Kuudes luukku Nut-latte-coffee


Ystäväni, joka on viettänyt jo useamman joulun persianlahden rannoilla. Sanoi minulle, että siitä alkaa oikea joulu, kun Starbucksille ilmestyy jokavuotinen Nut-latte-coffee.
Olin ensin hiukan skeptinen johtuen siitä, että joulu fiilikseni on tänä vuonna hukassa. Olin täysin unohtanut, kuinka viimevuonna itsekin löysin joulufiiliksen basaarikauppiaan kaneli kasasta. Joten en uskonnut Nutt-latten voimaan, vaan kidutin itseäni etsimällä joulumieltä ostoskeskuksen koristeosastolta, joka on tänä vuonna ennen näkemättömän surkea.
Eilen aamulla sain kutsun kahville, tältä samaiselta ystävältä. Ja kuinkas muutenkaan joulukuun kunniaksi joimme aamukahvia Starbucksilla. Vaikka en Nut-Latten taikaan uskonutkaan otin sen, puhtaasti mieltymyksestäni pähkinäiseen kahviin. Kahvit juotiin ilman, että petteripunakuono alkoi soimaan päässäni. Kahvien jälkeen ystäväni lähti urheilemaan ja minä jäin tönöttämään keskelle kauppakeskusta miettien, mitä nyt?
Viisitoista minuuttia ja kaupat aukeisivat. Päätin jäädä shoppailemaan. Minun piti hakea valmiiksi valittu puku kaupasta itsenäisyyspäivän juhlaan ja pari kiloa sieniä sienisalaattiin. En tiennyt vielä, että nut-latte oli jo veressäni, ja sen aiheuttamaa efektiä oli enää myöhäistä perua!
Näin puvun jonka olin suunnitellut ostaa. Siinä se roikkui rekissä juuri missä viimeksikin. Mutta samaan aikaan silmäni skannasivat juhlavaate osastoa, kuin susi yötä. Vaikka yleensä vihaan ostosten tekoa, nyt olin kipittänyt hurjaa vauhtia läpi koko osaston ja viisi minuuttia myöhemmin löysin itseni sovituskopista tuhannen ja yhden mekon kanssa. Sovitin ne kaikki. Jollain ihmeen taidolla olin napannut mekkoja, jotka kaikki olivat kokoa, mikä vain solahti päälleni ilman tuskaista änkeämistä ja tunkemista. En saanut tavanomaista sovitus raivaria, sen sijaan löysin puolta halvemman mekon, joka oli kaikin puolin ihanampi.
Rupattelin iloisia filippiinimyyjän kanssa ostaessani mekkoani ja hän ymmärsi kaikki mitä sanoin, jopa ontuvat vitsini tuntuivat naurattavan häntä. Lallattelin poistuessani kaupasta ja kipitin ruokakauppaan. Löysin sienet, näin tuttuja. Keksin yks kaks hyvän reseptin lounaaksi ja kassajonossakaan ei ollut ruuhkaa. Liidin pitkin käytävää hyräillen... en kai vaan Petteri punakuonoa?!? Olin täynnä energiaa, mutta koska viimeaikoina olen ollut todella väsynyt, pyyhälsin apteekkiin ja ostin vitamiineja. Huristelin kotiin, tein kookos-kanakeittoa ja mansikka rahkaa. Siivosin jääkaapit sisältä ja ulkoa, jonka jälkeen vesiautomaatti sai kiillotuksen. Join kupin kahvia ja keskustelin skypessä äitini kanssa. Huomasin että jääkaapin saumat voi pudistaa kivasti hammastikulla, tein sen. Valmistin kauhean erän sienisalaattia ja kiillotin keittiön. Vein keittiöpyyhkeet pesuun ja pesin samalla muitakin pyykkejä. Googlasin piparkakkutalon ohjeen, jonka jälkeen halusin lenkille. Kaikki tämä iltapäivään mennessä, hyvällä tuulella, iloisesti rallatellen!!
Kyllä se on vaan myönnyttävä viisaampansa edessä Nut-latte tuo joulumielen jos mikä! Kotikasvatukseni joulu-oppimäärässä joulumieli määritellään nimittäin sillä, että on energiaa tehdä älyttömiä asioita, kauhealla vauhdilla nopeassa ajassa ja sitten vaan olla ja ihmetellä loppu aika. Nyt makaan sohvalla ja odotan huomista itsenäisyyspäivää, kun koti on tip ja top ja radiossa soi tip ja tap.

Itsenäisyyspäivän hippaskengät on jo jalassa!


Nut latte on rajua kamaa,
Huomenna otan kupin samaa.
Sinne tänne huiskin,
Tuskin yhtään tuiskin.
Rallattelin vain,
Joulumielen noin vain sain.







Joulumysteerin 6. Luukku
(lapsille ja lapsellisille, ei perustu suoranaiseen faktaan)

Navigaattorin kuntoon hops ja heij!

Kun Tonttu viimein heräsi, oli pimeää, eikä hänellä ollut mitään käsitystä siitä, oliko yö vai päivä. Onneksi tontut näkevät hyvin pimeässä, joten nopea vilkaisu taskukelloon ja tonttu tiesi taas tarkalleen missä mennään.
Oli aikainen aamu, tonttu oli nukkunut kokonaisen päivän, niin paljon hän oli väsynyt hurjasta juoksuretkestään aavikolla. Mutta nyt oli siis jo kiire. Tonttu hyppäsi alas riippumatostaan ja etsi repun sivutaskusta pienen työkalupakkinsa. Täytyi ruveta korjaamaan x-mas2012 navigaattoria ja nopeasti. Tonttu oli lähetetty erikoisjoukoissa etsimään kaikkien arabiassa asuvien kilttien lapsien osoitteet. Tuhmia lapsia ei ole oikeasti olemassakaan, siksi heidän osoitteitakaan ei tarvita.  Tonttu oli oppinut tämän super-tonttu-agentti-koulussa.
Mutta ilman navigaattoria lasten etsiminen kokonaisesta arabiasta oli yhdelle pienelle tontulle aivan liikaa. Ennen vanhaan, kun ei vielä ollut tekniikkaa apuna, pelkästään arabiaan lähetettiin sata tonttua ja ympäri maailmaa tuhansia tonttuja. Tuohon aikaan lapset saivatkin vain yhden joululahjan. Mutta nykyään, kun tonttujen apuna ovat x-mas-sarjan navigaattorit. On tiedustelutonttuja siirretty lahjatontuiksi, koska yksi tiedustelutonttu voi navigaattorin avulla tehdä sadan tontun työt. Ja siksi nykyajan lapset saavatkin niin hurjasti lahjoja, koska lahjapaja on saanut avukseen tuhansia ylimääräisiä tonttuja.
Mutta nyt oli kiire korjata navigaattori, muuten tämä kyseinen tonttu päätyisi tekemään yksin sadan tontun työt ja vaikka hän olikin varsin etevä agenttitonttu, oli se kuitenkin jo hiukan liian iso urakka. Ilmastointi laitteessa alkoi hurja kolkutus ja kilkutus, kun Tonttu rupesi selvittämään miksi x-mas2012 näki pelkkiä tähtikarttoja maatiekarttojen sijaan.

Kommentit

  1. Olisit vaan uskonut heti... :)
    Aivan mielettoman upeat kengat!!! Taitaa meikalaisen ilta menna noita tuijottaessa.

    VastaaPoista
  2. puku on niin pelkistetty piti kompensoida, kun en hakenu sitä citycentterin paljettimekkoa sitten kuitenkaan :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin

Suositut tekstit