Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2013.

Karjalainen vanukas

Kuva
Illallisvieraat olivat juuri poistuneet ovesta, kun hääräilin keittiössä tiskien kanssa. Svanski tuli tönöttämään keittiönovelle ja vaati vastausta kysymykseen, mistä lähtien sinun sukusi on ollut perinteikäs armeija suku? Miten niin, mistä lähtien? Kaikki enoni ovat käyneet armeijan ja molemmat vaarini olivat kuule sodassa! Tiuskaisin, Svanskin ilkeällä äänensävyllä esitettyyn kysymykseen. Ja sitä paitsi isäni oli merikapteeni. Svanski ei ollut järin tyytyväinen selitykseeni, hänen mielestä en voinut perustella kaikkea sitä älyttömyyttä, mitä suustani päästin, joka ikinen kerta sillä faktalla, että isäni oli merimies. Tiuskaisin takaisin, se selitys on kuule toiminut ennenkin, älä arvostele siinä.
Svanski ei tuntenut isääni, joten mielestäni hän ei voinut myöskään kritisoida vankkaa perusteluani. Toisaalta ymmärsin Svanskin jurputuksen, olihan siinä taas käynyt niin, että legendat olivat hiukan päässeet raameistaan illallisen aikana. Mutta syytön minä siihen olin, se kaikki vain joh…

Sijoitusvinkkejä ja silkkaa lahjontaa

Svanski on saanut käsiinsä jonkun sijoituskirjan, kuinka tulla rikkaaksi, kun raha työskentelee sinulle. Tai turha tässä on kai toisia syytellä, ihan itse löysin kirjan puistokirpputorilta ja ostin sen Svanskille. Ajattelin kerrankin onnistuvani lahjavalinnassa, nyt kaiholla muistelen niitä lahjoja joissa epäonnistuin. Niistä tuli vähemmän kidutusta minulle.
Mieheni kulkee pitkin asuntoa lukien kirjaa ja tulee aina välillä siteeraamaan minulle jotain kohtaa, jonka jälkeen tulee puolentunnin esitelmä, joko siitä, että hän on ollut kaiken aikaa oikeassa ja minä en, tai siitä, kuinka jatkossa laitamme rahat töihin. Pääni on puuduksissa ja näitä tietoiskuja vaan satelee ja jos ei satele tietoiskuja kuuluu sohvalta ylimielinen nauru. Svanski hekottelee ja nyökyttelee kirjalle, huitoo etusormellaan ilmaan tahtia lukiessaan. Kenties kirjailija murjaisi jonkun hurjan vitsin sijoittamisesta?! Miten kukaan voi pitää jotain pörssikurssikirjaa huvittavana? Minä nauroin viimeksi ääneen, lukiessa…

Torniravintolan englantilainen teehetki

Kuva
Perustimme tänään suomineitojen kanssa kulinaari clubin. Se oli alun perin Golfitaren idea, mutta ryysin heti mukaan ideaan tunnettuna Super gourmet girlinä ja pääsin kuin pääsinkin perustajajäsenten arvokkaaseen trioon. Toimintaperiaatteemme on yksinkertainen, arvostelemme ravintoloita kerran kuussa, milloin missäkin ja mukaan otamme kaikki innostuneet kanssa kulinaristit.
Klubin avajaisarvostelut tapahtuivat Torch hotellissa, afternoon tea:n merkeissä. Kyseessä on korkea tornirakennus, jonka huipulla oleva ravintola pyörii ympyrää, joten maisemia voi ihailla suuntaan jos toiseenkin. Iltapäivä teen huipennus on Dohan taakse mereen laskeva, ilta-aurinko.
Tässä tulevat arvosteluni, ensin ruoka. Kakut ja skonssit olivat hyviä ja niitä oli tarpeeksi, minulla jäi jopa yksi kakun pala puoliksi syömättä. Tosin ei siksi, että olisin ollut liian täynnä, vaan kakussa oli päällysteenä jotain tahmeaa, joka takertui ärsyttävästi hampaisiini. Hampaita kiillottaessani en voinut yksinkertaisesti p…