torstai 24. marraskuuta 2011

Kankut liikkeelle, kinkkua kaupan!

Voi ankeus, puolivuotta ilman kinkkua aiheuttaa suomitytössä ahdistusta. Keittokirjaa lueskellessani tuntuu, että kaikki hyvät reseptit tarvitsevat possua tai vähintään pekoninsiivua. Nälkäisenä sekä kinkunhimoisena keittokirjojen selailu on aiheuttanut enemmän raivokohtauksia ja kapinahenkeä, kuin innovatiivista illallissuunnittelua.

Ajatus Joulusta ilman mehevää kinkkua tai edes kinkkuleikkelettä on ollut raskas taakka kantaa. Vaikka joinakin vuosina suomessa asuessani uhkasinkin korvata kinkun kalkkunalla, mutta se oli vain sellaista hullua uhoa, erilaisuuden tavoittelua. Enhän minä nyt oikeasti, hulluttelin vain.
Joulusinapinkin syöminen ilman kinkkua on aika kitkerä kokemus. Ja miten virittäydyn Joulun tunnelmaan, kun ei ole aaton aattona uunissa mitään vahtimisen arvoista, sitä hyvää syytä istua tuntitolkulla keittiössä tekemättä todellisuudessa mitään. Joten kinkun uupuminen joulupöydästä on katastrofaalinen puute, se pilaa perinteet.

Olin jo suunnitellut korvaavani kinkun hummerilla tai jollain muulla omituisella ötökällä ja viikkojen ajan olenkin pyöritellyt eri vaihtoehtoreseptejä käsissäni, mikään niistä vaan ei tunnu tarpeeksi arvokkaalta lunastamaan rakkaan sinapilla ja neilikoilla kuorrutetun kinkun paikkaa joulupöydässä.

Mutta nyt puhaltavat uudet tuulet tai ainakin huhut leviävät kuin kulovalkea eurooppalaisten virkamiesten keskuudessa. Puhelinyhteydet lähetystöjen välillä hehkuu tulikuumina, joulukuun alun mehevin uutinen on liikkeellä.

Tänne avataan Kinkkukauppa! Se saattaa avautua jo ennen joulua. Kotirouvat ovat hysterian partaalla, varsinkin ne ketkä ovat asuneet täällä jo vuosia ilman kinkkua. Pakastimiin raivataan tilaa ja sinappia haetaan kaupasta, sillä hurjimpien huhujen mukaan myös makkaraa olisi tulossa lihatiskin valikoimiin. Joulun odotus on unohdettu, kukaan ei enää välitä surkeista joulupallovalikoimista tai aidon kuusen puuttumisesta, kunhan vaan aukeaisi se kinkkumyymälä.
Jokaisella länsimaalaisella on oma possun osansa haettavana, italialaiset haaveilevat ilmakuivatusta, amerikkalaiset ja englantilaiset aamiaispekonista, saksalaiset makkaroista, ruotsalaiset eivät malta odottaa mehevää jauhelihaa lihapulliinsa, unkarilaiset janoavat puhdasta ihraa ja minä suomalaisvähemmistöläinen olen valmistautunut viemään kokonaisen kinkun.

Koska maan hallitseva uskonto rajoittaa kinkun mässäilyä ja kinkun himosta hullaantuneet ulkomaalaiset koetaan vaaraksi koko isäntämaata kohtaan, on tulevan kaupan toiminta tarkoin valvottua ja valvominen maksaa. Kinkkukauppa tullaan sijoittamaan eurooppalaisten kaikkein pyhimpään, eli sen ainoan viinakaupan sisään, mikä maasta löytyy. Koska kinkku aiheuttaa pahempaa riippuvuutta ja himoa kuin viina, on kinkkukauppa erillinen osasto viinakupan sisällä. Viinakauppaan ei pääse ilman viinapassia, jonka saamiseksi sinulla tulee olla paikallinen henkilökortti ja ulkomaan passi. Viinapassi maksaa kaksisataa euroa ja vain passinhaltija saa astua kaupan kynnyksen yli. Huhujen mukaan viinapassilla pääsee sisälle viinakauppaan, mutta se ei takaa kynnyksen ylitystä pian aukenevalle kinkkuosastolle. Tätä osastoa varten tulee hankkia viinapassiin lisäviisumi, jolla sitten pääsee toteuttamaan lihaisia himojaan.

Voitte uskoa kuinka kinkkuhurmiossa riehuvat kotirouvat ovat jo ennen putiikin aukeamista rustanneet viisumi hakemuksia ollakseen ensimmäisenä Parmankinkkujonossa.
Vapaus on tullut! Enää ei tarvitse salakuljettaa elävää sikaa maahan koiranpassilla ja toivoa, että tullimiestä viilataan linssiin kuin vierasta sikaa. Epätoivo on ajanut ihmisiä jopa näinkin hurjiin suorituksiin.

Kun kuuntelin tätä kinkkuhysteriaa ja salakuljetus tarinoita, mietin että kyllä nämä arabit mahtaa ajatella, että eurooppalaiset ovat kanssa yksiä tavan kiihkoilijoita. Nousevat barrikadeille saadakseen kinkkua ja perustavat kansanliikkeitä puhumaan tuon vaaleanpunaisen lihan puolesta. Me emme luovu tavoistamme syödä tai juhlia vaikka olemme vieraassa maassa, jonka uskontoa loukkaavat meidän kinkut ja viinit ja joulupukit. Mutta auta armias, jos joku pistää hunnun päähän Euroopassa! Pitäisihän sen nyt tajuta, maassa maan tavalla ja eletään Euroopassa kuin eurooppalaiset… Vaikka itse käyttäydymme, ihan typerästi täällä heidän maassaan.

Pistää miettimään, toinen kiihkoilee kinkkua vastaan, toinen kinkkunsa puolesta. Toisaalla nainen haluaa peittää itsensä, toisaalla poltetaan rintaliivejä. Joku haluaa, että lauantai on pyhä ja toisen mielestä se on ehdottomasti sunnuntai. Onko toinen tyhmä ja toinen vähän tyhmempi, vai miten tämä homma oikein menee?
No syvällisiä mietin, vaikka tässä täytänkin omaa viisumi hakemustani. En kinkkua rupea salakuljettamaan, mutta jos laillisesti sen saan ostaa, niin toki minä joulukinkkuni sieltä haen…ja ehkä vähän parmaa ja palvia myös…
Samalla lailla aijon sen syödä, kuin juon punaviininikin, salaa kotona muurien suojassa matalalla profiililla, se mitä ei naapuri tiedä ei häntä häiritse.

2 kommenttia:

  1. Eipä ollut tullut mieleenkään, että siellähän tosiaan joutuu elämään
    ilman pekonia, apua! Jaksamista sulle possunpuutostilaan. A propos,
    Onko koko maassa yhtään porsaita? En nyt äkkiseltään keksi niille muuta funktioo kuin se pekoni.

    VastaaPoista
  2. Ei täällä ole eläviä eikä kinkuksi muuttuneita possuja, paitsi sitten tietty, jos ja kun toi kauppa aukee... Se on niin Pannaan julistettu eläin, jos sun matkalaukusta löytyy kinkkua kun tuut rajan yli se takavarikoidaan :) Ilmeisesti nyt joku saa tehdä kuitenkin possubussinestä mut silti ei siviili saa tuoda maahan vieläkään:)

    VastaaPoista

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin