Kahdestoista luukku, Paine Pesua
Heräsin
aamulla vessasta kuuluvaan karjuntaan. Svanski oli taas partaa ajaessaan, saanut jonkun
”ahaa elämyksen”. Löysin kylpyhuoneesta
lähes shokkitilassa olevan Svanskin, joka hoki: ”Anoppi tulee, anoppi tulee!”
Ensin luulin,
että olen päivissä ihan sekaisin, mutta kun sain itseni hereille, tajusin
sekopään olevan Svanski, en minä. Murisin Svanskille, että kyllä joo anoppi
tulee, mutta vasta viikon päästä. "Viikon päästä", karjui Svanski, "nyt on kiire!"
Svanski
paineli töihin ja luulin episodin olevan siltä päivältä ohi, kunnes puolituntia
myöhemmin hän palasi ja pyysi minua raivaamaan lattioilta kaikki tavarat ja
tyhjentämään olohuoneen lähes kaikesta muusta kuin huonekaluista. Kun Svanski
on tietyssä mielentilassa, on turha kysellä, miksi? Tai yrittää kääntää sen
päätä toiseen suuntaan. Tällaiset päänkääntö yritykset, vain aiheuttavat
kriisejä. Ja kukaan, kukaan ei halua suututtaa Svanskia silloin, kun hänellä on
toiminta tarmo päällä. Joten haukoin vain henkeäni ja otin tukea seinästä, kun
Svanski ilmoitti, että on tilannut paikalle jonkun Puuhapete-ryhmän, joka pesee
meidän kokolattiamatot painepesurilla.
En tiedä, mutta minun lyhyt rakennus fysiikan oppimääräni kertoo, että
betonirakenne, kokolattiamatto ja painepesuri eivät välttämättä ole se
klassisin tapa ratkaista pölyisen maton dilemmaa. Mutta minun pienet
sivuhuomautukset, olivat kuin kesätuulen hento vire, keskellä pyörremyrskyä.
Svanski vauhkosi menemään: ”Viimeeksi, kun anoppi oli täällä, hän valitti että
nämä matot ovat likaiset! En voi kestää sitä häpeää, jos ne ovat yhä likaiset
kun hän tulee uudestaan!”
Yritin
selitellä äitini toiminta tapoja ja totesin, että hänhän nyt aina valittaa
jostain, että ei siitä kannata hermojansa menettää. Mutta Svanskin kasvoista
näki, että ei tässä taas tulisi kukaan muu menettämään hermojaan, kuin minä ja
minäkin vain jos antaisin hermoromahdukselle mahdollisuuden.
Svanski kiskoi
keuhkot täyteen ilmaa ja sitten se alkoi: ”Ei mikään ihme että äitisi menee
aina Siskolikkasi ja The Hansomin luo kylään, eikä tule tänne, kun sinulla on
tuo asenne! Siellä varmasti siivotaan tarkasti ennen äitisi tuloa!"
"Ai että Siskolikka siivoaisi!" Pääsin sanomaan väliin.
"No ei se sinun
Siskolikka siivoakkaan, mutta The Hansom siivoaa, ja siksi hän onkin Anopin
suosiossa ja minä en!" karjui Svanski. En halunnut päätyä keskustelussa
kesäiseen traumaan, jolloin The Hansom pääsi äitini kanssa Tallinnan matkalle, ja Svasnki ei. Svanskin matkalta pois jäännille oli omat syynsä, mutta hänen mielestään syy on siinä, että The Hansom on komeampi ja siksi mukavampi ottaa matkalle mukaan.
Mutta Svanski
jatkoi paasaamistaan kohti Tallinnaa. ”Niin The Hansom tietysti tarjosi
äidillesi Tallinnassa hienon aterian ja mitä minulla on muuta, kuin likaiset
kokolattiamatot ja huoltoaseman kebabpila!! Olimme Talinnassa taas kerran! Tiesin, että
tähän nyt oli turha sanoa yhtään mitään, mutta sanoin silti, vaikka se olikin
virhe. Niin The Hansom tarjosi meille ruuat venäläisessä ravintolassa, se oli
kyllä hyvä. Svanski oli juuri kantamassa vehkaa pihalle, kun kuuli lauseeni ja
hänen henkensä lopetti yhtä äkkiä kiertämisen. ”Minä tiesin tämän! Sinä nolaat
meidät aina. Onko sinun aina pakko syödä!” Karjui Svanski! ”Olen Hansomille
lounaan velkaa, minä olen kuule tuntenut koko syksyn, että jokin on pielessä!!
Tästä ei tule taas yhtään mitään” karjui Svanski!
Luojan kiitos
painepesurimiehet saapuivat ja Svanskin aika ja energia kului heidän työn
valvomiseen ja opastukseen ja hän jätti minut ja kesäiset lounaani hiukan
vähemmälle huomiolle. Kun tilanne oli hiukan rauhoittunut Svanski marssi taas
luokseni ja lätkäisi minulle kasan ravintola esiteitä. ”Valitse näistä” hän
tokaisi tylysti. ”Mitä nämä on?” Kysyin hölmistyneenä. Ne ovat ravintoloita,
joista yhteen vien Anopin syömään, saat valita mihin. Ja The Hansom täytyy
valitettavasti hoidella myöhemmin, ajoin ehdottaa hänelle kesällä ruokailua jossain
hyvässä kohteessa, kun olemme siellä! Svanski jäi hetkeksi tutkimaan puhdasta
mattoaan ja sitten tyytyväisenä palasi omiin töihinsä. Minusta tuntui, että
mattojen lisäksi myös minut oli ajettu painepesurin läpi, mutta tulipahan taas
tämäkin selväksi, sitten niin.
Tie jouluun on, kuin heiveröiset tikapuut... |
Siivooja täytyy
siirtää,
Kartta joulunajasta
piirtää.
Laatia suunnitelma
ja lista,
The Hansomille
ostaa pizza.
Svanskin joulu
stressi alko,
Lyökää mun päähäni
halko.
Jos tajuttomana
saan olla,
Voi olla, että
ei hajoa mun polla.
Joulumysteerin 12. Luukku
(lapsille ja lapsellisille, ei perustu
suoranaiseen faktaan)
Pulu poikineen
Helena oli jo muutamassa päivässä
tottunut siihen, että kun hän käveli keittiöön aamulla, niin Tonttu jo häntä
siellä odotteli piparitalonsa nurkilla. Tänään kuitenkin keittiö oli hiljainen,
ei näkynyt ja mikä vielä merkillisempää, ei kuulunut Tontusta mitään.
Helena rupesi todella huolestumaan siinä
vaiheessa, kun avasi piparipurkin, eikä Tonttua vieläkään kuulunut. ”Ettei taas
olisi sattunut jotain? Se on tietysti saanut itsensä taas johonkin jumiin,”
mietti Helena.
Hän kierteli ympäri taloa tutkien
kaikkialta, mutta ei löytänyt Tonttua. Viimein hän oli jo niin huolestunut,
että uskaltautui kysymään apua Svanskilta. Svanski tuhahteli toimistossaan,
että häntä ei voisi Tontun katoaminen vähempää surettaa. Mutta jos Helena
välttämättä haluaa tietää, niin vähän aikaa sitten, näin sen kipuavan ylös vintin
rappusia. ”Vintin rappuset johtavat katolle, voi kun ei olisi sattunut mitään!
Toivottavasti Tonttu ei ole pudonnut”, huolestui Helena ja rupesi kipittämään
rappuja katolle.
Hyvä puoli arabialaisissa katoissa on
se, että ne ovat lättäniä joten niiltä ei aivan yhtä helposti putoa, kuin
suomalaisilta harjakatoilta.
Helena avasi katolle johtavan oven ja
näki saman tien Tontun keskellä kattoa. Mitä se oikein puuhasi, mietti Helena.
Se oli rakentanut itselleen pienen puhujanpöntön ja pystyttänyt sen viereen
parin tikun varaan itse piirretyn maailmankartan, jossa oli pieniä
eroavaisuuksia siihen maailmankarttaan, jota yleisesti opetetaan koulussa. Mutta
Tontuthan saattavat vain nähdä asiat eritavalla, koska ovat niin kovin, kovin,
pieniä.
Tonttu luennoi ja hänen oppilainaan
istuivat kolme lihavaa pulua ja yksi papukaija. Arabialainen Laiska-kissa
loikoili auringon lämmittämällä katolla ja naureskeli Tontun esitelmälle. ”Mitä
se oikein puuhaa?” Kysyi Helena kissalta. ”Siiillä on menoooossa kiiiirjekyyhkyjen
kiiiirjekursin ensiiiimmäinen oppiiitunti” Tokaisi kissa venyvällä aksentillaan.
”Mikä?” kysyi Helena uudestaan. ”Joooo se kooouluttaa noooita tyhmiiiä puuuluja
viiiemään viiiestejä Joulupukiiille.”
”Minkä ihmeen takia?” Mutta Helena ei
ehtinyt miettiä pidempään, kun Tonttu jolla oli super hyvä kuulo vastasi jo
Helenalle. ”Kuule Pulu on yksi parhaimmista ja nopeimmista tavoista välittää
viestejä korvatunturille. Se on myös viisumi vapaa ja pääsee ylittämään rajoja
ilman jonotusta tulissa.”
”No tuo on kyllä totta” kikatti Helena. ”Mutta
Tonttu pieni, etkö ole kuullut puhelimesta. Voit lainata minun kännykkääni ja
laittaa viestin Joulupukille silla lailla hyvin nopeasti. Eikä sinun tarvitse
kouluttaa noita puluja.”
Pulut näyttivät pettyneiltä, sillä
olivat juuri innostuneet uudesta tärkeästä tehtävästään, mutta Tonttu vain
nauroi. ”No, mikä nyt noin hauskaa on?” Kysyi Helena.
”No se, että kuvittelet, että
Joulupukilla on kännykkä!!” Tonttu kieriskeli maassa ja hihitti.
”Kyllä kai Joulupukinkin pitää pysyä
ajassa mukana?” Yritti Helena puolustautua.
”Joo, joo, mutta mieti, jos joulupukilla
olisi oma kännykkä, kuinka paljon siihen tulisi puheluita ja viestejä. Ei sellaista
superpuhelinta ole keksittykään, mikä ei muutamassa minuutissa ylikuumenisi ja
räjähtäisi, kun kaikki maailman lapset soittelisivat Pukille. Eikä Pukki parka
kerkeisi enää koskaan tekemään mitään muuta kuin vastaamaan puhelimeen, kuka
sitten hoitaisi pukin muut työt? Ja mieti kun jouluyönä pukki kiitäisi
poroineen lentäen taivaalla puhelimen pirinän tahdittamana. Ei Helena! Ei se
tulisi koskaan onnistumaan!” Nauroi Tonttu! Helena ei ollut miettinyt asiaa
tältä kantilta ja jäi hiukan nolona kuuntelemaan Tontun kirjekyyhkyjen
kirjekurssia katon kulmaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin