Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Giliaanan kattaus

Kun viettää lähes kaiken ajan, pienen yksivuotiaansa kanssa, helposti huomaa, mitä asioita hän pitää tärkeänä, mitä asioita hän haluaa ja toivoo. Vaikka verbaalinen ilmaisemin on vielä tasoa ”kissa”, ”tätä” ja äitin komentaessa raikuva pelastushuuto ”Apaaaaaaaa!!!”
Olen huomannut tämän syksyn kuluessa, että lapsellani on ilmennyt pikkujakkarahimo.  Missä vain hän näkee pikkujakkaran, hän syöksee siinä tai sen läheisyydessä olevat lapset, kumoon, kenoon tai mihin vaan ja kapuaa onnesta soikeansa itsenä jakkaralle.  Istuu siinä katsellen hieman alaspäin muita lapsia tyytyväinen hymy kasvoillaan.
Huomasin vähän käytetyn lastenpöydän ja tuolien myynti-ilmoituksen osto- ja myyntipalstalla. Hain sen, vaikka Svanski mutisikin, että mihin sitä tarvitaan?
Päiväunet päättyivät riemunkiljuntaan, kun sängynkaidetta kolisteleva lapsi oli huomannut huoneeseensa ilmestyneen sisustuselementin.  Koko illan hän istui ja piirsi, välillä nousi toiselle tuolille seisomaan piti raivokkaan innostavan puheen, kat…

Pilipali pappa.

Meidän naapurit ovat paikallisia perheitä. He elelevät omissaoloissaan aitojensa takana. Vain palvelusväkeen törmää iltaisin, kun he töidensä päättyessä, tulevat kadulle moikkaamaan naapurin palvelijoita tai istuskelemaan palmun alle.
Yhden naapuritalon edessä, koko sen ajan, kun olemme asuneet täällä, jokapäivä iltapäivästä asti, on istunut mukava pappa.  Olemme päätelleet, hänen ikänsä palvelleen talossa ja viettävänsä nyt eläkepäiviä porttimaskottina ja hyvänmielenlähettinä.  Hän ei tee mitään erikoista, istuu penkillään ja rupattelee ohikulkevien ihmisten kanssa.
Minä ja Svanski olemme tutustuneet pappaan.  Aina iltalenkillä tai autolla ohi ajaessa moikkaamme papalle ja hän moikkaa takaisin, joskus jopa tulee nipistämään Giliaanan poskea.
Eilen illalla ajoimme talon ohi. Pappa istui penkillä, mutta vaikka Svanski ja minä iloisesti hänelle heilutimme, hän ei heiluttanut takaisin.
Tänään aamulla ohitin talon yhdeksän aikaan aamulla, pappa istui ulkona!  Mietin onpa omituista koska pappa e…

Yhteinen ongelmatiikka

Olimme juuri päässeet vauvauintiin ja uima-altaaseen ja aloittaneet englanninkielisenversion tyyristyllerörunosta, jonka tahdissa palleromme siten pulahtaisivat veteen, kun virkaintoinen vartija marssi paikalle. Kovaanääneen hän vaati saada tiedon siitä, kuka oli parkkeerannut punaisenferrarin pihatienlaitaan, eikä merkitylle parkkipaikalle.
Irvistin itseenipäin, minusta vaan oli huvittavaa, että juuri ferraari oli väärin parkkeerattu. Espanjalainen rouva ilmoitti sen olevan hänen autonsa. Vartia otti ryhtiliikkeen ja katsoi suoraan espanjalaista rouvaa ja sanoi uudelleen. Se on väärin pysäköity!
Espanjalainen puolustautui madamenelkein, Ferrari kun ei mahtunut parkkiruutuun, sillä valkoinen mersu oli parkkeerattu vinoon.  Pidätimme kaikki hengitystä, kun vartia meni sanattomaksi, ei ilmeisesti ollut odottanut vastalausetta, hänellähän nyt kuitenkin oli keltainen turvaliivi.
Samassa toinen nainen altaassa heräsi.  Niin mersu on vinossa, koska se ei mahtunut suoraan, parkkiruutu ol…

Kun ei muuta KEKSI NYT!!

Siskolikka nimitti meidän Giliaanan viime kesänä Evil Master Mindiksi.
Viimeaikaiset tapahtumaketjut ovat osoittaneet, että nimitys ei ole kovinkaan yliampuva.
Kerta toisensa jälkeen, joudun tilanteeseen, jossa Evil Master Mind päihittää minut oveluudellaan.

Vauvauinti tuo viikottainen pärskähdys iloa, niin lapselle, kuin äidille.
Onnistumista ja uusia haasteita. Tai ainakin niin luulin, kun intopiukeana ilmottauduin tunneille.
En ymmärtänyt, että maksoin 500 rialia Evil Master Mindin temmellyskentästä.

Tunnille osallistuu myős Ruotsalainen poika. Ihana pellavapää.
Jokakerta hän saapuu äitinsä kanssa iloisesti paikalle.
Joka kerta hän joutuu Evil Master Mindin hyökkäyksen kohteeksi.

Edellisellä tunilla lapseni varasti pojan pyyhkeen. Kuivaili siihen pokkana pieniä pyöreitä käsiään.
Heti kun tajusin tilanteen, syöksyin apuun ja pyyhe palautettiin hiljaa vieressä tönöttävälle pellavapäälle. Mutta ei mikään anteeksipyyntö tietenkään poistanut sitä faktaa, että pyyhe oli nyt märkä.

Tänä…

Arkistokaappialuksen luotsi ja niskuroiva kippari.

Olen aina unelmoinut meneväni Svanskin kanssa yhdessä Ikeaan. Siellä kulkisimme mallihuoneissa ja valitsisimme ihania juttuja, piristämään meidän valmiiksi kalustettua Chippendale-painajaista. Jota myös kodiksi kutsutaan.
Voitte siis arvata, että kun Svanski oli ohjelmoinut viimeviikolle päiväohjelmaamme Ikea-session, johon kalenterista oli napattu kolmetuntia aikaa. Olin onnesta tukehtumaisillani.  Unelmakuvani, meistä, käsi kädessä kodinsisustusosastolla, oli toteutumassa.
Kun sitten jo toista tuntia vertasimme arkistointikaappiensarjalukituksia ja kirjahyllyjen (jotka minusta kaikki olivat ruskeita ja rumia) kauneuseroja, vihasin koko kauppaa. 
Viimeisen tunnin vertailimme toimistotuoleja. Minun piti istua läpi jokaikinen pyörilläliukuva nahkatuolihirvitys ja kun olin viimein istunut urakkani läpi, oli Giliaana tehnyt rattaissaan oman täysistuntonsa. Se mulkoili iloisesti ja haisi kamalalle. Vaipanvaihto ja sitten kahvijonoon.
Kahvinjuonti kului siihen, kun yritin saada Svanski…

Katkaistu Pajero

Eilen aamulla livuin Svanskin toimistonautossa pitkin öistä rantabulevardia ja katselin tuttuja palmunlatvoja autonikkunasta. Kotona taas.
No nyt tarkempi blogin seuraaja painaa hurjasti jarrua ja kiljuu: Eurooppaanhan teidän piti mennä!! Heititte arabialle jäähyväiset jo mennä keväänä!
No heitettiin heitettiin, mutta mikään ei ole niin ihmeellinen, kuin itäeurooppalainen byrokratia, joten saanen palata tarinassani takaisin öiselle rantakadulle tuijottamaan ohi kiitäviä palmunlatvoja! Tai unohdetaan nyt jo se rantakatu ja kaahataan suoraan siihen kohtaan, kun saavuimme kotiportille. 
Portti aukeni hitaasti…. portin takana tuttu maisema rivi toimiston autoja… mutta sitten yksi ylimääräinen?!?!? Kyllä yksi oli liikaa, punainen maasturi, ei kuulu standardi valikoimaan!
-Svanski, kenen auto tuo on? -Uuden kollegan, joka tulee ensi kuussa, osti vaimolleen jo nyt auton, että hänen ei tarvitse kotona kökkiä, pääsee liikenteeseen heti kun saapuu.
Viha nousi pintaani, nielaisin, mutta viime …

Lihaliemitynnyri rumba

Olen lomalla äidilläni. Loma on leppoisaa ja Giliaana nauttii luonnosta ja mummon ruuista, paino sanalla ruoka. Mutta hetkittäin Giliaananmummon ja minun universumit törmäävät ja tästä aiheutuu erinäistä kalabaliikkia.
Kuten tänään.
Äitini, Giliaananmummo, on vannonut koko kotinsa säilytysjärjestelmänsä, käytettyjen suurtalouskokoisten lihaliemijauhetynnyreiden nimeen. Noita metrin korkuisia, puolimetriä leveitä pahvisylintereitä, löytyy pitkin taloa. Välillä pitsiliinan alta naamioituneena kukkapöydäksi, välillä tunnelmavalon alta makuuhuoneen nurkasta. Kun oikein laittaa lihaliemijauhetynnyritutkansa päälle, avautuu silmien eteen varsinainen tynnyriviidakko.
Joten on varmaan uskottavaa, jos sanon, että tynnyritörmäyksiltä ei voi välttyä.
Tänä aamuna: -Tarvitsen cowboyhatun! Missä se on?! Keikun keittiöjakkaran varassa hattuhyllyllä ja pengon hattukavalkadia. -Se on lihaliemijauhetynnyrissä kuistilla!
Aivojani kiristää, lomaa on kulunut kolme viikkoa ja joka kerta, kun etsin jotain,…

Koti pahvilaatikossa.

Kuva
Mun koti on täynnä pahvilaatikoita ja kuplamuovia! Nii-in koti! yli neljä vuotta arabiassa, muutti toimiston vinttihuoneiston kodiksi. lapsuudenkodin jälkeen, tämä onkin ollut pitkäaikaisin kotini.

Kun elää matkalaukkuelämää, ei säästä mitään turhaa, jokainen esine, jonka käärin Svanskin ohjeistuksen mukaan kuplamuoviin, on täynnä muistoja ja merkitystä.

Kirahvi ja Hollantilainen posliinimaljakko, ovat todisteita Svanskin tinkaus-kohtauksesta diplomaatti basaarissa. Kolmevuotta sitten. Kirahvi lähti halvalla, koska se ei ollut kameli. Kamelista Svanski olisi maksanutkin suurempia summia, mutta koska sellaista ei ollut, joutui pőkerryksiin puhuttu kauppias, myymään puukirahvin pilkkahintaan. Hollantilainenmaljakko, no sen hinnankulmakiviksi muodostui naapurussuhteet.

Koraani jäi käteen eräästä kohtaamisesta hiekkarannalla, Allahin silmän sain ilmaiseksi basaarikauppiaalta, kun ensimmäisen kerran uskaltauduin yksin bazaariin.

Koti katoaa laatikoihin, taas kerran ja minut valtaa ryőppy …

Katsastettu asunto

Svanskin ja mun muuttoaikeet luo keskusteluja ja joskus asioiden tärkeysjärjestykset kolahtelevat yhteen ja erikseen ja sitten vielä päälaelleen....

Svanski rynnisti ilosanomineen kotiin kesken työpäivän:

- Sain tietoa meidän uudesta asunnosta!
- Mitä!! Upeaa, mitä? Kerro heti!!
- Se on kävelymatkan päässä töistä....
- Niii-in....
- Neljä huonetta...
- Aivan, aivan ja sitten....
-Tulee varmaan lämmityslasku, kun siinä on lämmitys.
- Sivuseikkoja!! Tietenkin on lämmitys, mutta ei se meille mitään maksa, ei me tietenkään lämmitetä! Me ollaan pohjoisen kasvatteja!! Kerro NYT!!
- Kerro mitä?
-No siitä Asunnosta!!
-Justiinhan minä kerroin!
-Niin, että neljä huonetta kävelymatkan päässä ja lämmitys! Mutta entä se asunto!
-No sellanen se on.
-Sellanen? Ei tässä nyt mitenkään olla käsitelty, että millanen, onko kalustettu?
-On.
-Onko Ikeasta? chippendalea? maalaisromanttista? Onko kodinkoneita, pesukone, tiskikone pakastin?
-Luulis että ainakin joku noista on...
-Mitä oot oikein selvittänyt,…

Myyntitykki

Olen saanut itselleni uuden ammatin ja sen myőtä tyőn. Vaikka tämä kyseinen tyő, on hiukan kyllä katoavaluonnonvara.
Minä myyn!
Olen tajunnut kaikkien näiden lautastenkantovuosien jälkeen, että en halua tarjota mitään, mikä sinänsä olisi oleellista tarjoilijalle. Haluan myydä!

Olen himomyyjä!
Oikein sormet syyhyävät ja peltirasiankansi paukkuu, kun hieron kauppoja. Kyllä, kassanani toimii Itävaltalainen peltinen vohvelirasia.
Vohvelit olivat hyviä, sain ne tuliaisiksi joltain Svanskin bisnesstutulta, tungin kerralla suuhun ja otin rasian tuottoisaampaan käyttöön. Se on pinkki, se on kaunis, se on kassalipas ja se on pullollaan rahaa!!

Ai mitä myyn? Niin Svanskikin kiljui kun katsoi lippaaseen.
Kaikkea, mitä omistan, ja mitä Svanski omistaa, mutta ei tiedä omistavansa.
Siis sisustuskrääsää, jota olen ikeasta raahannut viimeiset neljävuotta, kotimme iloksi.
Hyllyjä, kynttilälyhtyjä ja mattoja.
Keittiönsäilytyspurkeista tuli asiakaskunnassani oikein riita ja Giliaanan vaipparoskiksen ja…

Millaista on elämä?!

Viimeaikoina olen saanut useammankin kyselyn siitä, millaista on tavallinen elämä täällä Dohassa.
Siitäpä innostuinkin laatimaan kattavan tietopaketin, joka perustuu täällä elettyyn elämään. Tässä muutama arkielämän kohtaus...

Autonhuolto Tarina, joka on jatkunut jo kolmekuukautta, törkeästi lyhenneltynä.
Autohajosi. Autokorjattiin merkkihuollossa. Autohajosi uudelleen. Autokorjatiin merkkihuollossa. Autohajosi jälleen. Merkkihuolto ilmoitti, että auto on rikki, eikä sille voi minkään! Mies raivostui!! Merkkihuolto ilmoitti, että ei auto olekkaan niin rikki, että korjaavat kaksi kertaa auton arvon suuruiseen hintaan. Sanomattakin selvää, että mies raivostui... Auto viedään intialaiselle korjaajalle, Ei hätää! Auto korjaantuu halvalla!  Moottori on tilattu Saudeista. Odotetaan... Odotetaan... Tulee puhelinsoitto moottori on vihdoin Saudeissa?! Olikin Dubaista tämä yksilö. Odotetaan viikko... Moottoria ei saakkaan kuljettaa Dubaista rekalla, pitää maksaa lisää rahaa, tulee lentorahtina…

Rentoutus-cd-muusikkojen vaiettu ammattikunta...

Mun auto on ollut rikki viimeiset kaksikuukautta.
Se on aiheutanut yhä useammin ja useammin tilanteen, että pikku Giliaanani ei ole toiveistaan huolimatta päässyt ulos päiväunille, vaan olemme käyneet tahtojentaistoa unien suorittamiseksi sisätiloissa.

Koska lapseni on hiukan high maintenance, ei päiväunia todellakaan voi suorittaa ihan missätahansa oloissa.
Useiden neuvottelujen jälkeen olemme tulleet siihen sopuratkaisuun, että vähimmäisvaatimukset päiväunimiljööstä pitävät sisällään, ilmastointilaiteen huudatuksen täysillä, vaikka ulkona on kylmä, vain plus kaksikymmentäastetta ja aavikontuulet rentoutus-cd:n soittamisen tauotta, koko oletetun torkkumisajan.
Muutaman kerran, olen siis tuon hölmönähetkenä, kesken suomitalviloman, supermarketin ale-laarista ostetun panhuilu-tiukukello-suhina cd:n läpi kuunellut!

Tänään viimeeksi. Tuijotin seinää ja mietin...

Kurjaa olisi, jos olisi haaveillut muusikonurasta. Nähnyt itsensä artistina miljoonien ihmisten edessä. Toivonut musiikkinsa k…