Kuudes luukku Nut-latte-coffee
Ystäväni, joka
on viettänyt jo useamman joulun persianlahden rannoilla. Sanoi minulle,
että siitä alkaa oikea joulu, kun Starbucksille ilmestyy jokavuotinen
Nut-latte-coffee.
Olin ensin
hiukan skeptinen johtuen siitä, että joulu fiilikseni on tänä vuonna hukassa. Olin täysin unohtanut, kuinka viimevuonna itsekin löysin joulufiiliksen
basaarikauppiaan kaneli kasasta. Joten en uskonnut Nutt-latten voimaan, vaan
kidutin itseäni etsimällä joulumieltä ostoskeskuksen koristeosastolta, joka on
tänä vuonna ennen näkemättömän surkea.
Eilen aamulla
sain kutsun kahville, tältä samaiselta ystävältä. Ja kuinkas muutenkaan joulukuun
kunniaksi joimme aamukahvia Starbucksilla. Vaikka en Nut-Latten taikaan
uskonutkaan otin sen, puhtaasti mieltymyksestäni pähkinäiseen kahviin. Kahvit
juotiin ilman, että petteripunakuono alkoi soimaan päässäni. Kahvien jälkeen
ystäväni lähti urheilemaan ja minä jäin tönöttämään keskelle kauppakeskusta
miettien, mitä nyt?
Viisitoista minuuttia
ja kaupat aukeisivat. Päätin jäädä shoppailemaan. Minun piti hakea valmiiksi
valittu puku kaupasta itsenäisyyspäivän juhlaan ja pari kiloa sieniä
sienisalaattiin. En tiennyt vielä, että nut-latte oli jo veressäni, ja sen
aiheuttamaa efektiä oli enää myöhäistä perua!
Näin puvun jonka olin suunnitellut ostaa. Siinä se roikkui rekissä juuri missä viimeksikin. Mutta samaan aikaan silmäni skannasivat
juhlavaate osastoa, kuin susi yötä. Vaikka yleensä vihaan ostosten tekoa, nyt
olin kipittänyt hurjaa vauhtia läpi koko osaston ja viisi minuuttia myöhemmin
löysin itseni sovituskopista tuhannen ja yhden mekon kanssa. Sovitin ne kaikki.
Jollain ihmeen taidolla olin napannut mekkoja, jotka kaikki olivat kokoa, mikä
vain solahti päälleni ilman tuskaista änkeämistä ja tunkemista. En saanut tavanomaista
sovitus raivaria, sen sijaan löysin puolta halvemman mekon, joka oli kaikin
puolin ihanampi.
Rupattelin
iloisia filippiinimyyjän kanssa ostaessani mekkoani ja hän ymmärsi kaikki mitä
sanoin, jopa ontuvat vitsini tuntuivat naurattavan häntä. Lallattelin poistuessani
kaupasta ja kipitin ruokakauppaan. Löysin sienet, näin tuttuja. Keksin yks kaks
hyvän reseptin lounaaksi ja kassajonossakaan ei ollut ruuhkaa. Liidin pitkin
käytävää hyräillen... en kai vaan Petteri punakuonoa?!? Olin täynnä energiaa, mutta
koska viimeaikoina olen ollut todella väsynyt, pyyhälsin apteekkiin ja ostin
vitamiineja. Huristelin kotiin, tein kookos-kanakeittoa ja mansikka rahkaa. Siivosin
jääkaapit sisältä ja ulkoa, jonka jälkeen vesiautomaatti sai kiillotuksen. Join
kupin kahvia ja keskustelin skypessä äitini kanssa. Huomasin että jääkaapin
saumat voi pudistaa kivasti hammastikulla, tein sen. Valmistin kauhean erän
sienisalaattia ja kiillotin keittiön. Vein keittiöpyyhkeet pesuun ja pesin
samalla muitakin pyykkejä. Googlasin piparkakkutalon ohjeen, jonka jälkeen
halusin lenkille. Kaikki tämä iltapäivään mennessä, hyvällä tuulella, iloisesti
rallatellen!!
Kyllä se on
vaan myönnyttävä viisaampansa edessä Nut-latte tuo joulumielen jos mikä! Kotikasvatukseni
joulu-oppimäärässä joulumieli määritellään nimittäin sillä, että on energiaa tehdä älyttömiä
asioita, kauhealla vauhdilla nopeassa ajassa ja sitten vaan olla ja ihmetellä loppu
aika. Nyt makaan sohvalla ja odotan huomista itsenäisyyspäivää, kun koti on tip ja
top ja radiossa soi tip ja tap.
Itsenäisyyspäivän hippaskengät on jo jalassa! |
Nut latte on rajua kamaa,
Huomenna otan
kupin samaa.
Sinne tänne
huiskin,
Tuskin yhtään
tuiskin.
Rallattelin
vain,
Joulumielen noin vain sain.
Joulumysteerin 6. Luukku
(lapsille ja lapsellisille, ei perustu
suoranaiseen faktaan)
Navigaattorin kuntoon hops ja heij!
Kun Tonttu viimein heräsi, oli pimeää,
eikä hänellä ollut mitään käsitystä siitä, oliko yö vai päivä. Onneksi tontut
näkevät hyvin pimeässä, joten nopea vilkaisu taskukelloon ja tonttu tiesi taas
tarkalleen missä mennään.
Oli aikainen aamu, tonttu oli nukkunut
kokonaisen päivän, niin paljon hän oli väsynyt hurjasta juoksuretkestään
aavikolla. Mutta nyt oli siis jo kiire. Tonttu hyppäsi alas riippumatostaan ja
etsi repun sivutaskusta pienen työkalupakkinsa. Täytyi ruveta korjaamaan
x-mas2012 navigaattoria ja nopeasti. Tonttu oli lähetetty erikoisjoukoissa
etsimään kaikkien arabiassa asuvien kilttien lapsien osoitteet. Tuhmia lapsia
ei ole oikeasti olemassakaan, siksi heidän osoitteitakaan ei tarvita. Tonttu oli oppinut tämän
super-tonttu-agentti-koulussa.
Mutta ilman navigaattoria lasten
etsiminen kokonaisesta arabiasta oli yhdelle pienelle tontulle aivan liikaa.
Ennen vanhaan, kun ei vielä ollut tekniikkaa apuna, pelkästään arabiaan lähetettiin
sata tonttua ja ympäri maailmaa tuhansia tonttuja. Tuohon aikaan lapset
saivatkin vain yhden joululahjan. Mutta nykyään, kun tonttujen apuna ovat
x-mas-sarjan navigaattorit. On tiedustelutonttuja siirretty lahjatontuiksi,
koska yksi tiedustelutonttu voi navigaattorin avulla tehdä sadan tontun työt.
Ja siksi nykyajan lapset saavatkin niin hurjasti lahjoja, koska lahjapaja on
saanut avukseen tuhansia ylimääräisiä tonttuja.
Mutta nyt oli kiire korjata
navigaattori, muuten tämä kyseinen tonttu päätyisi tekemään yksin sadan tontun
työt ja vaikka hän olikin varsin etevä agenttitonttu, oli se kuitenkin jo
hiukan liian iso urakka. Ilmastointi laitteessa alkoi hurja kolkutus ja
kilkutus, kun Tonttu rupesi selvittämään miksi x-mas2012 näki pelkkiä tähtikarttoja
maatiekarttojen sijaan.
Olisit vaan uskonut heti... :)
VastaaPoistaAivan mielettoman upeat kengat!!! Taitaa meikalaisen ilta menna noita tuijottaessa.
puku on niin pelkistetty piti kompensoida, kun en hakenu sitä citycentterin paljettimekkoa sitten kuitenkaan :D
VastaaPoista