tiistai 22. marraskuuta 2011

Cocktailpaloja ja sukkahousu katastrooffeja

Suunnitelma A
Coctailpalat pitopalvelusta, pari palkattua tarjoilijaa, jotka hoitavat kaiken. Minä ja Svanski nautitaan sinfoniasta oopperatalossa ja sen jälkeen postaillaan* vieraina cocktailkutsuilla.

Toteutus A ja lisäsuunnitelma B
Mä otin aamulla ihan rauhallisesti, koska mulla ei ollu mihinkään kiire.
Olin kolme päivää sitten tarjonnut apuani cocktailtilaisuuden järjestämiseen, mutta silloin minulle vakuutettiin että kaikki on kunnossa.
En tiedä mitä tapahtui, mutta rattoisa aamuni keskeytyi puhelinsoittoon:
Svanski: ”Kuinka nopeasti teet cocktailpaloja ”about” kuudellekymmenelle?”
Menin saman tien shokkiin, salamana vilkaisen kelloon ja sanoin jäljellä olevan neljän tunnin riittävän, jos pääsen heti hommiin! Puhelu katkesi, mutta parin minuutin jälkeen tuli korjauspuhelu edelliseen:
Svanski: ” Pystytkö tekeen about 60 cocktailpalaa, tunnissa?”
Kuulosti jotenkin paremmalta diililtä, sanoin: ”onnistuu, milloin tulen?”

No sitten tulikin Svanskin ja hänen pomonsa upea suunnitelma kehiin. Koska päivä oli kiireinen, minua ei ehdittäisi hakemaan kuvioon mukaan, kuin aikaisintaan varttia vaille kuusi. Silloin minun tulisi olla juhla-asussa ja lähtisin Svanskin kanssa ensin hakemaan pianistia, jonka tiputtaisimme oopperaan, sen jälkeen parkkeeraisimme auton, juoksisimme oopperan ovelle, ottamaan vieraita vastaan ja jakamaan vip-lippuja. Tämän jälkeen kuuntelisimme konserttia puoleen väliin, jonka jälkeen karkaisimme ja menisimme tekemään cocktailpalat ja tarkistamaan, että kattaus on tarjoilijoiden puolesta oikein tehty. Sanoin että aika tiukka suunnitelma, mutta selvä näin tehdään.

Toteutus B ja lisäsuunnitelmä C
16:00 Mulla oli juhlapuku, kengät ja laukku jo valmiiksi valittuina, pakkasin mukaan vielä essun. Kaiken piti olla viimeisen päälle, laitoin jo tukkaa ja meikkiä, kun tajusin että minulla ei ole sukkahousuja ja säärikarvat aikas lailla ajelematta. Salamana takaisin kylppäriin ja laydy shaver toiseen käteen ja puhelin toiseen. Puhelu Svanskille tuo sukkikset!
Svanski lupaa tuoda, on juuri itse kaupassa hakemassa tarvikkeita cocktailpaloihin. Nopeasti on mun kaikki viisi säärikarvaa ajeltu ja paniikki ohi.

17:30 Svanski tulee kotiin mukanaan aski ultra slim menthol tupakkaa??!!  Kysyn missä sukkikset? Svanski panikoituu, hän unohti ne! Mä rupeen kiljuun, että kuinka tuot mulle menthol tupakkaa, mutta et sukkiksia, näitä sätkäpapereitako ajattelit mun liimaavan näihin mun suloreisiin??!! 
Svanski loukkaantuu: ”Ajattelin vaan, että haluat diivailla cocktail-partyissä, näiden super pitkien ja ohuiden tupakkien kanssa!!!
Minä huudan: ”Kuule kyllä on diivailut ja sörkyleittaamiset* vahissä, jos kengät hiertävät ja selluliitti säärissä velloo, en kuule varmana pimeimmästä nurkasta poistu! Tarviin sukkahousut!
Svanskin puhelin soi taukoamatta ja juhlan organisoinnissa ilmeisesti suurempiakin ongelmia kuin mun sukkapöksyt.

17:35 Svanski paukkaa ovesta ulos ja huikkaa hajamielisesti, että hakee ne sukkikset, sitten hän jo juokseekin rappuja alas hokien sukkahousut, sukkahousut…

17:50 Vartti myöhemmin olen sukahousuja vaille valmis, kun Svanski palaa, ojennan käteni jo valmiiksi sukkahousuja varten. Svanski pysähtyy jäätävästi paikalleen ja karjaisee: ”ne sukkahousut!”
 Mä en enää usko tätä todeksi huudan kuin palosireeni.” Sinä lähit just niitä hakeen kuinka voit unohtaa!!!” Ja Svanski piilottelee selkeästi, selkänsä takana kioskilta hakemaansa ilmeisesti stressin lievitykseen tarkoitettua puolentoistalitran colaa!

Suunnitelma D
Tehdään uusi suunitelma, kuinkakohan mones jo tänään? Lähdetään heti! Ajetaan kioskin kautta ja haen itse ne helkutin sukkikset.

Toteutus C ja paniikki suunnitelma E
Ryysin autosta coctailhameessani kohti kioskia ja etsin ja etsin, mutta en löydä! Onneksi näen myyjän, kiskon tuota intialaista myyjää hihasta ja sanon tarvitsevani sukkahousut! Myyjä sanoo ”no problem” ja kiikuttaa minut myymälän takimmaiselle hyllylle, kaivaa laatikosta esiin… miesten urheilusukat. ”Tässä madam” Silloin mulla pimenee, mun stressitaso on niin korkealla, että verenpainemittari varmaan poksahtais jos nyt mitattaisiin. Mä hiljaa huutaen karjun myyjälle, että kato mua! Mulla on päällä tää coctailasu luuletko, että laitan sen kanssa noi urheilusukat? Myyjä menee vaikeaksi: ”Madam pomo ei pidä siitä, jos katsellaan täällä naisasiakkaita”. 
Olen epätoivon syövereissä haluan sukkahousut, mitään muuta en pyydä! Yritän rauhoittua: ”onko teilllä sukkahousuja!!”
”Ei, mene viidenkilometrin päässä olevaan ostoskeskukseen, siellä on.”

Cocktailasuni ei sovellu ostoskeskuksen pukeutumisvaatimuksiin, joten Svanski juoksee ja kuin ihmeen kautta muutamassa minuutissa porhaltaa takaisin sukkapöksyjen kanssa. Ne on aika paksut ja kovin ruskeat ja kokoa xl, mutta enää en jaksa avautua.

18:20Hyppään auton takapenkille ja Svanski kaahaa kohti hotellia hakemaan pianistia, joka kohta myöhästyy omasta konsertistaan, ja minä ähellän ja puhellan ylisuuria sukkahousuja jalkaani takapenkillä. Kun olemme hotellilla, astun takapenkiltä pihalle sukkahousut jalassa, joiden ylimenevä osan olen taitellut vyötärönkohdalta niin, että sitä ei edes huomaa puvun päältä.

Suunnitelma F ja toteutus D vai onko se jo E,F, G….!
Seuraava 45 minuuttia sujuu kuin valssi, viemme pianistin ooperaan, parkeeraamme auton, kipitämme ovelle, otamme iloisesti vastaan kutsuvieraat ja kun konsertti alkaa istuudumme itse rentouttavasti penkkiin kuuntelemaan Liztin sulo sävelmiä.

19:45Ensimmäinen kappale on puolessa välissä, kun Svanskin puhelimeen tulee viesti, Svanski kuiskaa ”nouse hiljaa ylös ja kävele ulos salista niin, että et herätä huomiota.” Olen kuin kysymysmerkki, mutta nousen ja hipsin pihalle, Svanski hipsii perässä. Kun olemme salin ulkopuolella rohkenen tiedustella, että mitäköhän nyt on tekeillä. Svanki sihisee raivosta! Kukaan ei muistanut hakea niitä hemmetin tarjoilijoita, ne odottaa yhä hotellilla. Mun henki salpaantuu, meillä alkaa puolentoista tunnin kuluttua cocktailpartyt, joiden cocktailpaloista puolet on yhä tekemättä, nyt myös kattaus, juomien valmistelu ym. ym. ym. on tekemättä!
Svanski on huolissaan ja kysyy: ”onko paha rasti?”
No en halua valehdella:” Aika paha”
Svanski: ”asteikolla yhdestä kymmeneen?”
Helena: ”jotain ysinluokkaa.”

Tehdään suunnitelma…taas!
Käsken Svanskin ajamaan minut heti juhlapaikalle ja alan valmistelemaan cocktailpaloja niin nopeaan kuin vain kykenen ja Sillä aikaa Svanski hakee tarjoilijat. Sitten yhdessä katetaan ja laitetaan juomat, pitäisi keretä, silloin meitä on yhteensä neljä tekemässä!

21:45Kun diplomaattinen autojen jono valuu kohti juhlapaikkaa, tarjoilijat seisovat buffan vieressä tarjottavien kanssa. Svanki ovella valmiina ottamaan vieraita vastaan, minä keittiön komerossa, kädet vapisten, tukka hiukkan tärähtäneenä juon lasillista kylmää Tokaijta ja mietin, me kerkesimme!
Kirraan sukkikset, sudin tukan, otan viimisen hörpyn ja hyppään postailemaan vieraiden sekaan kuin kukatahansa edustusvaimo. Svanskin pomo näkee tarjottavat ja vinkkaa mulle salin toiseltapuolelta. Oliko se kiitos? En tiedä mutta hyvä fiilis siitä tuli, juhlat oli menestys.

*Sörkyleittaaminen: Kivasti raikkaan juoman kanssa kävellään pitkin juhla tilaa tai aluetta, keskustellaan ja naureskellaan iloisesti mahdollisimman monen ihmisen kanssa.
*Postailu: Seisotaan kauniin näköisenä samassa kohtaa huonetta mahdollisimman näkyvällä paikalla, niin ikään virkistävä juoma kädessä, ja tervehditään iloisesti hymyillen kaikkia ohi kulkevia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin