Yhteinen ongelmatiikka


Olimme juuri päässeet vauvauintiin ja uima-altaaseen ja aloittaneet englanninkielisenversion tyyristyllerörunosta, jonka tahdissa palleromme siten pulahtaisivat veteen, kun virkaintoinen vartija marssi paikalle.
Kovaanääneen hän vaati saada tiedon siitä, kuka oli parkkeerannut punaisenferrarin pihatienlaitaan, eikä merkitylle parkkipaikalle.

Irvistin itseenipäin, minusta vaan oli huvittavaa, että juuri ferraari oli väärin parkkeerattu.
Espanjalainen rouva ilmoitti sen olevan hänen autonsa. Vartia otti ryhtiliikkeen ja katsoi suoraan espanjalaista rouvaa ja sanoi uudelleen. Se on väärin pysäköity!

Espanjalainen puolustautui madamenelkein, Ferrari kun ei mahtunut parkkiruutuun, sillä valkoinen mersu oli parkkeerattu vinoon. 
Pidätimme kaikki hengitystä, kun vartia meni sanattomaksi, ei ilmeisesti ollut odottanut vastalausetta, hänellähän nyt kuitenkin oli keltainen turvaliivi.

Samassa toinen nainen altaassa heräsi. 
Niin mersu on vinossa, koska se ei mahtunut suoraan, parkkiruutu oli liian pieni. 
Me muut seurasimme katseellamme aina kutakin puhujaa ja nyökyttelimme million kenellekkein tietämättä, kuka tässä nyt oli oikeassa ja koska lausutaan se oman autonmerkki. 

No katkasituPajero oli ilmeisesti standardien mukaan ruudussa, koska luojankiitos, sitä ei mainittu! Olin kyllä valmistautunut korostamaan  auton rekisterikilpiä vuosimallin sijaan, mikäli tarvetta olisi tullut. Ei tullut. 

Opettaja puuttui peliin. Hän käski jättää ferrarikuskin rauhaan, sillä uinti kestäisi enää vain 20minuuttia, jonka jälkeen Ferrari poistuisi. 

Vartija oli tyrmätty ja hän saapasteli pois, akkalauman yhä taivastellessa sitä, miksi on niin oleellista parkkeerata ruutuun.

Reilu kaksikymmentäminuuttia myöhemmin tungin vastahakoista Giliaanaa katkaistunPajeron takapenkin turvaistuimeen. 
Hän teki kaikkensa ollakseen mahdollisimman pyöreä ja samaan aikaan lötkö ettei mahtuisi vöihin, kun minä taas tein kaikkeni, kiskoakseni ne helkutan remmit tuon tenavan mahan yli, ristiin ja rastiin!

Samassa Ferrarikuski ja hänen palvelijansa laittoivat heleässä auringonpaisteessa kullanmuruaan ferrarin takapenkille. 
Rouva huikkasi minulle parkkipaikankatoksen hämärään aurinkoiselta pihatieltä, jossa punainen paholainen oli väärin parkkeerattuna. 
"Eikö olisi ihanaa kun olisi takaovet?"
Rymysin ulos katkaistustaPajerosta, anteeksi mitä, en ihan kuullut?

Espanjalaisrouva liihotti luokseni varjoon, sillä ei häntä tarvittu. Lastenhoitaja köytti kullanmurua ferrariin. 
Hän toisti, eikö olisikin parempi, kun olisi takaovet? 
Vastasin, niin olisihan se helpompaa. 
Nainen naurahti, niin meillä on samat ongelmat! Ei takaovia. 
Nauroin sitä kimeämpää hiukan hienostunutta nauruani ja toistin hammasta puren, niin on, samat ongelmat on!
Nainen sanoi iloiset heipat ja pongahti ferrariinsa. 
Minä könysin katkaistuunPajeroon, nappasin Giliaanalta pois pillimehun, jota hän ruiski sinne tänne ja huokaisin: “Samat ongelmat, niinpä niin!”

Kommentit

Suositut tekstit