Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2012.

Kahdeskymmenes luukku, Rimpinen

Kuva
Löysin äitini istumasta tietokoneelta, tutkimassa auki jäänyttä facebookkia. ”Kenellä on tollainen koira?! ”En tiedä, joku nyt on laittanut siihen koiran kuvan! Miksi tutkit minun Facebookkia!?” ”Tuollainen valmiiksi hakattu koira!” ”Se ei ole mikään hakattu se nukkuu!! Sulje nyt se sivu!” ”Rimpinenkin aina sano, että saksanpaimenkoira on valmiiksi hakattu, sen peräkin viistää maata!” ”Kuka hemmetin Rimpinen!!??” Karjuin, koska äitini älyttömät keskustelut joista puuttuvat aina faktat ja joihin aina ilmestyy joku henkilö, josta en ole koskaan kuullutkaan, mutta kuka minun kuitenkin oletetaan tuntevan, tekevät minussa sellaisen reaktion. Näin on aina ollut ja näin varmaan tulee aina olemaan. ”No sillä olikin aina samojedi, oli niitä montakin. Koko elämänsä piti samojedia, eikä koskaan saksanpaimenkoiraa!” Äiti huokaili ja tutkiskeli facebookista löytynyttä saksanpaimenkoiran kuvaa. Joka koko muulle maailmalle oli suloinen koiranpentu, mutta äidille vain ”valmiiksi hakattu.” . Olin juuri alo…

Yhdeksästoista luukku Kinkku piikki

Kuva
Esittelin äidilleni jouluksi hankkimiani ruokatarveaineita. Yritin olla ylpeä siitä, kuinka olin jo varautunut lähes kaikkeen ja vain muutama asia puuttui täydellisen joulumenyn tarveaineista. Äiti tutki pakastinta kriittisesti: ”Kyllä porkkanat olisi jo voinut keittää ja pakastaa valmiiksi! Minä en tekisi pelkkää lanttulaatikkoa, jos siihen laittaa bataattia, tulee kyllä aikas vinkee! Kirjota, kirjota nyt se bataatti siihen kauppalistaan!” ”Mihin kauppalistaan?” Tiuskaisin takaisin. ”Eikö ole kauppalistaa?! Tästä hommastahan ei taas tule yhtään mitään!” Karjui äiti. Yritin rauhoittaa tilannetta esittelemällä upeaa kolmenkilon joulukinkkua, jonka ostin viikko sitten viinakaupasta. Äiti tempaisi kinkun ja rupesi tavaamaan sen tuoteselostetta. Hetken istuttuaan keittiön pöydän ääressä jäinen kinkku käsissään, hän rupesi jupisemaan jotain suolasta. Kuuntelin hetken yksinäistä jupinaa kunnes äitini rikkoi hiljaisuuden. ”Voiko suola olla jotain muuta kuin salt?” En ymmärtänyt kysymystä,…

Kahdeksastoista luukku Paraatipaikat kortilla

Kuva
Tänään on Qatarissa kansallisuuspäivä. Tiesin, että jossain vaiheessa kaupungilla menisi paraati ja ehdotin äidilleni, että menisimme katsomaan sitä. Svanski kieltäytyi heti paraateista, mutta selvitti että ohjelma alkoi aamulla kello kahdeksan. Siispä kukonlaulun aikaan pystyyn ja ei kun paraatiin. Mikään hälytyskelloni ei soinut niistä vaaratilanteista, joita yleensä tulee kun lähden äititni kanssa johonkin tapahtumaan. Luotin siihen, että olin matkanjohtaja ja tiesin mihin olimme menossa ja kuinka. No virhe, mikä virhe, jos on äiti matkassa niin matka mutkiintuu hyvin äkkiä, se nyt vaan on jokin tieteellinen fakta ja muuttumaton ikilauseke.
En mennyt vielä paniikkiin ensimmäisessä liikenneympyrässä, jossa oli henkilötietotarkastus. Äiti heilutti passiaan ikkunan läpi poliisille niin innokkaasti että meitä ei pysäytetty.Toinen liikenne ympyrä, jossa kulku oli estetty, hiukan jo ärsytti. Kun kolmannestakaan liikenne ympyrästä ei päässyt oikeaan suuntaan, otin täysin uuden kurssin ja…

Seitsemästoista luukku Licence to….. clean…

Kuva
Anoppi on saapunut ja Svanski voi taas hengittää. Se juoksi eilen vielä viimetingassa pitkin kauppakeskusta etsien palasaippuaa, koska sai päähänsä, että anopilla on aina palasaippuaa. Anoppi nauroi ja sanoi sen olevan totta, koska hän kerää hotelleista aina kaikki ilmaissaippuat ja nehän tulee käyttää ennen kuin ostetaan uutta. Anopin lento oli eilen myöhässä ja tänään ollaan hyvin väsyneitä. Tarkoitus olisi lähteä ulos, mutta tuolla Anoppi makaa sängyllä ja valittaa, että eläkeläisjumpassa käskettiin nostaa jalat niskan taakse ja se on kyllä mahdotonta. No kuulemma jumpasta saa kyllä alennusta, mutta syytäkin kun liikkeet ovat niin utopistisia.  Svanski saapui juuri toimistosta pikavisiitille kotiin, kun Anoppi esitteli jumppaliikkeitään sängyllä eli toisin sanoen yritti saada jalkansa niskan taakse. Minä huusin, että nyt loppuu tuo joogaaminen, ennen kuin tarvitsee soittaa ambulanssi. Jolloin Anoppi korjasi, että kyse ei ole joogasta vaan mummo-pilateksesta ja Svanski karjui, ett…

Kuudestoista luukku, myrsky vesilasissa.

Kuva
Tämän aamun ohjelmaan olin listannut piparikakkutalon koristelun ja kokoamisen. Hyvä homma osat olivatkin jo valmiina, mutta koriste karamellit puutuivat. Reippailuhenkisenä ihmisenä päätin kävellä kioskille. Nyt varmaan joku tarkkaavainen lukija on aivan kysymysmerkkinä. Miten niin kävellä kioskille?! Olenhan niin monta kertaa kirjoittanut siitä, että täällä ei voi mihinkään kävellä. Mutta kaipuuni kävellä kioskille, kasvoi muutama ilta sitten niin suureksi, että tein mahdottomasta mahdollista. Ja loppupelissä kävely kilometrin päässä olevalle kioskille, oli aivan lasten leikkiä. Ensin portista pihalle ja sivutetaan omituisesti tuijottava aseistettu vartija. Sitten tyhjän hiekka tontin poikki, kohti kahden aidan tekemää risteystä, aitojen välistä hivuttaudutaan toiselle tyhjälle tontille ja sitten kipitetään kahden aseistetun vartijan kopin ohi kohti tietä. Tien yli ja moskeijan pihan läpi, kun imaami tulee vastaan niin kunniallisesti huppu päähän. Jatkan matkaani toiselle tielle. O…

Viidestoista luukku vihreää valoa

Kuva
Heräsin aamulla siihen, kun lumiaura kolkutteli pihalla ja oli tosi kylmä. Kömmin sängystä lattialle ja kiskoin villasukat jalkaani. Sitten tajusin, mikä hemmetin lumiaura? Olin ilmeisesti nähnyt unta. Istuin hereillä lattialla villasukat jalassa, mutta lumiauran kolkutus kuului silti. Raotin verhon kulmaa ja unimaailma lumisine haave kuvineen oli saman tien poissa. Pihalla ei mylvinyt öisen lumisateen jäljiltä lumiaura, vaan naapurin sheikin avolavarekka ja kauhakuormaaja. Täällä on pian itsenäisyyspäivä ja luulen, että sen vuoksi naapurini touhuavat talojaan paraati kuntoon. Naapurin Sheikki oli kasannut aitansa ulkopuolelle kauniiseen pinoon palmun lehviä ja muita kuolleita puutarhan jämiä, toimistotuoleja ja muoviämpäreitä ja kaikenlaista muuta kodin pikku sälää. Nyt oli sitten minun lauantaiaamun ratoksi käynnissä arabialainen lajittelu. Kauhakuormaaja ajoi siks-sakkia kasan päällä ja muussasi sitä pienemmäksi. Kun kasa oli tarpeeksi lättänä ja siihen tuodut erilliset objektit …

Neljästoista luukku, Lucia

Kuva
-Svanskii tänään on Lucian päivä! -Mikä se on? -No se on sellainen yksi joulupyhä, silloin kuljetaan kynttilät päässä. -Helena minulla ei todellakaan ole energiaa tällaiseen nyt! Minun pitää budjetoida ja leimata papereita, voitko kiduttaa jotain toista, noilla sinun keksinnöilläsi? -Ei se ole mikään keksintö Lucian päivä on oikeasti olemassa. -No kuka sitten oli tämä Lucia ja miksi tällaista ”kynttilät päässä” juhlaa muka vietetään? -Mitäs uskontoa se sinun sukusi taas olikaan? Se on kuule katollinen pyhimys? -On vai? kuule luulen, että se oli Maria ei Lucia! -Kuule Lucia oli italialainen nainen, joka jostain syystä murhattiin sänkyynsä ennen, kuin se ehti heräämään ja sitten jostain toisesta syystä, sillä oli ne kynttilät päässä ja se rupesi tuomaan valoa kansalle ja kulki yöpaidassa. -Sinulla on taas faktat ja omat sadut sekaisin. Keksit tuon ihan itse! -En keksinyt! Ruotsalaiset juhlii tätä Luciaa joka vuosi. -Siis Helena voinko tiivistää Italialainen pyhimys… ja katoli…

Kolmastoista luukku, Joulupostia

Kuva
Tein jo hyvissä ajoin päivitykset joulukorttilistaani ja tarkistin, että minulla on oikeat osoitteet. Ostin kortit, kirjoitin ja laitoin odottamaan Svanskin kortteja, jotta saisin kaikki kerralla postiin. Mutta Svanskilta ei ilmestynyt kuin yksi kortti. Minulla tietenkin hermo kiristyi, koska ei kortit voineet ikuisuutta odotella postiin pääsyä, olisi pidettävä kiirettä. Hoputin Svankia, että missä hänen korttinsa oikein viipyivät. Mutta hän vain totesi, että siinähän ne ovat samassa pinossa, kuin minunkin kortit. Karjuin tässä on yksi kortti! Se on jo sinunkin suvussa hivenen liian vähän! Niin siinä on yksi kortti, niiden viidenkymmenen lisäksi, jotka toit minulle allekirjoitettavaksi.  ”Mutta Svanski! Ei se noin mene, mehän sovimme, että sinä kirjoitat sinun suvun kortit ja minä minun suvun kortit ja sitten allekirjoitetaan kaikki yhdessä. Nyt olet riipustanut yhden vaivaisen kortin, etkä antanut minun allekirjoittaa sitä!” Svanski oli pilannut koko kortti prosessini. ”Voi pyhä jys…

Kahdestoista luukku, Paine Pesua

Kuva
Heräsin aamulla vessasta kuuluvaan karjuntaan. Svanski oli taas partaa ajaessaan, saanut jonkun ”ahaa elämyksen”.  Löysin kylpyhuoneesta lähes shokkitilassa olevan Svanskin, joka hoki: ”Anoppi tulee, anoppi tulee!” Ensin luulin, että olen päivissä ihan sekaisin, mutta kun sain itseni hereille, tajusin sekopään olevan Svanski, en minä. Murisin Svanskille, että kyllä joo anoppi tulee, mutta vasta viikon päästä. "Viikon päästä", karjui Svanski, "nyt on kiire!" Svanski paineli töihin ja luulin episodin olevan siltä päivältä ohi, kunnes puolituntia myöhemmin hän palasi ja pyysi minua raivaamaan lattioilta kaikki tavarat ja tyhjentämään olohuoneen lähes kaikesta muusta kuin huonekaluista. Kun Svanski on tietyssä mielentilassa, on turha kysellä, miksi? Tai yrittää kääntää sen päätä toiseen suuntaan. Tällaiset päänkääntö yritykset, vain aiheuttavat kriisejä. Ja kukaan, kukaan ei halua suututtaa Svanskia silloin, kun hänellä on toiminta tarmo päällä. Joten haukoin vain he…

Yhdestoista luukku, Pirtu drokari

Kuva
Kävin joulua varten viinakaupassa hankimassa tarvittavat kinkut ja glögit. Tiedän kuulostaa omituiselta sotkea viinakauppa ja kinkku samaan lauseeseen, joten selvennän ensin hiukan tämän maan alkoholikäytäntöjä. Tai ei siinä niin hirveästi ole selvennettävää, lyhykäisyydessään voi todeta, että viina ja sika on kortilla. Viinakortin voi saada, jos ja kun on ulkomaalainen, ei muslimi, Dohan asukas. Turistin on aivan turha tähän viinakauppaan tunkea, mikä sinänsä ei kyllä ole ongelmakaan, koska viikon lomamatka, ei riitä kaupan löytämiseen. Viinakauppoja on koko maassa yksi ja se on sijoitettu Dohan laidalle, niille kulmille, johon myös ortodoksinen kirkko ja katollinen kirkko on kätketty. Siellä ovat viinat, siat ja kristityt teollisuusalueen kupeessa syntisten mailla, aivan hissun kissun.
Svanskin mukaan muslimien lisäksi, myöskään naiset eivät voi saada omaa viinakorttia. Aluksi uskoin Svanskin sanaan, kunnes kuulin toisilta suomalaisilta, että kyseessä on Svanskin ihan oma laki. To…

Kymmenes luukku, kyyditystä

Kuva
Minulla oli eilen todella tärkeä tehtävä. Se vaati tiukkaa keskittymistä kaikilla minulle haastavilla osa-alueilla. Varaa virheisiin ei nyt ollut. Ensinnäkin minun piti haastaa itseni aikataulullisesti, eli olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tämä jos mikä on Dohassa haastavaa, koska Dohan liikenteen ruuhkaisuus yllättää minut päivittäin samalla lailla, kuin talvi suomen autoilijat joka syksy.
Toinen haaste oikean ajan lisäksi oli oikea paikka. Ja tarkoitan nyt täysin oikea paikka, ei jossain siellä päin, tai ihan kulmilla, vaan pisteessä X. Minun piti muodostaa kolmio aika, sekä paikka janan kanssa, ja kun tätä mietin näin geometrian kannalta, pääni meni jo ihan solmuun ja päätin ottaa navigaattorin matkaan.
Sitten päästiinkin vaikeampiin osuuksiin. Aikuismainen luotettavan näköinen pukeutuminen, mutta ei kuitenkaan mikään tanttara, että nuoriso ei joudu nolautumaan täti Helenan edessä. Räjäytin vaatekaapin sisällön lattialle ja stailasin itseni tyyliin trendikäs, mutta hyvin vas…