa ja ruuvasivat tähden ja kukan seinään!

Tadaaaaa!! Hommat hoidettu!
Menen altaalle juomaan kahvia.
Kohta alkaa siivoojien työhaastattelu! Tällä kertaa haluan hyvän siivoojan!
Sellaisen, joka ei pese keittiönputkistoa ja pitele kaiken aikaa omia vapaita... Tai ainakin sellaisen, joka ymmärtää mitä puhun...ainakin puoliksi... toisaalta, jos se osaisi nyt edes käyttää imuria, se olisi
plussaa....

perjantai 7. lokakuuta 2016

Elämää vain... Norjassa?!?

-Helena syökö nuo nyt pyttipannua?
-Svanski viimeisen kerran!En tiedä!
-Kyllä minusta on ala-arvoista tarjota pyttipannua, jos on kerran kirjoittanut 700 laulua! Lohi olis parempi...Norjalainenlohi.... Miks me ei matkusteta Norjaan?
-Ole hiljaa!!
-Mihin tuo on laittanut piiloon ne rahansa?
-Mitkä rahat? Mitä?
-Oliskohan kuule osuuspankissa... jossain ne on, ei päälle päin näy....
-En usko että suomalaiset laulajat on kovin rikkaitta.
-Se ei ole tajunnut sitä, mitä minä olen... Turhaa kirjoittaa 700 laulua, pitää kirjoittaa vain yksi hyvä! Niin minä teen!
-Teet mitä?
-Kirjoitan yhden laulun, elän profiiteilla.
-No mahtaa olla kipale!
-Tuolla nuorella miehellä on tunnepuolen ongelmia.
-Se on liikuttunut!! Niin voi käydä jos keskittyy ja kuuntelee toisten esityksiä! Täysin vierasta sinulle!!
-Sen kantsis matkustaa Norjaan...
-Täh?
-No way Norway hehhehe
-Oot sekasin!? Mä oon ihan varma, et se laulaa lumi teki enkelin eteiseen!
-Minkä lumilapalepaseen?
-Lumi teki enkelin eteiseen, se varppina vetää sen! Kertoo itsemurhasta...
-Ja sanot, että sillä ei ole tunnepuolenongelmia!?
-Se on tehny räp-version...
-Toihan on ihan eri laulu!
-Se on laittanu sinne sekaan kato oman tarinansa...
-EI NIIN SAA TEHDÄ!!!!
-Älä huuda, taiteilijan vapaus.Ethän sä edes seuraa tätä ohjelmaa, misä muka tiedät säännöt?
-Ihme ohjelmia suomalaiset keksiikin, sekavat säännöt.
-Mun mielestä tää on ruotsalainen formaatti.
-Miks et voi olla ruotsalainen?Aina haaveilin et menen ruotsalaisen kanssa naimisiin, sitten voisimme matkustaa Norjaan...
-No kiitos taas, ei edes kansalaisuus ole oikein!!
-Niin (Syvä huokaus) Viereen meni....
-Mikä ihme fiksaatio sulla nyt on sinne norjaan?!
-Naapuri matkusti islantiin...se oli mun unelma!
-Sun unelma oli matkustaa ruotsalaisen vaimon kanssa islantiin, niin nyt sitten pyrit suomalaisen vaimon kanssa kaiken aikaa norjaan?!? Oot jotekin nyt jumissa pohjoismaissa!?
-Mitä sekin tarkoittaa lumi teki enkelin eteiseen?
-No ehkä menee niin huonosti, että jäi ovi auki ja satoi lumet sisään.Ehkä ne asuu Norjassa?
-Ei minun eteiseen kyllä ole koskaan tullu mitään lumienkeleitä. Nyt laulaa toi Mikko Häkkinen..
-Kuustonen!
-Muistatko Helena kun tampereella mentiin ensiapuun ja siellä oli se rouva Kukkonen, joka oli ihan humalassa ja sillä oli ne pantteri trikoot hehehehehehhehehe
-Svanski!!! Ole hiljaa!
-No niin, ei tarvi enää, se loppu jo....nyt jalkapalloa! Klick!






lauantai 1. lokakuuta 2016

Doha-Dubai-Budapest-Helsinki-Budapest-Dubai-Riyadh

Viikko sitten, seisoi Riyadin kentällä hyvin väsynyt nainen. Tai todellakaan hän ei seissyt, vaan taisteli tuplarattaiden lentokoneessa länään painuneen aukaisuvivun kanssa, pidellen samalla toisella kädellä, vuoroin mistäkin raajasta kiinni, sätkivää kaksivuotiasta, jota parhaiten kuvaa sanalla... väsynyt!

Takana oli kuuden viikon kesäloma, kulkien matkalaukku kavalkaadin kanssa sukulaiselta toiselle. Kuuden viikon aikana, seitsemän eri majoituspaikkaa, kahdessa eri maassa.

Apayanhelma tarttui lastenvaununrenkaan väliin, Giliaana sinkaisi kohti matkalaukkuhihnan punaisena kiiluvaa hätäkatkaisinta, säntäsin perään.
Kompastuin, kun helmasta kiinnipitävä lastenvaunujärjestelmä ei päässyt samaan kiihdytysnopeuteen kanssani.
Ihmeellisellä kierteellä sain itseni pysymään pystyssä, mutta kierteenvoimasta päähuivini vinksahti niin kireälle, että melkein tukehduin.
Mutta tarrasin kuin tarrasinkin Giliaanaan juuri ajoissa ja vältin skandaalin ensimmäisenä maassaolo minuuttinamme.

Svanski rullasi paikalle 8 matkalaukun ja 2 turvaistuimen tursutessa matkatavarakärristä.
- Kaikki kunnossa?
Aivoissani kaikui tuskanhuuto!! Mietin, jos hämärässä Budapestin kapakassa tämäkin olisi minulle kerrottu vuosia sitten, niin... niiin... olisin ottanut vielä kolmanenkin palinkan!!
Tuhahdin jonkunsorttisen, kaikki hyvin vastauksen ja koitin kiskaista apayani edes jotenkin normaalitilaan.

Jatkoimme suoraan viisumintarkastukseen.
Maahantulovirkailija halusi ottaa minusta kuvan?!?
Kuvan!!??
Kello oli neljä aamulla, olimme lähteneet matkalukkuinemme ja lapsinemme samaan aikaan liikenteeseen edellisenä aamuna.
Oli kuuma! Apayan huivi oli jonkinsortin sponttaanilla merimiessolmulla kaulassa ja Giliaana purskutteli päälleni suolakeksi-sylki-mähmää, koska ei väsymystilassaan enää muutakaan älyttömyyttä keksinyt.

Mutta mies halusi ottaa minusta kuvan! Laittaa sen ikuisiksi ajoiksi johonkin maahantuloviraston arkistoihin. Johonkin, mistä se saattaisi pompata ties mihin henkilökorttiin, vuosienkin jälkeen!!

En hymyillyt, tuijotin kameran mustaanlinssiin, kylmän pysähtyneesti.
Klick!!!
Sen kuvan haluaisin nähdä, joskus hyvän itseironia-sarkasmin-päivänä.

Puskin rattaita Svanskin perässä ulos terminaalin ovista ja nielin väsymyksen kyyneliä, samassa eteemme ajoi musta, tummin ikkunalasein varustettu citymaasturi. Mietin, great tämäkin vielä!! Nyt tuli joku kaappaus!

Kyseessä ei kuitenkaan ollut pahanluokankaappaus, autosta hyppäsi ulos iloisena Svanskin uusi kollega.
Hän tempaisi takaoven auki, ohjasi tai lähestulkoon heitti, minut ja lapset sisään.
Hän tarjosi jääkylmää vettä ja käski relaamaan sillä aikaa, kun hän ja Svanski lastaisivat matkalaukut autoon.
Mitä ilmeisemmin stressitilani näkyi siis ulospäin.

Minuuttia myöhemmin citymaasturi kurvasi Riyadin vielä pimeään aamuun. Kollega virnisti minulle peruutuspeilistä: Hei, kyllä sä jo nyt voit ottaa ton huivin veke!
Luojan Kiitos, hengitin jälleen...

Ajoimme moottoritietä läpi kaupungin, monikaan asia ei poikennut Dohasta.
Lopuksi saavuimme ison, hyvin vaikuttavan muurin eteen, jonka päällä kiemurteli piikkilanka-aita.

Auto ja siinä olevat ihmiset tarkastettiin ja vasta sitten pääsimme läpi portista. Ajoimme kahden muurin välissä kiemurtelevaa kujaa uudelle portille, uuteen tarkastukseen.
Kun vihdoin pääsimme isolle raskaalle portille, joka hitaasti liukui auki, näin edessäni pienen suloisen kylän aamuauringossa.

Muutaman tunnin nukuttuani heräsin ja syöksyin tutkimaan kaikkia 22 muuttolaatikkoani.
Olohuoneen ikkunasta kimmelsi turkoosi uima-allas, mietin, ehkä tämä voi kuitenkin onnistua. Samassa kuului kamala kiljunta... Giliaana oli nähnyt uima-altaan......