Yhdeksasluukku, Tuplataan kuusi
Olen kipittänyt siellä sun täällä viimeiset päivät niin,
että omat jouluvalmistelut ovat täysin retuperällä. Muutaman hassun piilovalaistuksen ja
ovikransin lisäksi en ole tehnyt mitään. Heräsin tänään siihen todellisuuteen,
että pian tulee kiire. Yritin kinuta Svanskilta, että lähtisimme ostamaan
joulukortteja, mutta hän kieltäytyi vedoten vapaapäivään ja muihin typeriin
yksilönvapauksiin.
Kaivoin joulukoristelaatikkoa epätoivoisena, se oli niin
pieni. Jotenkin muistin, että viimevuodelta olisi jäänyt enemmän koristeita.
Kuinka olen ikinä pärjännyt koko joulun, näillä muutamalla pallolla ja parilla
valosarjalla. Svanskin on täytynyt aivopestä minut jollain lailla. En voinut
enää paeta sitä faktaa, että lisämäärärahan saaminen koristelu budjettiin oli
välttämätön! Sitä paitsi olin jo viikkoja miettinyt, että kyllä tämän kokoisessa
asunnossa tulisi olla kaksi joulukuusta.
Svanski tuijotti bundesliigaa, joten ajattelin avata keskustelun
ja koittaa vanhaa temppua, kun häiritsen Svanskia tarpeeksi, se myöntyy vain siksi,
että saa minut katoamaan. Avasin keskustelun ”Svanskii mihin ajattelit että laitamme
joulukuusen?”
”No ruokailuhuoneessahan se viimeksi oli”
”Niin oli joo, mutta nyt kun meille tulee vieraitakin, niin voisi
olla kiva että se on olohuoneessa.”
”No laita olohuoneeseen!”
”Mutta sitten ruokailuhuone on jotenkin niin… kalju.”
”Helena, mikä sun ongelma on? Laita sitten ruokailuhuoneeseen,
ei voi olla noin vaikeata!”
”Kun ajattelin että jos olisi toinen …
”Ei, ei, ei Helena, missään nimessä en osta toista kuusta!”
”Mutta kun kaupassa olisi sellainen led valokuusi nyt, mitä viimevuonna
en saanut!” Yritin tuoda Svanskin mieleen viimevuotisen hyvinkin traumaattisen kuusi episodin.
”Kaiva kuule vaan se lumiehoste kuusi ensin tuolta vintiltä ja
taistele se kasaan, siinä sulle ihan tarpeeksi kuusta!”
Perkuleen Svanski! Jäätäviä rajoituksia taas! Selvä homma en
osta kuusta, mutta miten olisi tuollainen havuköynnös jossa palloja ja valot…Tutkin hiljaa mielessäni erästä mainoslehtistä. Heti kun on seuraava bundesliigan peli, työstän itselleni sellaisen!
Yksi kuusi saa vain olla,
Tai Svanskilla hajoaa polla.
Minä haluan kaksi kuusta,
Hirveä vääntö yhdestä puusta.
Juoni täyttyy punoa,
Ei Svanski muuten sääntöään kumoa.
Joulumysteerin 9. Luukku
(lapsille ja lepsellisille, ei perustu
suoranaiseen faktaan)
Pipari purkista, piparkakkutaloon
Helena saapui kotiin ja lätkäisi
ostoskassit keittiön pöydälle. Hän oli ollut joulu ostoksilla ja nyt täydet
kassit ja pussit odottivat purkamista, tavarat oli saatava paikoilleen.
Helena ryhtyi tarmokkaasti purkamaan
ostoksiaan, kun taas kerran kuuli jotain omituista puhinaa. Helena pysähtyi
hetkeksi ja kuunteli, jatkoi sitten puuhiaan, mutta kuuli äänen taas. Jostain
ihan läheltä, puhinaa ja sihinää. Hän nosteli kassit alas pöydältä ja katsoi
niiden alta, ei mitään. Hän katsoi keittiöön kaappiin ja siirteli purkkeja ja
purnukoita, mutta ei mitään. Hän kuunteli uudestaan, ja kyllä yhä edelleen hän
kuuli sihinää ja puhinaa, omituisen kumisevasti.
Pöydällä oleva posliininen piparipurkki
tönötti paikallaan, mutta sen kansi ei ollut paikallaan. Helena hiukan
hermostui, taasko Svanski oli ollut piparivarkaissa! Hän nappasi kannen ja oli
juuri laittamassa sitä paikoilleen, kun huomasin sihisevän ja puhisevan äänen
tulevan piparipurkista. Helena Kurkkasi purkkiin ja purkin pohjalla istui pieni
tonttu, pieni hyvin, hyvin, vihainen ja nälkäinen tonttu.
Tonttu sihisi ja kiukutteli, kun Helena
nosti sen ulos purkista.
”Mitä sinä siellä teet, etkö asukkaan
enää ilmastointilaitteessa?!”
”En”, vastasi nälkäinen tonttu
vihaisesti. ”Tulin tänne etsimään ruokaa, mutta tässä talossa ei paljon joulua
odoteta, kun ei tontulle ole piparin piparia!”
”Kuuleppas tonttu, kyllä tässä talossa
on pipareita, mutta vasta huomenna!”
”Vasta huomenna!” karjui nälkäinen
tonttu raivoissaan, kuolen nälkään ennen sitä! Tonttu nyyhkytti pieniä tontun
kyyneleitä, koska tuli niin kovin surulliseksi ajatuksesta, että ei saisi
ruokaa vasta kuin huomenna. ”Älä nyt” sanoi Helena, kyllä me sinulle ruokaa
keksitään vaikka piparit valmistuvatkin huomenna. Mutta Tonttu vaan nyyhkytti.
Helena ei tiennyt, mitä tehdä, joten ajatteli hiukan lahjoa tonttua saadakseen
itkun loppumaan. ”Teen sinulle huomenna oman piparitalon, saat asua siellä
ilmastointilaitteen sijaan, jos lopetat nyyhkimisen.” Maanitteli Helena. Tonttu
innostui heti, oikea piparitalo! Hän ei tiennyt mitään parempaa!
Helena laittoi pieneen kuppiin
arabialaisia keksejä ja tonttu mutusteli niitä suurella mielenkiinnolla. ”Todella
erillaisia, mutta hyviä!” hän julisti. Helena nauroi ”niin matkoilla voi aina
maistaa jotain uutta”. Tonttu mussutti keksejään ja piirsi paperille mallia
millaisen piparitalon halusi, Helena kuunteli tarkkaan tontun suunnitelmia ja
lupasi rakentaa ennen näkemättömän hienon talon.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin