Pilipali pappa.

Meidän naapurit ovat paikallisia perheitä. He elelevät omissaoloissaan aitojensa takana. Vain palvelusväkeen törmää iltaisin, kun he töidensä päättyessä, tulevat kadulle moikkaamaan naapurin palvelijoita tai istuskelemaan palmun alle.

Yhden naapuritalon edessä, koko sen ajan, kun olemme asuneet täällä, jokapäivä iltapäivästä asti, on istunut mukava pappa. 

Olemme päätelleet, hänen ikänsä palvelleen talossa ja viettävänsä nyt eläkepäiviä porttimaskottina ja hyvänmielenlähettinä. 

Hän ei tee mitään erikoista, istuu penkillään ja rupattelee ohikulkevien ihmisten kanssa.

Minä ja Svanski olemme tutustuneet pappaan. 

Aina iltalenkillä tai autolla ohi ajaessa moikkaamme papalle ja hän moikkaa takaisin, joskus jopa tulee nipistämään Giliaanan poskea.

Eilen illalla ajoimme talon ohi. Pappa istui penkillä, mutta vaikka Svanski ja minä iloisesti hänelle heilutimme, hän ei heiluttanut takaisin.

Tänään aamulla ohitin talon yhdeksän aikaan aamulla, pappa istui ulkona! 

Mietin onpa omituista koska pappa ei koskaan viidenvuodenaikana ole tullut ulos ennen keskipäivän rukousta, mutta siinä hän tönötti penkillään tervehtimättä, vaikka hidastin vauhtia.

Iltapäivällä, kun palasin, päätin selvittää mysteerin kerta kaikkiaan. Hidastin vauhtia ja lopuksi pysähdyin tuijotin pappaa.... se oli väärä pappa?!?!

Samat vaatteet, sama valkoinen parta, mutta niiden alla eri papppa!

Naapurin pappa oli vaihdettu ja korvattu jollain huonolla nyrpeällä kopiolla, joka ei edes tervehdi.

Svanski ei ollut ensin uskoa, kun kerroin hänelle vaihdokaspapasta, mutta kävi itse tarkistamassa asian ja hetkessä meillä oli tupladiagnoosi siitä, että pappa oli vaihdettu!

Olimme ymmyrkäisinä ihmetyksestä. Mitä vanhalle papalle oli käynyt? Onko hän sairastunut tai jopa kuollut, vai voiko vanha pappa tulle liian vanhanksi ja jäädä eläkkeelle?

Eiköhän ollutkaan talon vanha palvelija eläkepäivillään, kuten olimme päätelleet. Vai oliko naapurimme niin rikkaita, että palkkasivat portilleen aidon papan koristamaan puutarhaa perinteisen euroopassakin tunnetun pihatonttupatsaan paikalle.

Nyt pappa oli sitten estynyt syystä tai toisesta toimittamaan ovenpielessä päivystämistään, niin hänelle oli palkattu tuuraaja pappa?!?!

Olimme järkyttyneitä päätelmistämme.

Toisaalta, kiva tulla kotiin kun joku portilla asti odottaa....

Jos olisin sen verran plussalla taloudellisesti, että minulla olisi varaa, saattaisin palkata keittiööni mummon, joka leipoisi pullaa ja olisi iloinen, kun tulisin kotiin. 

Että loppupäätelmä onko naapurini sitenkään outo? 

Ehkä hän on vain selkeästi taloudelliseti plussalla ja hänellä on varaa palkata mukava ovipappa. 

Ei ihan halvaksi ole tullut se mukava pappa, koska sellaisilla on varmasti kysyntää, kun tuuraajaksikin saa vain nyrpeän papan. 

Onkohan naapuri  tyytyväinen korvaavaantuotteeseen vai voimmeko odottaa kolmatta pappaa ennen kuin irtisanomisaika on täysi?

Täytyy vaan todeta, että on taas piirunverran ajattelumaailmani avartunut tämän episodin myötä.