Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2011.

Kankut liikkeelle, kinkkua kaupan!

Voi ankeus, puolivuotta ilman kinkkua aiheuttaa suomitytössä ahdistusta. Keittokirjaa lueskellessani tuntuu, että kaikki hyvät reseptit tarvitsevat possua tai vähintään pekoninsiivua. Nälkäisenä sekä kinkunhimoisena keittokirjojen selailu on aiheuttanut enemmän raivokohtauksia ja kapinahenkeä, kuin innovatiivista illallissuunnittelua.
Ajatus Joulusta ilman mehevää kinkkua tai edes kinkkuleikkelettä on ollut raskas taakka kantaa. Vaikka joinakin vuosina suomessa asuessani uhkasinkin korvata kinkun kalkkunalla, mutta se oli vain sellaista hullua uhoa, erilaisuuden tavoittelua. Enhän minä nyt oikeasti, hulluttelin vain. Joulusinapinkin syöminen ilman kinkkua on aika kitkerä kokemus. Ja miten virittäydyn Joulun tunnelmaan, kun ei ole aaton aattona uunissa mitään vahtimisen arvoista, sitä hyvää syytä istua tuntitolkulla keittiössä tekemättä todellisuudessa mitään. Joten kinkun uupuminen joulupöydästä on katastrofaalinen puute, se pilaa perinteet.
Olin jo suunnitellut korvaavani kinkun hummer…

Cocktailpaloja ja sukkahousu katastrooffeja

Suunnitelma A Coctailpalat pitopalvelusta, pari palkattua tarjoilijaa, jotka hoitavat kaiken. Minä ja Svanski nautitaan sinfoniasta oopperatalossa ja sen jälkeen postaillaan* vieraina cocktailkutsuilla.
Toteutus A ja lisäsuunnitelma B Mä otin aamulla ihan rauhallisesti, koska mulla ei ollu mihinkään kiire. Olin kolme päivää sitten tarjonnut apuani cocktailtilaisuuden järjestämiseen, mutta silloin minulle vakuutettiin että kaikki on kunnossa. En tiedä mitä tapahtui, mutta rattoisa aamuni keskeytyi puhelinsoittoon: Svanski: ”Kuinka nopeasti teet cocktailpaloja ”about” kuudellekymmenelle?” Menin saman tien shokkiin, salamana vilkaisen kelloon ja sanoin jäljellä olevan neljän tunnin riittävän, jos pääsen heti hommiin! Puhelu katkesi, mutta parin minuutin jälkeen tuli korjauspuhelu edelliseen: Svanski: ” Pystytkö tekeen about 60 cocktailpalaa, tunnissa?” Kuulosti jotenkin paremmalta diililtä, sanoin: ”onnistuu, milloin tulen?”
No sitten tulikin Svanskin ja hänen pomonsa upea suunnitelma kehiin. K…

Optimistijolla lenkkipolulla

Kuva
Täällä mukavaa on se, että koskaan ei pääse totaalisesti tylsistymään. Jos et ole viikkoon käynyt keskustan pilvenpiirtäjien varjossa pörräämässä, niin voit olla varma että kun seuraavan kerran sinne eksyt, niin jo on uusi pytinki noussut johonkin kadunkulmaan. Raha kun täällä, on se ainoa asia, mikä ei muodostu ongelmaksi.
Eilen mentiin tuohon läheiseen kulttuurikeskukseen, siellä kun on se uusi yöranta, jossa voi käyskennellä kuunvalossa hiekalla ja nauttia meren tyrskyistä. Tai minun mielestä se on uusi, koska se avattiin vasta kuukausi sitten. Sinne siis suunnattiin. Haaveilin jo kerryttäväni simpukankuorikokoelmaani ja parantavani kotirouvanstressiäni meren pauhulla. No arvatkaapa mitä? No ei se taas mennyt, ihan niin kuin ajateltiin. Täällä kyllä harvemmin menee.
Paras suunnitelma, minkä täällä voi tehdä, on että mennään paikkaan A ja katsotaan mitä tapahtuu. Se saattaa toteutuakin. Turhaa on väsätä monimutkaisia suunnitelmia, joissa paikan B ja C kautta mennään A:han ja niin ede…

Ninja tuo kavala kostaja palaa (uudelleen julkaistu klassikko)

(Tuli tää kesäinen tarina tässä mieleen kun taas tiimityönnä otettiin torakalta henkeä pois)
Tänään huomasin, että meidän vessat oli siivousta vailla. Svanski siinä nukkui töiden jälkeen päiväunia, niin ajattelin olla hyvä ihminen ja siivota meidän vessat. Hain Svanskin laajasta pesuainevalikoimasta oikeat aineet, ja ei kun hommiin. Svanskin vessa oli hetkessä puhdas ja siten vaan oman vessan kimppuun. Kaikki sujui ensin hyvin, kunnes rupesin siivoamaan sellasta bidee-pönttöä. En sitä itse ole käyttänyt, mutta ajttelin silti huuhdella sen, kun täällä on tota hiekkapölyä kaikkialla.
Ystäväni huutaisi nyt :VIRHE! HIRVEE VIRHE!!! Kun mun vessaharja pyörähti sen röörin kohdalta, mista vesi menee alas...... niin silloin se tapahtui! ällöttää ees kirjottaa tätä!!!! Sieltä hyppäs esiin sellanen elämää isompi NINJATORAKKA!!! kymmenen senttiä pitkä ja hirveesti jalkoja ja tuntosarvia..... Se oli ruskeen musta limanen sätkivä otus, suoraan vessan viemäristä!!! Kun mä näin sen, Ensin meni kylmät väreet pi…

Aladinin taikalamppu

Me ollaan Svanskin kanssa täällä ollessamme tohellettu varmaan siihen malliin, että kun sen pomon veljenpoika, meidän ikäinen mies, tuli sedällensä kylään ja alta aika yksikön meni ja tylsistyi, niin meidät soitettiin salamana apuun. No mitä me emme tekisi sen eteen, että jotain uhkaa tylsistymien, kesken aivan upean itämaisenloman? Toimintatiimi Svanski ja Helena hyppäsivät idioottitiimibiiliinsä ja karauttivat paikalle, kuin supersankarit konsanaan, sotimaan tylsyyden hirviötä vastaan. Kuten usein ennenkin, ei ohjelma ollut meillekään lähtiessä aivan selvä, mutta kyllä yksi ministeriön virkamies ja yksi seurapiiri soluttautuja tarjoilija, aina jotain toimintaa saa aikaiseksi.
Veljenpoika hyppäsi auton takapenkille, ja ilmoitti haluavansa basaari alueelle, koska hänen tulee hankkia Aladinin taikalamppu tuliaisiksi. Minä innostuin heti, tästä tulee hauskaa. Svanski oli vielä virkamiesmoodilla ja hän pudisteli päätään ja hoki hiljaa niinpä tietysti, kas kun ei taikamattoa. No idioottibii…

Rahtivapaat joulukoristeet

Mun joulukoristelut aiheuttavat yleensä enemmän hilpeyttä kuin, esteettisesti arvostettuja kannanottoja.  Mun edellisessä työpaikassa olin ainoa, joka aidosti innostui joulukoristelusta. Joulukoristeisiin puettu ravintola keräsi lukuisia kommentteja, niin asiakkailta kuin kollegoiltakin. Eräs asiakas sanoi koristelujen olevan sitä luokkaa, että vain ”turkkilaisen kebabpilan” logo puuttuu. Olin ilmeisesti jo ennakoiden saanut koristeluihini arabimaailman tuntua, vaikka en vielä viime jouluna tiennyt mitään tänne muutosta. Otin ylpeydellä vastaan palautteen se varmasti tarkoitti sitä, että ravintola tursusi basaarimaista mausteiden tuoksua ja värien harmonista runsautta. Yksi kollegoistani huomautti, että katonrajaan ripustamani koristenauha jää ikävästi kesken. Hän varmaankin kaipasi vielä lisä kimallusta, mutta ajattelin sinä vuonna olla minimalisti kimalluksen suhteen. Toinen kollega ilmoitti, että saan sitten aivan itse kerätä pois loppiaisena, kaikki nuo ripustamani kimaltelevat tek…

Eksyminen on mielentila

Mun isäni oli merikapteeni ja hän osasi navigoida valtamerilaivan pelkästään tähtiä lukemalla Kiinaan. Mun perheen muut jäsenet, eivät sitten omistakaan yhtä sulavaa taitoa navigoinnissa. Siskohan ei osaa tätä taitoa yhtään. Hänelle paikasta toiseen kulkeminen tai jo pelkkä ajatuskin siitä, tuottaa sanoinkuvaamatonta stressiä.

Meillä on äidin ja siskolikan kanssa tapana tehdä kesäisiä autoiluretkiä. Mikä voisikaan olla sen ihanampaa, kuin leppoisesti ajella paikasta toiseen ja välillä ihailla maisemia ja juoda kahvia maantien kupeessa. Tämä haavekuva ja ihmismielen unohtavaisuus aiheuttavat sen, että kerta toisensa jälkeen päädymme näille yhteisille kesäretkille. Yleensä äiti ja minä hoidetaan ajaminen ja navigointi ja siskolikka harrastaa syvempää filosofista mietiskelyä, milloin mistäkin aiheesta takapenkillä. 

No pari kesää sitten annettiin siskon vaihteeksi navigoida, oli kenties filosofointi lähtenyt sellaisiin sfääreihin, että äidin kanssa ajateltiin, että rauhoittuu hiukan kun lu…

Kaverille kans!

Se on kai se ja sama mitä teen, niin aina lähtee hiukan "mopo keulimaan". Syynä tämänkertaiseen yli-innostukseeni saattaa piileskellä siinä hirveässä totuudessa, että mulla ei oikeasti ole sosiaalista elämää. Joten olen innostunut vahtaamaan tätä blogia ja siellä mahdollisesti käyvää lukijakuntaa.
Olin tosi ylpeä mun kahdeksasta lukijasta, kunnes eksyin vahingossa sellaiselle, askarrellaan paskarrellaan, ihania tunnelmakuvia kodista ja sen eri juhlista sivustolle. Siis vaikka halkesin kateudesta, koska blogilla oli 100 rekisteröityä lukijaa ja sivuilla oli vieraillut ihmisiä tuhansia kertoja, oli pakko myöntää että itsekin jäin tuijottelemaan noita kauniita tunnelmakuvia useaksi minuutiksi. Tuli sellainen rauhoittava olo, ja ihana ajatus siitä, että onpa tuon ihmisen kotona ihanaa ja elo leppeää.
Sitten heräsin valkoisesta pilviunesta ja latasin itseni täyteen taistelutahtoa. Minäkin haluan noin ihanan blogin. Verenmaku suussa ja pikku digikamera kädessä pörräsin ympäri taloa …

Haaksirikkoutuneena ostoskeskuksessa

Eilen lähdin kauppaan, sehän ei sinänsä ole enää mikään mullistava uutinen, sillä olen ajanut sinne jo useamman kerran ihan omin avuin. Nyt joku tietämätön Prisman kävijä ehkä naurahtaa ”kuinka voi olla vaikeaa käydä omalla autolla yksin kaupassa?” Uskokaa vaan, kyllä se voi olla! Ja vaikka olen onnistunut ruokaostosten teossa ja autolla navigoinnissa jo useita kertoja itsenäisesti, silti tässä maassa tuppaa ylläreitä aina tulemaan, takaperin ajattelu ja hyökkäysvalmius tulee olla koko ajan päällä tai muuten on äkkiä pulassa.


Matka kauppakeskukseen sujui suhteellisen hyvin, vaikka ihmettelin suuresti paikallaan ruuhkassa seisovia autojonoja ja normaalia akressiivisempia tööttäyksiä, sillä yleensä näin aamutuimaan on vielä kovin hiljaista. Parkkihalli oli tupaten täynnä, joka tapauksessa pienellä kikkailulla onnistuin saamaan parkkiruudun itselleni. Turha syyttää kiilaamisesta, nopeat menee ensin.


Menin lunastamaan shekkiä. Tiedän niin 80-lukua lunastaa shekki! Mutta tilanne oli pakollin…

Tankki täyteen! (uudelleen julkaistu klassikko)

Siis mun on nyt pakko myöntää, että viimeiset viikot oon ollut tosi huonolla päällä. Oon järjestelmällisesti vihannut kaikkee ja kaikkia, varsinkin täällä mun nykyisessä asuinyhteisössä. Mua oikein rupes ällöttämään toi mun oma kiukuttelu ja kriiseissä vellominen, että päätin et nyt saa kertakaikkiaan riittää! On tässä nyt kuukauden verran itkua väännetty ja potkittu huonekaluja kuin uhmaikäinen nulikka, että nyt laitetaan tälle piste ja loppu.
Päätin ruveta vielä järjestelmällisemmin etsimään asioita, jotka ovat täällä hyvin kenties paremminkin kuin suomessa. Tämä siksi että, voin sitten mielessäni ajatella, että on se hyvä että olen ja asun nyt täällä, enkä esimerkiksi just siellä suomessa.

No ihan heti ei sellaista tähdenlennonnopeutta tullut mitään mieleen, kuitenkin muutaman tunnin sisään sain valaistuksen, se tapahtui juurikin näin:
Svanski oli käskenyt mut tankkaamaan auton, kun olin kuulemma mielivaltaisella huristelulla tuhlannut siitä kaikki bensiinit. Koska olen jo kokenut …

Siunattu olkoon teidän autonne (uudelleen julkaistu klassikko)

Kolme kuukautta ilman autoa, on tuskaista tässä maassa. Kauppakeskuksessa voi ajaa gondolilla, mutta kaupungissa ei fillarilla. Jalkakäytäviä ei ole, sen enempää kuin bussilinjojakaan. Jollakin rikkaalla arabilla saattaa olla bussi, mihin tunkee vaimonsa ja piikansa, mutta siinä onkin kaikki, mikä edes etäisesti muistuttaa julkisesta liikenteestä. No kolme kuukautta kärsien, ilman liikkumis vapautta,  on kulunut siitä, kun yksi tälläinen rikkaan sheikin henkilökuntaa kuljettanut mini-bussi ei pysähtynyt punaisiin valoihin. Se sinänsä on mulle se ja sama jos joku haluaa välttämättä ajaa päin punasta niin ajakoon, mutta jos siinä on toinen auto edessä, niin tekis nyt ees jonkun kiertoliikkeen rotvallin kautta. Mutta ei, tää bussikuski ajatteli, että isomman oikeudella jyrätään punasetvalot ja pikku- mazdat siinä samalla kertaa. Nyt vihdoinkin saatiin auto sitten takaisin käyttöön, mutta Svanski on vieläkin ihan ihmeissään, kuinka tää auto on niin onnettomuus altis? Ollaan omistettu se neljä kuuk…