perjantai 20. tammikuuta 2017

Kiinalainen

Uni oli niin syvä, mutta sen läpi kuulin kissan mau`unnan. Raotin silmiäni ja näin Svanskin vilahtavan parvekkeelle.
Mietin unissani, että noin se nyt pakenee, parvekkeen kautta ja karkaa jonkun kissanaisen matkaan...
Pomppasin hereille!
Kamala uni!
Siristin silmiäni ja kuuntelin. Kyllä Svanski oli parvekkeella.
-"Vaimo ja lapset nukkuu, ei se onnistu! Tämä parveke on suoraan makuuhuoneeseen. Vaimo herää."

Mitä helvattia?! Karkaako se nyt oikeasti jonkun kissanaisen matkaan? Mitä tapahtuu?
Raotin varovaisesti parvekkeen ovea. Kissa kiljui ja Svanski säpsähti, kun huomasi minut.
Mitä tapahtuu?
-"Tuo naapuri haluaa tulla meidän makuuhuoneeseen." Sähähti Svanski
-"Mikä naapuri?" Olin aivan pihalla ja puoliksi vielä unessa.
-"No tuo uusi kiinalainen, mutta minä sanoin, että ei onnistu, koska lapset ja vaimo nukkuu!"
Katsoin parvekkeelta alas. pihäkäytävän aidan päällä seisoi nuori kiinalainen mies, pidellen kädessään pientä kilikelloa.
Vilkaisin herätyskelloa se oli yksi. Vilkaisin Svanskia. Oliko hänestä ainoa este kiinalaismiehen tulolle keskellä yötä makuuhuoneeseemme se, että lapset nukkuu!?!?

Sitten näin kissan. Se kurkisti katonreunalta alas, maukaisi surkeasti ja vetäytyi sitten takaisin katolle.
-"Se on ton miehen kissa." kuiskasi Svanski.

Kiinalainen kilisytti kelloaan ja kissa maukaisi, sitten he tuijottivat toisiaan surkeasti, toinen katolta, toinen aidanpäältä. Sydämmeni särkyi...

-Päästä kiinalainen sisään pihahdin ja kiskaisin aamutakin päälle.
En ole koskaan nähnyt niin iloista kiinalaista, kuin tämä nuorimies, joka kirmasi keskelläyötä ylös asuntomme rappuja, kohti makuuhuonetta.

Kiinalainen soitti kelloa ja kissa kurottautui, mutta ei uskaltanut hypätä.
Tuntiamyöhemmin oli operaatiossa käytetty, tuolia, moppia, uima-altaan putsaushaavia, liian lyhyitä tikapuita, mutta vielä kellokahden aikaan, oli kissa katolla ja kiinalainen kilisytti kelloaan meidän parvekkeella.

Svanskin vaatimuksista johtuen operaatio keskeytettiin. Päätimme jatkaa aamulla. Voisimme nyt kaikki, minä, Svanski, Kiinalainen ja naapurin rouva, joka oli seurannut tapahtumia kaiken aikaa ikkunastaan ja huudellut kannustus voivotuksia, mennä nukkumaan.

Kissa ulvoi katolla, se oli pieni ja peloissaan. En saanut unta. Minusta tuntui että kiinalainen oli jotenkin läsnä. Katsoin ulos ikkunasta, kiinalainen istui surkeana aidalla, piteli kelloaan ei kilisyttänyt.

Torkahdin, heräsin kun kissa kiljui taas. Kuului outoa kolinaa.
Svanski ampasi pystyyn.
-"Mitä se kiinalainen nyt tekee?!?"
Svanski tarkasti parvekkeen, vilkaisi reunan yli. Siellä oli kiinalainen tikapuilla.
-"Ne on liian lyhyet, se todettiin jo!!!!" Karjui Svanski.

Menin naapurisovun nimissä parvekkeelle. Kehotin kiinalaista luovuttamaan tältä yöltä.
Ei kissa tällä kelillä yhdessä yössä katolle kuukahda, lempeä tammikuun yö. Aamulla keksimme jotain.

-"Saanko palata aamulla?" Kysyi hätääntynyt kiinalainen.
Lupasin päästää hänet aamulla takaisin jos hän nyt vain menisi kotiin, eikä kiipeilisi enää mihinkään.

Aamulla heräsin siihen että kissat kiljuivat?!
Katsoin parvekkeelle, siellä istui kissa. Hienoa ei kissa ainakaan ollut nääntynyt katolle, se jopa näytti paljon lihavammalta näin silmätysten.
Avasin oven napatakseni kissan. Kumarruin ja samalla kuulin yläpuoleltani jotain. Se oli kiinalainen. Hän roikkui vyötäröstään asti  pääalaspäin katolta, käsissään kissa, joka kurkotti kohti maata.
Mitä hemmettiä!?!?

-"Löysin pitkät tikkaat! Pääsin takakautta katolle. Hihkui sinnikäs kiinalainen.
Nappasin ilmassa roikkuvan kissan kiinni ja vapautin lihavan kissan.
Minulle selvitettiin, että lihava kissa oli pienen kissan mentoori ja hänet oli nostettu terasinkatonkautta parvekkeelle, komentamaan toista kissaa alas.
Kissoja ja kiinalaisia vilisi silmissäni jokapaikassa.

Svanski ojensi minulle kupin kiinalaistateetä, jonka olimme saaneet vaivanpalkaksi. Katselimme ikkunasta, kun kiinalainen vei kissansa turvallisesti maatapitkin kotiin.

Sanoin: Tuo on kuule varppina joku ninja tai agentti!
Ei ole. Sanoi Svanski lopen kyllästyneesti, ei ole ninja, jos olisi ninja ei tarvitsisi tikapuita.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Alimiehitetty rokoteohjelma

Gilbertti on seitsemän kuukautta. On siis vain ja ainoastaan luonnollista, että hänelle arabialaisen ajanlaskun mukaan, tulee antaa kuudenkuukauden rokotteet.
Helppo homma tilasin autonkuljettajan Svanskin töistä ja hän varasi minulle ajan paikallisesta terveyskeskuksesta. Selvä kuvio, on menty tällä systeemillä jo muutamat rokotukset.

Saavuimme terveyskeskuksen pihaan. Kuljettaja juoksutti paperityönivaskan miestenpuolenovesta sisään, siellä miesvirkailija hoiti asiaankuuluvat koukerot ja soitti naistenpuolelle, että madam ja poika on tulossa. Tämän jälkeen kuljettaja juoksi päästämään madamen autosta.
Madam, eli minä, kipitti sisälle naistenovesta.

Hoidin "sujuvalla" arabialla ilmottautumisen. Ei, en yhä edelleenkään osaa klassista arabiaa. Kielitaitoni koostuu eri äänenpainon jalla-jalloista ja parista muusta, käytännössä hyväksi havaitusta lausahduksesta.

Sitten lääkärille, kaikki sujui, kuin vettävaan. Pituus, paino ja sitten tulisi rokote, mutta...

-Missä on mies?
Ihmettelee lääkäri.

-Mikä mies?
Ihmettelee madame.

-Mies!
Lääkärin epäklassinen englanti kohtasi minun epäklassisen arabian. Tuijotimme toisiamme kysyvästi ja jollainlailla olettaen, että juuri toisella osapuolella on vastaus esitettyyn kysymykseen. Ei ollut. Päätin toimia tilanteen ratkaisijana.

-On minulla autonkuljettaja.
-Onko se sinun miehesi?
-Ei...?? Hän on autonkuljettaja.
-Siis jonkun muun mies?

En ollut ihan varma mukavan Sirlavin perhesuhteista, mutta vakuutin lääkärille, että mitä todennäköisemmin, hän on jonkun muun mies.

Ette voi ottaa toisen miestä. Sanoi lääkäri jämäkän päättäväisesti.

Ok? Minulle heräsi tunne, että joko lääkäri piti minua ihan lorttona tai hänen epäklassinen englanti petti jälleen.

Vakuutin, että en ollut ottanut kenenkään miestä, että kyseessä oli itseasiassa mieheni autonkuljettaja.
Lääkäri tuijotti minua, kuin tyhmää alpakkaa:
-Ei miehen kuljettaja käy! Pitää olla se mies ja kuljettaja!! Tämä nyt on kuitenkin kuudenkuukauden rokote!
Hän löi, kenties vakuuttavuuden vuoksi, rokotuskirjasella pöytään, niin tarmokkaasti, että Gilberttikin nielaisi.

Häkellyin ja sopersin: Ei minulla ole mitään miestä!
Ei ole miestä! Ulvoi lääkäri.
Tajusin heti, suustani päässeen sammakon ja koitin korjata lausuntoani: Paitsi siis tietysti minun mieheni, mutta hän ei ole nyt täällä.

Lääkäri tuijotti minua pistävästi: Sinä tulet sunnuntaina, minä odotan sinua! Ja silloin sinulla on mukana, Mies, autonkuljettaja ja paperi kotoasi! Selvä ja jalla, jalla!

Minut oli heitetty ulos vastaanotolta. Asiani oliloppuunkäsitelty.
Hoin mielessäni niin, isää, poikaa kuin paperilappua ja palasin autolle.

Kuljettaja oli onneksi kartalla, tiesi jopa minkä paperilapun lääkäri kodistamme halusi. Hän lupasi järjestää kaiken paperilapusta, mieheen ja rokotteeseen, jos minä nyt vain ystävällisesti voisin soittaa omalle miehelleni ja kertoa, että kaikki oli oudon lääkärin vikaa, ei hänen.

Autonkuljettaja katsoi minuun anovasti. Minua melkein hymyilytti, ymmärsin hänen tuskansa. Tartuin puhelimeen ja selitin Svanskille, että kuudenkuukauden rokotteet tarvitsevat, miehen ei autonkuljettajaa, eikä varsinkaan jonkun toisen miestä.