lauantai 30. elokuuta 2014

Vaippalaukkutreeni

Me ollaan lähdössä kesälomalle!
Kyllä syyskuussa, kun kesään ei lomat mahtunut. 
Piti luoda ihmisiä ja pelastaa maailmaa, kaikin puolin aikataulullisesti liian tiukka kesä.

Minä istuin ilmastointilaitteen alla ja haaveilin vaahteranlehtikasoista ja syysaamun sumuisista hetkistä, kun Svanski kieppui ympäri taloa etsien Giliaanan tuttia.
Huusin se on hoitolaukussa!

Giliaana puolestaan kieppui tuolissaan vieressäni ja yritti murhata katseellaan tuolista roikkuvaa leikkiapinaa, kun Svanski tuli roikuttamaan nenämme eteen hoitolaukkua. Käsilaukkumallinen hoitolaukku ei kuulemma soveltunut lentomatkustamisen tiukkoihin standardeihin.

Lupasin perehtyä matkamallisenlaukun kriteereihin ja löysinkin sellaisen kauppakeskuksesta. 
Se on Ferrarin punainen, siis unisex ja siinä on taskuja ja tilaa vaativampaankin standardistoon.

Svanski tutki laukun ja hyväksyi sen Giliaanan tarpeisiin sopivaksi. Sitten alkoi treenaus! 
Kyllä matkustus pienen lapsen kanssa on vaativaa ja Svanski ei halunnut ajautua tyttärineen toisten matkustajien vihan kohteeksi vain puhtaasti siksi, että emme olleet varautuneet kaikkeen. Me matkustamme tyylillä! Hän julisti!

Svanski piteli Giliaanaa ja huuteli minulle mahdollisia hätätilanteita, jolloin minä kaivoin tarvittavat hoitotarvikkeet laukusta mahdollisimman nopeasti, yhdellä kädellä.
Svanskin mielestä oli parasta harjoitella heti yhdellä kädellä, koska tyylillä matkustaessa ylimääräinen käsi saattoi hyvinkin tulla tarpeeseen.
Harjoittelimme myös kassin käyttöä yhdellä jalalla, puhtaasti siksi, että se huvitti meitä!

Svanski karjui: likainen vaippa!
Sekunnissa minulla oli käsissä vaippa, puhdistuspyyhe ja alusta!
Sitten etenimme järjestyksellisesti läpi kaikki mahdolliset tilanteet, oksennus, koliikkikohtaus, nälkä, jano, selittämätön raivo…

Sitten Svanski karjui: ”Merimiesasu!”
Mikä hemmetin hätätilanne se muka on? Kysyin hiukan näreissäni yhdellä jalalla seisten toisella kädellä kassinpohjaa penkoen.
Svanskin mielestä tällainen tilanne saattoi tulla esimerkiksi check in tiskillä.
Ajattele jos virkailija päättääkin veloittaa ylikiloista?! Mutta meillä on suloinen merimiesasuun sonnustautunut lapsi, kyllä siinä parkkiintuneinkin virkailija heltyy!

Sain asun esille laukusta sekunnissa, mutta en halunnut aloittaa riitaa siitä, kuinka saisin sen check in jonossa yhtä nopeasti lapsen päälle, hellyttääkseni parkkiintuneen virkailijan.

Jatkoimme harjoitusta.
Svanski huusi manikyyri!
Karjuin: Svanski oikeasti manikyyri! Kuuden tunnin lennolla?!?! Ei varmana ole akuutti hätä!
Voi olla! Väitti tuohtunut Svanski vastaan.

En halunnut epäonnistua ja aloittaa vaippalaukkutreeniä alusta. Astuin tukevasti kahdelle jalalle ja ilmoitin, että en voinut tehdä mitään, koska kynsisaksia ei saa viedä matkustamoon.

Svanski tuijotti minua tiukasti: Sinä olet nyt äiti! Mieti! Mieti!
Mieti mitä? Karjuin ja pysyin tiukasti kannassani siitä, että manikyyri ei voi olla nollavuotiaalle mikään hätätilanne!
Mutta Svanski oli sitä mieltä, että mikäli en pystynyt näin yksinkertaista tilannetta ratkaisemaan en ollut valmis lomamatkailuun lapsen kanssa!
Minä halusin lomalle!
Ilmoitin purevani kynnen poikki hampailla.
Svanski tuijotti minua hetken hiljaa, mutta hyväksyi sitten vastauksen ja hoitolaukkukoe todettiin läpäistyksi.

Kanssamatkustajien on sitten turha ainakaan syyttää meitä siitä, että emme ole kaikkeen varautuneita, sillä rintaruokintatreenit on sovittu vielä ensi viikolle, juuri ennen lomaa! 
Näissä treeneissä on erillisinä osuuksina uuden peittävän pontsonkieputus ja ruokinta niin, että ei vilahtele mikään, minkä Svanksi on etukäteen määrittänyt niin sanotuksi private-alueeksi!

perjantai 29. elokuuta 2014

Koliikkiajot

Ystävieni keskuudessa uusi urheiluharrastuksemme on poikinut paljon kysymyksiä ja ihmettelyä. 
Koska koliikkiajo lajina tuntuu olevan varsin tuntematon suomessa, kerron tässä nyt hieman lajista.

Kolikkiajot on urheilulaji, jota voidaan harrastaa perheessä tai yhteisössä, jossa on vaippaikäinen mini-ihminen. Koliikkiharrastajien kesken häntä kutsutaan Kolikoksi.
Kolikon lisäksi harrastaja tarvitsee koliikkikärryt ja kärrääjät. 
Yhdessä tiimissä voi olla korkeintaan yhdet koliikkikärrit ja kaksi kärrääjää. Kolikoita voi olla useampikin, mikäli kärrientilavuus sen sallii.

Kärrit tulee koristella säihkyviksi, jotta ne näkyvät, yleensä yöllä pidettävissä koliikkiajoissa.
Kärrääjät usein harjautuvatkin varsin hyviksi glitteröijiksi.
Muilta ominaisuuksiltaan kärrien tulee olla sulavaliikkeiset ja nopeasti kasattavat.

No sitten itse ajoihin. Kuten jo mainitsin koliikkiajot tapahtuvat ilta- ja yöaikaan. Yleensä 21-03 välisenä aikana. Joskus voidaan järjestää lisäajoja, jotka alkavat aikaisemmin tai loppuvat myöhemmin, mutta nämä kestävyysajot ovat vain lajin harjaantuneemmille harrastajille. 
Aloittelijan voimat yleensä hiipuvat jo ennen lisäaikaa eli kolinatuntia.

Ajot alkavat kolikon aktivoinnilla, yleensä kolikko aktivoituu täysimittaiseen koliikkiin noin tuntia ennen ajon alkua. Tämän jälkeen Kolikko lastataan koliautoon, joka yleensä harastajien keskuudessa on farmarimallinen auto, jonka perässä koliikkikärryt kulkevat helposti.

Koliikkiulvova kolikko kuskataan koliikkiajoradalle ja lastataan siellä koliikkikärryyn jolloin varsinainen ajo voi alkaa.
Kärrääjillä on oikeus ajojen aikana nauttia virvokkeita, kunhan koliikkikärrit eivät missään vaiheessa pysähdy.
Koliikkiajojen voittaja on se, joka saa nopeimmin kolikon koliikkitomaksi eli vaiennettua. 
Salittuja menetelmiä Kolikon vaientamiseen on hänen kärrääminen koliikkikärrissä, muut menetelmät eivät ole koliikkiajojen aikana sallittu.
Joskus kisojen hävinnyt kolikko ei sammu lainkaan, jolloin hävinnyt joukkue voi keskeyttää ajot lisäajan (kolinatunnin) jälkeen ja jatkaa kolikon ajeluttamista koliikkiautolla.

Koliikkiajotiimiä voi kasvattaa noin vuoden harrastamisen jälkeen uudella kolikolla jolloin pääsee korkeammalle koliikkiajotasolle eli kolille.
Koli-tason harrastajat ovatkin sitten jo lajille täysin omistautuneita hardcore-koliikkikuskeja.

Koli-tasossa kilpailutiimiin lisätään Kolikon ja kärrääjien lisäksi erillinen kakara-yksikkö, joka ajojen alussa kirmaa sinne tänne kärreistä erillään.
Kärrääjien tulee ensin kiinniottaa kyseinen erillisyksikkö eli kakara. Kiinnioton on tapahduttava niin, että koliikkikärry-yksikkö pysyy kaiken aikaa liikkeessä.
Kun kakara saadaan kiinni, se on kiinnitettävä kärry-yksikköön, jonka jälkeen, sekä kakara, että kolikko, on saatava hiljenemään koliikista.  
Koliikkikärryajojen Koli-tasoja voidaan lisätä vähintään vuoden harjoittelun jälkeen uusia. Hurjimmilla Koliikkikärryajojen harrastajilla saattaa olla, jopa kolme tai neljä erillistä kakara yksikköä.

Minä, Svanki ja Giliaana ollaan siis varsin uusia lajinharrastajia ja vasta perus-kolikkotasolla.


perjantai 15. elokuuta 2014

Vaippa foorumi

Elämä pienen diktaattorin kanssa vaatii muutoksia, mutta kahdessa kuukaudessa alkaa jo sopeutua. 
Niinpä en ihmetellyt, kun löysin itseni eilen supermarketin vaippaosastolta.
Etsin jo suhteellisen suveneeristi, bumbino bambino super hyper luxus vaippoja.

Vaippahyllyllä kimppuuni hyökkäsi yli-innokas, ilmeisemmin alipalkattu, jumbber bumbber buble boo- vaippojenedustaja.
Hän halusi, että ostan samoja vaippoja Giliaanalle, kuin mitä hän on käyttänyt pojallensa jo viimeiset viisi vuotta?!?
Tuijotin myyntiedustajaa kauhuissani, viisi vuotta?!?!
”Niin kyllä! Minun poikani rakastaa jumbber bumbber buble boo- vaippoja!” Ylisti aasialaisittain englantia murtava myyntiedustaja.

Ajattelin, että pääsen tilanteesta pienellä ironisella huumoripläjäyksellä ja naurahdin, että mitä ilmeisimmin rakastaa, kun viiteen vuoteen ei ole vessaan oppinut!

Käännyin lähteäkseni pois, bumbino bambino super hyper luxus vaippojeni kanssa,
mutta myyntiedustaja oli päättänyt saada provikkansa.
Hän katsoi minua kiiluvin, lähes viivaksi kiinni vedetyin silmin, puristaen kädessään jumbber-pakettia ja toisti hiukan murhaavaampaan sävyyn, painottaen myyntipuheensa avainsanoja, viisi ja minun poika!!

Yritin hymyillä ja kärrätä itseni ulos tilanteesta, mutta myyntiedustaja ei luovuttanut vaan tiputti paketin jumbbereita kärryyni, julistaen niiden olevan uusinta uutta, japanilaista tekniikkaa!
Minulla ei ollut mitään tietoa, mitä tekniikkaa minun bumbinoni olivat, mutta ne olivat hyper super luxus ja se riitti minulle!

Nappasin paketin takaisin myyjälle ja sanoin päätyväni kuitenkin kahteen valitsemaani säästöpakkaukseen.
Käännyin taas lähteäkseni, mutta juuri kun sain karavaanini liikkeelle, jysähti ostoskärriini säästöpakkaus jumbbereita! Naamani edessä, ehkä jopa liian lähellä, kiiluivat nyt jo hyvin vihamieliset silmät ja minulle toistettiin uudestaa ”Japanilaista tekniikkaa! Vaipan voi uudelleen sulkea!”

Olin juuri räjähtämäisilläni vaippapainostuksesta, kun kuulin selkäni takana tutun äänen, joka naurahti: Uudelleen sulkea!?! Minun prinsessa ei kakkaa kahta kertaa samaan vaippaan!”
Se oli Svanski, joka vihdoin kärräsi itsensä ja Giliaanan avukseni. (Hän kun ei enää Giliaanan syntymänjälkeen keskity supermarketissa muuhun, kuin tyttärensä esittelyyn, niin tutuille, kuin tuntemattomillekin.)
Svanski tempaisi jumberpaketin kärrystä ja teki nopean laskutoimituksen suhteessa vaipan hintaan ja kappalemäärään, jonka jälkeen totesi edustajalle, ”ei tämä ole edullisempaa?! ”

Myyjä kiskoi nyt jo suunsakin tiukaksi viiruksi ja puhisi: ” On edullisempaa vain viisi rialia! Tämä toinen yhdeksän!”
Svanski heilutteli vuoroin mitäkin pakettia käsissään ja koitti selventää edustajalle, että viiden rialin paketissa oli vähemmän vaippoja!

Muutamassa sekunnissa he olivat ajautuneet täysimittaiseen vaippasotaan!
Svanski huusi argumentteja hinta-määrä suhteesta ja edustaja jankutti vaippojen uudelleen sulkeutumisesta ja japanilaisesta tekniikasta ja välillä tunki viisivuotisen poikansakin johonkin väliin!

Lopulta Svanski hermostui. Hän Tempaisi, sekä viiden rialin, että säästökoon jumber-paketit edustajalta, ja tunki ne kärryynsä, karjuen mennessään, että: ”Hyvä on! Hyvä on! Että ostetaan sitten japanilaista tekniikkaa!!”

Minä jäin hölmistyneenä seisomaan keskelle käytävää Giliaanan rattaiden ja myyntiedustajan kanssa, kun Svanski kärräsi ostoskärriä raivokkaasti ruokaosastolle.
Nappasin Giliaanan ja painelin perään. Kun tavoitin Svanskin hän huomasi kärräävänsä vääriä kärryjä ja tempaisi nopeasti prinsessansa takaisin ja jupisi samalla: ”Me ei niin oteta noita jumppereita, kato ne on sitä paitsi pojille!” Svanski kuiski ja osoitti paketissa postailevaa pojankuvaa, samalla olkansa yli vilkuillen, kuin peläten edustajan uutta hyökkäystä.
Pienen pikapalaverin jälkeen päätimme vaivihkaa jättää jumbers-paketit kassalle ja näin vapautuisimme ongelmasta.

Kun viimeinen tuote oli läpäissyt kassan, pyysi kassapoika tyrkkäämään jumbers-paketteja eteenpäin, että ne tippuisivat liukuhihnalle.
Myyjän ilme oli jokseenkin kysyvä, kun Svanski ja minä karjaisimme yhteen ääneen: ”Ei, emme ota niitä!!” 

Kävelimme ulos kaupasta ja tunsin takaraivossani edustajan laserkatseen vaippaosastolta.
Äkkiä ulos, ennen kuin joku palauttaa vaipat takaisin myyntiedustajalle!
Sanattomalla sopimuksella puskimme kärryihimme hiukan lisää vauhtia!