keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kahdestoista luukku, Paine Pesua

Heräsin aamulla vessasta kuuluvaan karjuntaan. Svanski oli taas partaa ajaessaan, saanut jonkun ”ahaa elämyksen”.  Löysin kylpyhuoneesta lähes shokkitilassa olevan Svanskin, joka hoki: ”Anoppi tulee, anoppi tulee!”
Ensin luulin, että olen päivissä ihan sekaisin, mutta kun sain itseni hereille, tajusin sekopään olevan Svanski, en minä. Murisin Svanskille, että kyllä joo anoppi tulee, mutta vasta viikon päästä. "Viikon päästä", karjui Svanski, "nyt on kiire!"
Svanski paineli töihin ja luulin episodin olevan siltä päivältä ohi, kunnes puolituntia myöhemmin hän palasi ja pyysi minua raivaamaan lattioilta kaikki tavarat ja tyhjentämään olohuoneen lähes kaikesta muusta kuin huonekaluista. Kun Svanski on tietyssä mielentilassa, on turha kysellä, miksi? Tai yrittää kääntää sen päätä toiseen suuntaan. Tällaiset päänkääntö yritykset, vain aiheuttavat kriisejä. Ja kukaan, kukaan ei halua suututtaa Svanskia silloin, kun hänellä on toiminta tarmo päällä. Joten haukoin vain henkeäni ja otin tukea seinästä, kun Svanski ilmoitti, että on tilannut paikalle jonkun Puuhapete-ryhmän, joka pesee meidän kokolattiamatot painepesurilla.  En tiedä, mutta minun lyhyt rakennus fysiikan oppimääräni kertoo, että betonirakenne, kokolattiamatto ja painepesuri eivät välttämättä ole se klassisin tapa ratkaista pölyisen maton dilemmaa. Mutta minun pienet sivuhuomautukset, olivat kuin kesätuulen hento vire, keskellä pyörremyrskyä. Svanski vauhkosi menemään: ”Viimeeksi, kun anoppi oli täällä, hän valitti että nämä matot ovat likaiset! En voi kestää sitä häpeää, jos ne ovat yhä likaiset kun hän tulee uudestaan!”
Yritin selitellä äitini toiminta tapoja ja totesin, että hänhän nyt aina valittaa jostain, että ei siitä kannata hermojansa menettää. Mutta Svanskin kasvoista näki, että ei tässä taas tulisi kukaan muu menettämään hermojaan, kuin minä ja minäkin vain jos antaisin hermoromahdukselle mahdollisuuden.
Svanski kiskoi keuhkot täyteen ilmaa ja sitten se alkoi: ”Ei mikään ihme että äitisi menee aina Siskolikkasi ja The Hansomin luo kylään, eikä tule tänne, kun sinulla on tuo asenne! Siellä varmasti siivotaan tarkasti ennen äitisi tuloa!"
"Ai että Siskolikka siivoaisi!" Pääsin sanomaan väliin.
"No ei se sinun Siskolikka siivoakkaan, mutta The Hansom siivoaa, ja siksi hän onkin Anopin suosiossa ja minä en!" karjui Svanski. En halunnut päätyä keskustelussa kesäiseen traumaan, jolloin The Hansom pääsi äitini kanssa Tallinnan matkalle, ja Svasnki ei. Svanskin matkalta pois jäännille oli omat syynsä, mutta hänen mielestään syy on siinä, että The Hansom on komeampi ja siksi mukavampi ottaa matkalle mukaan.

Mutta Svanski jatkoi paasaamistaan kohti Tallinnaa. ”Niin The Hansom tietysti tarjosi äidillesi Tallinnassa hienon aterian ja mitä minulla on muuta, kuin likaiset kokolattiamatot ja huoltoaseman kebabpila!!  Olimme Talinnassa taas kerran! Tiesin, että tähän nyt oli turha sanoa yhtään mitään, mutta sanoin silti, vaikka se olikin virhe. Niin The Hansom tarjosi meille ruuat venäläisessä ravintolassa, se oli kyllä hyvä. Svanski oli juuri kantamassa vehkaa pihalle, kun kuuli lauseeni ja hänen henkensä lopetti yhtä äkkiä kiertämisen. ”Minä tiesin tämän! Sinä nolaat meidät aina. Onko sinun aina pakko syödä!” Karjui Svanski! ”Olen Hansomille lounaan velkaa, minä olen kuule tuntenut koko syksyn, että jokin on pielessä!! Tästä ei tule taas yhtään mitään” karjui Svanski!
Luojan kiitos painepesurimiehet saapuivat ja Svanskin aika ja energia kului heidän työn valvomiseen ja opastukseen ja hän jätti minut ja kesäiset lounaani hiukan vähemmälle huomiolle. Kun tilanne oli hiukan rauhoittunut Svanski marssi taas luokseni ja lätkäisi minulle kasan ravintola esiteitä. ”Valitse näistä” hän tokaisi tylysti. ”Mitä nämä on?” Kysyin hölmistyneenä. Ne ovat ravintoloita, joista yhteen vien Anopin syömään, saat valita mihin. Ja The Hansom täytyy valitettavasti hoidella myöhemmin, ajoin ehdottaa hänelle kesällä ruokailua jossain hyvässä kohteessa, kun olemme siellä! Svanski jäi hetkeksi tutkimaan puhdasta mattoaan ja sitten tyytyväisenä palasi omiin töihinsä. Minusta tuntui, että mattojen lisäksi myös minut oli ajettu painepesurin läpi, mutta tulipahan taas tämäkin selväksi, sitten niin.


Tie jouluun on, kuin heiveröiset tikapuut...
Siivooja täytyy siirtää,
Kartta joulunajasta piirtää.
Laatia suunnitelma ja lista,
The Hansomille ostaa pizza.
Svanskin joulu stressi alko,
Lyökää mun päähäni halko.
Jos tajuttomana saan olla,
Voi olla, että ei hajoa mun polla.



Joulumysteerin 12. Luukku
(lapsille ja lapsellisille, ei perustu suoranaiseen faktaan)

Pulu poikineen

Helena oli jo muutamassa päivässä tottunut siihen, että kun hän käveli keittiöön aamulla, niin Tonttu jo häntä siellä odotteli piparitalonsa nurkilla. Tänään kuitenkin keittiö oli hiljainen, ei näkynyt ja mikä vielä merkillisempää, ei kuulunut Tontusta mitään.
Helena rupesi todella huolestumaan siinä vaiheessa, kun avasi piparipurkin, eikä Tonttua vieläkään kuulunut. ”Ettei taas olisi sattunut jotain? Se on tietysti saanut itsensä taas johonkin jumiin,” mietti Helena.
Hän kierteli ympäri taloa tutkien kaikkialta, mutta ei löytänyt Tonttua. Viimein hän oli jo niin huolestunut, että uskaltautui kysymään apua Svanskilta. Svanski tuhahteli toimistossaan, että häntä ei voisi Tontun katoaminen vähempää surettaa. Mutta jos Helena välttämättä haluaa tietää, niin vähän aikaa sitten, näin sen kipuavan ylös vintin rappusia. ”Vintin rappuset johtavat katolle, voi kun ei olisi sattunut mitään! Toivottavasti Tonttu ei ole pudonnut”, huolestui Helena ja rupesi kipittämään rappuja katolle.
Hyvä puoli arabialaisissa katoissa on se, että ne ovat lättäniä joten niiltä ei aivan yhtä helposti putoa, kuin suomalaisilta harjakatoilta.
Helena avasi katolle johtavan oven ja näki saman tien Tontun keskellä kattoa. Mitä se oikein puuhasi, mietti Helena. Se oli rakentanut itselleen pienen puhujanpöntön ja pystyttänyt sen viereen parin tikun varaan itse piirretyn maailmankartan, jossa oli pieniä eroavaisuuksia siihen maailmankarttaan, jota yleisesti opetetaan koulussa. Mutta Tontuthan saattavat vain nähdä asiat eritavalla, koska ovat niin kovin, kovin, pieniä.
Tonttu luennoi ja hänen oppilainaan istuivat kolme lihavaa pulua ja yksi papukaija. Arabialainen Laiska-kissa loikoili auringon lämmittämällä katolla ja naureskeli Tontun esitelmälle. ”Mitä se oikein puuhaa?” Kysyi Helena kissalta. ”Siiillä on menoooossa kiiiirjekyyhkyjen kiiiirjekursin ensiiiimmäinen oppiiitunti” Tokaisi kissa venyvällä aksentillaan. ”Mikä?” kysyi Helena uudestaan. ”Joooo se kooouluttaa noooita tyhmiiiä puuuluja viiiemään viiiestejä Joulupukiiille.”
”Minkä ihmeen takia?” Mutta Helena ei ehtinyt miettiä pidempään, kun Tonttu jolla oli super hyvä kuulo vastasi jo Helenalle. ”Kuule Pulu on yksi parhaimmista ja nopeimmista tavoista välittää viestejä korvatunturille. Se on myös viisumi vapaa ja pääsee ylittämään rajoja ilman jonotusta tulissa.”
”No tuo on kyllä totta” kikatti Helena. ”Mutta Tonttu pieni, etkö ole kuullut puhelimesta. Voit lainata minun kännykkääni ja laittaa viestin Joulupukille silla lailla hyvin nopeasti. Eikä sinun tarvitse kouluttaa noita puluja.”
Pulut näyttivät pettyneiltä, sillä olivat juuri innostuneet uudesta tärkeästä tehtävästään, mutta Tonttu vain nauroi. ”No, mikä nyt noin hauskaa on?” Kysyi Helena.
”No se, että kuvittelet, että Joulupukilla on kännykkä!!” Tonttu kieriskeli maassa ja hihitti.
”Kyllä kai Joulupukinkin pitää pysyä ajassa mukana?” Yritti Helena puolustautua.
”Joo, joo, mutta mieti, jos joulupukilla olisi oma kännykkä, kuinka paljon siihen tulisi puheluita ja viestejä. Ei sellaista superpuhelinta ole keksittykään, mikä ei muutamassa minuutissa ylikuumenisi ja räjähtäisi, kun kaikki maailman lapset soittelisivat Pukille. Eikä Pukki parka kerkeisi enää koskaan tekemään mitään muuta kuin vastaamaan puhelimeen, kuka sitten hoitaisi pukin muut työt? Ja mieti kun jouluyönä pukki kiitäisi poroineen lentäen taivaalla puhelimen pirinän tahdittamana. Ei Helena! Ei se tulisi koskaan onnistumaan!” Nauroi Tonttu! Helena ei ollut miettinyt asiaa tältä kantilta ja jäi hiukan nolona kuuntelemaan Tontun kirjekyyhkyjen kirjekurssia katon kulmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin