Kahdeksas luukku, Sininen booli


Ei ole helppoa olla seurapiiri ihminen. Eilen meni pikkutunneille itsenäisyyspäivän juhlassa, ja Svanskikin oikein innostui ja otti boolia. Syyt tähän yllättävään ryyppykierteeseen oli siinä, että booli oli sinistä. Tätä on nyt jankutettu koko aamu, että muuten olisi kyllä jäänyt juomat väliin! Svanski kärsii nyt ehkä enemmänkin henkisestä krapulasta, kuin fyysisestä, sillä boolin kulutus oli mitattu tarkkaan, kaksi senttiä. ”Vähän överiksihän se meni, mutta kun oli sinistä,” kuului perustelu.
Itse en huomannut Svanskin moraalitaistelua sinisen boolin kynsissä, kun liihottelin pitkin poikin ja pulputin, minkä vain kerkesin ja kun tasaisesti puhuu kaikkien päälle, niin kyllä sitä yhdessä illassa kerkeää palpattamaan aika lailla.
Haasteita iltaan loi paikalla ollut tv:n kuvausryhmä. Koko ajan joutui tarkastamaan, että on varmana kuvissa ja että on edustava ilme ja että ei näy kaksoisleuka. Jos minulla on kerran elämässäni mahdollisuus päästä Urheilu tv-ohjelmaan, jota tässä kuvattiin, niin onhan se mahdollisuus hyödynnettävä. Olen ollut aina sitä mieltä, että en minä hölkkäämällä pääse urheiluruutun, mutta kyllä tässä on jo pitkänmatkan treeni takana lasinkilistelystä ja turhan päiten postailusta, että siinä lajissa olen ehdotonta olympia-ainesta.
Toisia vieraita oikein haastateltiinkin toimittajajoukon toimesta. Yritin itseäni kyseiseen tilanteeseen hivuttaa, mutta menin tyhmyyksissäni ilmoittamaan aikeestani Svanskille, joka huoltajanani ja sponsorinani kielsi kaikkien lausuntojen antamisen, oli sitten kameraa tai ei. Niinpä kyseinen sportti-vartti sai tehdä ohjelmansa suomalaisten kössinpelaajien itsenäisyyspäivästä täysin ilman materiaalia minun itsenäisyyden merkityksistä ja mielipiteistä.
Tänään olisin halunnut löhötä sohvalla ja kelata eilisistä linnanjuhlista parhaat palat, mutta ei! Svanski muistikin, että oli luvannut meidän menevän lounaskutsuille. Laitoin Svanskin soittamaan, ja perumaan, kaiken maailman lounaat! Svanski, on hyvä sanomaan ei ja lopettamaan ilon pidon lyhyeen. Joten luulin päässeeni pälkähästä. Mutta eilinen itsenäisyyspäivänjuhla oli saanut Svanskin sosiaaliseksi ja siellä hän vaan puhelimessa hiukan myöhäisti lounaan ajankohtaa ja kehuskeli vielä bonuksena, että oli sen verran rankat suomijuhlat, että ottaa hivenen aikaa kerätä itsensä. 
Ja rankat juhlathan ne olivatkin. Kahden aikaan yöllä väsynyt Svanski kikatteli ja opetti suomalaismiehille, kuinka vaimon ylimääräiset menot voidaan laittaa kuriin ja muita säästövinkkejä. Kotona vähän ennen kuin allah lauloi, Svanski halusi kerrata kaikki käymänsä mielenkiintoiset keskustelut, ennen kuin nukahti.
”Tiedätkö Helena, että suomen armeijassa käydään vessassa niin, että se vessa onkin vaan keppi ja siinä kökitään?! hahhahahha” Tämä oli Svanskin mielestä lähes hysteerisen hauskaa.
”joo tiedän!”
”Helena vaan keppi!! hahahah.... Ja sitten niillä ei ole aseissa oikeita panoksia, vaan ne joutuvat huutamaan viholliselle, että laukaus tulee!”
”Niin harjoituksissa!” Yritin perustella mutta ei Svanski minua  kuunnellut.
”Tiedätkö mitä eroa on terroristilla ja suomalaisella vaimolla?”
”Svanski! En halua tietää!!! Ole jo hiljaa!!"
Mutta Svanskin ajatusmaailmassa riukup..ka oli niin hysteerinen ajatus, että siitä ylitsepääseminen tuntui lähes mahdottomalta. Karjuin Svanskille, että seuraavissa juhlissa ei yhtään boolia! Svanski huokasi syvään: ”Mutta kun se oli sinistä ja otin vain kaksi senttimetriä!” "Ei millimetriäkään!" Karjuin ja kuvittelin saaneeni viimeisen sanan. "Terroristin kanssa voi neuvotella, suomalaisen vaimon kanssa ei!" Jupisi Svanski.


Juhla viikonloppu,
Illalliselta lounaalle on hoppu.
Sinistä boolia ja täytettyä kaalia,
Täytyy molempien perinteitä vaalia.
Onneksi ilta tänään on vapaa,
Nyt aijon tuijottaa omaa napaa.




Joulumysteerin 8. Luukku
(lapsille ja lepsellisille, ei perustu suoranaiseen faktaan)

Nälkä

Svanski heräsi myöhemmin aamulla ja ihmetteli kovasti miksi Helena oli tunkenut taskulampun ilmastointilaitteeseen. Ehkä kyseessä oli jokin joulukoristelu tekniikka, joten Svanski jätti lampun tököttämään laitteeseen ja lähti töihin.
Tonttu oli takonut navigaattoriaan kuntoon koko aamun ja vihdoin se rupesi palailemaan navigaatioissaan takaisin maan pinnalle. Se pystyi jo kertomaan missä maassa oltiin ja tietokirjatoiminnosta saattoi hakea yksinkertaisia asioita kuten, joulupukin poron nimiä tai tiedon siitä monennenko joulukalenterin luukun sai tänään jo avata. Tonttu hihkui riemuaan, nyt navigaattori tarvitsi enää hiukan aikaa, jotta se saisi ladattua itsensä huippukuntoon ja pian he pääsisivät takaisin salaisen tehtävänsä pariin. Kun huoli oli tontun mielestä pois, yhdessä hetkessä hän tajusi olevansa kovin nälkäinen. Ja ei ihme! Hän ei ollut päiviin syönyt kunnolla, niin innolla hän oli korjaillut navigaattoriaan. Tonttu tiesi että ilmastointilaitteen ulkopuolella oli vain laiska-kissa ja aavikkoa, mutta sisäpuolella asusteli jonkun sortin ihmisiä. Heillä täytyi olla ruokaa. Tonttu käytti laskuvarjonsa narua apunaan ja laskeutui ilmastointi laitteen reiästä, siitä toisesta jossa ei ollut taskulamppua tukkeena, alas huoneeseen. Vaikka oli keskipäivä, talo oli hiljainen. Tonttu tepasteli huoneen poikki ja tuli toiseen huoneeseen, sen jälkeen tuli taas huone ja sitten vieläkin uusi huone. Tonttu oli aivan puulla päähän lyöty, olipas iso talo ja paljon huoneita! Vihdoin ja viimein nälkäinen tonttu löysi keittiön. Tonttujen tärkein ruoka on piparit, siksi tonttu navigoi heti pipari purkille ja kiskoi sen jäykkää kantta auki. Tonttu singahti pöydälle, kun kansi vihdoin lennähti auki. Hän pudisteli ensin hetken päätään ja sitten kipusi takaisin purkille. Tonttu kurkotti purkin reunan yli, mutta ei nähnyt siellä mitään. Hän kurkotti kauemmas ja kauemmas kunnes yht äkkiä kuului pieni tömähdys ja Tonttu oli tipahtanut purkin pohjalle.

Kommentit

Suositut tekstit