Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Unelmien täyttymys....

Vuosi 1991. Kevättalvenaamu. Äitini komentaa minua ulos viiltävään pakkaseen, viemään haisevaa roskapussia. Istun eteisen lattialla ja huudan: "Kun olen aikuinen hankin tumman ja pitkän miljonäärimiehen, asun jossain lämpimässä ja meillä on uima-allas ja hän aina vie roskat!!!!"

ZUP

2019 Kevättalvenaamu. Ulkona ihana +29astetta ja ikkunasta kimaltelee turkoosi uima-allas. Tumma ja pitkä mies tunkee tyhjiä vesipulloja ja haisevaa lastenvaippaa roskapussiin. Sitoessaan pussia solmulle, hän jatkaa luentoaan siitä, kuinka 30 tuhatta euroa on iso raha! Ja miten sen voisi sijoittaa pörssissä. Huudan raivona mieheni perään, että me emme todellakaan hommaa kolmatta lasta sen vuoksi, että hallitus maksaisi siitä kolmekymmentätuhatta euroa! Se on jo moraalisestikkin niin väärin! Ja Minua ei todellakaan kiinnosta hänen ystävänsä, joka osti juuri tuliterän Audin.
Heitän miestäni paperinenäliina tupulla ja hän pakenee ovesta roskahuoneelle.

Ovi aukeaa varovasti, pitkä tumma mies on pala…

He eivät tienneet mitä tekivät.....

Astuin hissiin, minua hymyilytti. Liehutin kädessäni pientä suomenlippua. Minulla oli päällä merimieshousut kultanapeilla, sekä punainenpaita ja punaiset korkokengät, kaulassani roikkui taloyhtiön avainkortti.
Katutasosta hissiin hyppäsi naapurinlentokapteeni. Hän katsoi minua ja sitten kelloa, se oli kymmenen illalla.
-Tuletko nyt vasta töistä? Hän kysyi, ja koitti vilkaista firman nimeä ovikortistani.
Naurahdin, ei kun palaan töihin, olen kotiäiti, mulla oli vapaailta.
Sitten mietin hetken ja jatkoin heilutellen suomenlippua, olen myös suomalaisenyhteisön uusi kuukausitapaamiskordinaattori.... johtaja. Se oli kapteeni, hän oli juuri ajanut jumbojetin taivaalta, ei sitä koordinaattorinvirka hetkauttaisi, piti olla kapteenin kanssa samaa tasoa, eli johtaja.
Kapteeni hymyili:
-Kuulostaa tärkeältä.
-Hyvin tärkeältä, korjasin ja hihitin päälle. Sellaista arvokasta kansakunnanjohtajan hihitystä luonnollisesti.
Toivotin kapteenille hauskat illanjatkot ja marssin ulos hissitä, samalla mie…

Miehet mustissa

Muscatissa on tasaisin väliajoin suomalaistentapaaminen. Neljäkertaa Svanski on luvannut päästää minut sinne yksin. Kaksi kertaa olen perunut ja kaksi kertaa olen saapunut paikalle Gilbert ja Giliaana kainalossa. Kummallakin keralla keskustelun sijaan, olen keskittynyt lapsieni etsimiseen tai omituisista paikoista poistamiseen.

Tällä kertaa Svanski lupasi ja vannoi, että tulisi ajoissa kotiin ja saisin kaipaamani vapaaillan. Hän hoitaisi kaiken!
Kello oli viittä vaille kuusi, Svanskia ei näkynyt missään.
En todellakaan aikonut soittaa perään. Mielessäni oli enemmän sellainen hiljainen ja kiduttava marttyyrikosto, mikäli en kuudeksi ehtisi suomalaisteniltaan.
Kolmea minuuttia ennen kuutta Svanski ja hänen kollegansa saapuivat tietokonesalkut heiluen paikalle, suoraan maailmanpelastuksen kärkikahinoista.
Avustava lastenhoitaja ei minua suuremmin ahdistanut, vaan poistuin nopeasti takavasemmalle. Vapaailta oli minun.
Istuin suomalaistenillassa sotilaallisesti viimeiseen mieheen ja palas…