maanantai 28. marraskuuta 2016

Mr. and Mrs.

Mitä itsenäisyys merkitsee minulle?
Ylpeyttä, kultasia leijonia, laadukasta painojälkeä,
laatua! Jotain uniikkia? made in Finland.
Postista tippui "se"- kuori!
Se kuori, jota olen koko edustusurani odottanut. Mutta sijaintini tähden, en ole sellaista kuitenkaan saanut.
Monia muita ja monista maista, olen vastaanottanut, mutta en tätä yhtä ja tärkeintä vielä koskaan.

Avasin kuoren, painotuote oli virheetön. Svanskikin sanoi niin ja hän on alansa parhaita, niin kutsujen lähettäjänä, kuin painajanakin.
Leijonavaakuna hohti kultaisena ja kutsussa hienolla fontilla Mr. and Mrs. Svanski.
Hengitin syvään olin niin innoissani.

-Kai tiedät, että et voi tuolla kutsulla tulla juhliin? Se olisi huijausta?
Tuijotin Svanskin vakavaa naamaa kauhusta kankeana!
-Miten niin?
-Siinähän on, että Mr ja Mrs Svanski, et sinä ole Mrs Svanski, olet pitänyt oman nimesi! Ei mitään mainintaa rouva Heikkilästä! Mrs Svanski ei voi tulla, hän ei ole todellinen, hän on satuolento!

Vihani kiehahti, kuinka tuo mies julkeaa kiusata tälläisellä hetkellä! Karjuin!

Et ole järin todellinen hahmo itsekkään!! Näyttäydyt harvoin sukulaisille, moni ystävänikään ei usko sun olemassa oloon.
Kun viritit pörssikurssit kanavaksi televisioon, tai kun eväsit, itse itseltäsi, passihakemuksen, kun leima oli vinossa! Niin kuule, ihan itse minäkin epäilin, että oletko todellinen hahmo ollenkaan!
Että näillä meriiteillä, ei varmaan niin tarkkaa, jos seuranasi itsenäisyyspäivänjulhliin tulee, hiukan kuvitteelisempaa materiaalia oleva, Mrs. Svanski!

Myöhemmin tajusin, että oikeastaan kaikissa edustustilanteissa viimeisen viidenvuoden aikana on Rouva Heikkilän sijasta pörränyt, tuo maailmankansalainen, edustuksen aateli Mrs. Svanski, joka liehuvassa iltapuvussaan, siemailee punaviiniä ja keskustelee sujuvasti päivän politiikasta... vai oliko keskustelun aihe nyt kumminkin, Taru sormusten herrasta?!?!?

Epätodellisen todellisina, tämä kaksikko kuitenkin suuntaa pian juhlahumuun! Mr. and Mrs. Svanski, kultaisine kutsuineen.


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Sopimatonta sovittaa.

Elämäni täällä arabian kulmalla on lupsahtanut jonkinlaiseen tasapainoon. Vihdoin löysin myös aikaa itselleni ja aloitin kuntoilun.

Koska nykyinen asuinmaani, hiukan rajoittaa vapaata liikkumistani, oli helpointa valinta jokin kuntoilumuoto asuinalueeni tarjonnasta.
Rauhallinen jooga?
Yksinäinen kuntosali kohellus vai...
Kuntojumppa!? Ison pallon kanssa kuntoilua, tunnuslauseella u got it!? Tietenkin minä sen got it. Sinne siis!

Kun olin ensimmäisen viikon pyörinyt salilla palloni kanssa, hikisenä sinne tänne sinkoillen, tulin sen tosiasian eteen, että tarvitsen uudet urheilurintaliivit.
Vanhoissa raskaudenaikana venyttämissäni liiveissä, kun ei ollut virtaviivaisuutta, sitten niin mihinkään suuntaan.
Ne olivat harmaanvalkoista venynyttä epämuotoa koko kaikenkattavassa komeudessaan.
Ja mikään ei masenna hyväntahtista harjoittelua niin, kuin sinne tänne, näkökentässä sinkoilevat tissit.

Siis liivikaupoille.

Mainitsemani raskaus kuitenkin oli muuttanut rintavarustukseni kokoa, joten ostaminen ilman sovitusta ei tulisi kuuloonkaan.

Mutta sovittaa ei täällä saa! Ei ainakaan sillä, kävelen itsekseni sovituskoppiin- konseptilla, joka meille eurooppalaisille on niin tuttua. Ei ole sovituskoppia.

En kuitenkaan voinut luovuttaa, liivit oli saatava.
Painelin naistenvaateosastolle aivan sen viimeiseen nurkkaan, jossa törmäsin kaiken peittävään, mustaan sermiin.
Sermissä kyltti; "familys only!" Olen siis oikeassa paikassa.
Pujahdan sermin raosta, vartijan nenänedestä, sinne kaikkein pyhimpään, naisten alusvaateosastolle.

Löydän liivit, mutta koot ovat omituisia ja niitä tuijottellessani pääni tyhjenee. Lopuksi en edes muista vanhaa kokoani. Tarvitsen apua!
Saan katsekontaktin täysin hunnutettuun naismyyjään, katson anovasti...apua!?!

Myyjä ymmärtää ongelmani, hän komentaa arabiaksi minua pysymään paikoillani ja katoaa.
Silmänräpäys myöhemmin, hän palaa mittanauhan kanssa ja tönäisee minut kahden alusvaatehyllyn väliin.
Kova komennus arabiaksi: "Kädet ylös!"
Olen hämmästynyt ja siksi tottelevainen. Nopea mittaus ja samassa myyjä riuhtaisee valitsemani liivit kädestäni ja huutaa muutaman negatiivisvivahteisen huudahduksen!
Hän sukeltaa liivihyllyyn ja pulpahtaa pian esille uuden liivin kanssa.

Kuulen komennon, mutta en ehdi reagoimaan, kun myyjä on jo taklannut minut uuteen, vielä ahtaanpaan hyllyväliin, aivan osaston takaosaan.
Taas kädet ylös ja ennen kuin ehdin ymmärtää, on myyjä sullonut urheiluliivin päälleni!
Siis nimen omaan paino sanalla päälle, kaiken päälle!
Normaalit rintaliivit, t-paita ja abbaya, kaikki on sulassa sovussa, urheiluliivien alla!

En saa henkeä....
..plups!
Myyjä tempaisee liivit pois. Abbaya liehahataa vapaaksi ja voin hengittää!
Hän osoittaa liivin kokoa ja painottaa minua muistamaan sen, näin minun ei tarvitse toista kertaa sovittaa.

Kiitän myyjää ja hiukan tukka pörröllä palaan sermin toiselle puolelle liiveineni. Svanski kysyy löytyikö liivit, silloin pokkani ei enää pidä ja repeän nauruun! Voin vain kuvitella itseni urheiluliivi-abbaya-panssarissani tönöttämässä hyllyjen välissä.
Svanski pudistaa päätään, mutta ei naura. "Aina menee sekoiluksi, oliko se myyjä mies?!?!"
-No ei ollut!
-Hyvä! Paljon ne maksaa?
-200 rialia, tarjouksessa!
-200 rialia!! Kuule.....Svanski on aloittamassa luennon rintaliivien käypähinnoista, mutta nyt en halua kuunnella taikka luopua liiveistäni!
-Kuule, kuule, nyt kuule, maksat vaan!!!