Sopimatonta sovittaa.

Elämäni täällä arabian kulmalla on lupsahtanut jonkinlaiseen tasapainoon. Vihdoin löysin myös aikaa itselleni ja aloitin kuntoilun.

Koska nykyinen asuinmaani, hiukan rajoittaa vapaata liikkumistani, oli helpointa valinta jokin kuntoilumuoto asuinalueeni tarjonnasta.
Rauhallinen jooga?
Yksinäinen kuntosali kohellus vai...
Kuntojumppa!? Ison pallon kanssa kuntoilua, tunnuslauseella u got it!? Tietenkin minä sen got it. Sinne siis!

Kun olin ensimmäisen viikon pyörinyt salilla palloni kanssa, hikisenä sinne tänne sinkoillen, tulin sen tosiasian eteen, että tarvitsen uudet urheilurintaliivit.
Vanhoissa raskaudenaikana venyttämissäni liiveissä, kun ei ollut virtaviivaisuutta, sitten niin mihinkään suuntaan.
Ne olivat harmaanvalkoista venynyttä epämuotoa koko kaikenkattavassa komeudessaan.
Ja mikään ei masenna hyväntahtista harjoittelua niin, kuin sinne tänne, näkökentässä sinkoilevat tissit.

Siis liivikaupoille.

Mainitsemani raskaus kuitenkin oli muuttanut rintavarustukseni kokoa, joten ostaminen ilman sovitusta ei tulisi kuuloonkaan.

Mutta sovittaa ei täällä saa! Ei ainakaan sillä, kävelen itsekseni sovituskoppiin- konseptilla, joka meille eurooppalaisille on niin tuttua. Ei ole sovituskoppia.

En kuitenkaan voinut luovuttaa, liivit oli saatava.
Painelin naistenvaateosastolle aivan sen viimeiseen nurkkaan, jossa törmäsin kaiken peittävään, mustaan sermiin.
Sermissä kyltti; "familys only!" Olen siis oikeassa paikassa.
Pujahdan sermin raosta, vartijan nenänedestä, sinne kaikkein pyhimpään, naisten alusvaateosastolle.

Löydän liivit, mutta koot ovat omituisia ja niitä tuijottellessani pääni tyhjenee. Lopuksi en edes muista vanhaa kokoani. Tarvitsen apua!
Saan katsekontaktin täysin hunnutettuun naismyyjään, katson anovasti...apua!?!

Myyjä ymmärtää ongelmani, hän komentaa arabiaksi minua pysymään paikoillani ja katoaa.
Silmänräpäys myöhemmin, hän palaa mittanauhan kanssa ja tönäisee minut kahden alusvaatehyllyn väliin.
Kova komennus arabiaksi: "Kädet ylös!"
Olen hämmästynyt ja siksi tottelevainen. Nopea mittaus ja samassa myyjä riuhtaisee valitsemani liivit kädestäni ja huutaa muutaman negatiivisvivahteisen huudahduksen!
Hän sukeltaa liivihyllyyn ja pulpahtaa pian esille uuden liivin kanssa.

Kuulen komennon, mutta en ehdi reagoimaan, kun myyjä on jo taklannut minut uuteen, vielä ahtaanpaan hyllyväliin, aivan osaston takaosaan.
Taas kädet ylös ja ennen kuin ehdin ymmärtää, on myyjä sullonut urheiluliivin päälleni!
Siis nimen omaan paino sanalla päälle, kaiken päälle!
Normaalit rintaliivit, t-paita ja abbaya, kaikki on sulassa sovussa, urheiluliivien alla!

En saa henkeä....
..plups!
Myyjä tempaisee liivit pois. Abbaya liehahataa vapaaksi ja voin hengittää!
Hän osoittaa liivin kokoa ja painottaa minua muistamaan sen, näin minun ei tarvitse toista kertaa sovittaa.

Kiitän myyjää ja hiukan tukka pörröllä palaan sermin toiselle puolelle liiveineni. Svanski kysyy löytyikö liivit, silloin pokkani ei enää pidä ja repeän nauruun! Voin vain kuvitella itseni urheiluliivi-abbaya-panssarissani tönöttämässä hyllyjen välissä.
Svanski pudistaa päätään, mutta ei naura. "Aina menee sekoiluksi, oliko se myyjä mies?!?!"
-No ei ollut!
-Hyvä! Paljon ne maksaa?
-200 rialia, tarjouksessa!
-200 rialia!! Kuule.....Svanski on aloittamassa luennon rintaliivien käypähinnoista, mutta nyt en halua kuunnella taikka luopua liiveistäni!
-Kuule, kuule, nyt kuule, maksat vaan!!!


Kommentit

Suositut tekstit