Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2013.

Mieli järkkyy ja vanhetessa leppyy,

Uuden aloittaminen tarkoittaa usein vanhasta luopumista. Joidenkin mielestä vanhasta, tutusta ja turvallisesta luopuminen on vaikeaa ja joskus jopa kipeää. Tuhat kertaa elämäni pakanneena ja täysin tyhjästä alusta aloittaneen tiedän, että vanhasta luopuminen ei ole kivuliasta, eikä oikeastaan vaikeaakaan, kun sen tekee oikeassa kohdassa, oikeista syistä. Mutta joskus luopuminen tapahtuu niin yllättäen, että se pysäyttää hetkeksi miettimään ja näillä kymmenillä voi jo sanoa, muistelemaan menneitä. Viimeviikot ja niiden tapahtumat, pakottivat minut luopumaan jostain, mitä olen kantanut mukanani…voi ei, voiko olla? Kyllä! Seitsemän vuotta!
Seitsemän vuotta olin vihannut fondyytä ja golfia. Olin luonut täydellisen kompaktin vihapaketin. Se oli hyvä, toimiva ja olin päättänyt pitää siitä kiinni.
Golf oli turha laji ja sen harrastajat vasta turhia olivatkin. Fondyy typerine tikkuineen oli turhistakin turhin ruokalaji. Seitsemän vuotta kannoin tuota ihanan rehevää vihan tunnetta, johon he…

Laboratoriossa yökerhon tahtiin

”Askeleiden mukaan ei tanssi enää kukaan kun rytmi meidät villitsee…” -Pojat tanssimaan- Leevi and the Leavings-
”Kulttuuriin sopeutunut yksilö on sellainen, joka pystyy unohtamaan opitut käytösmallit tai korvaamaan ne uusilla, tai vaihtamaan ne tarvittaessa toisiin, ihan muualla tutuiksi tulleisiin malleihin” –H.Heikkilä-suuri kotifilosofi-
Sunnuntaiaamu sarasti kauniina, kun parkkeerasin terveyskeskuksen pihaan. Käsilaukussa näytteet hölskyivät, kuin piilopullo baarijonossa, marssiessani sisälle naistenovesta. Ilmoittautumisessa oli ruuhkaa. Kun kaapupukuisten naisten joukko oli tuuppinut minua tarpeeksi kauan sinne ja tänne pääsin sen verran lähelle ilmoittautumistiskiä, että sain tyrkättyä terveyskeskuskorttini virkailijalle. Vain tummat silmät näkyivät, kun hoitaja kaapunsa alat tihrusti korttiani: ”Földör?!!” Hän huusi. En ymmärtänyt ja tuijotin kysyvästi hoitajaa. ”röd földör here?!!?! Hoitaja kailotti niin, että vastaanotto raikui. Yhtä epäselvää artikulointia, kuin nuuskahuule…

Danish blue

Kun tapasin mieheni, hän kuului kulinaarisessa hierarkiassa ihmisryhmään, joka rankan työpäivän jälkeen lysähti sohvalle syömään sipsejä ja juomaan Coca Colaa. Olen koko suhteemme ajan kehittänyt hänen kulinarismiaan, mutta torstainen episodi puhui minulle karua kieltään. Olen mennyt liian pitkälle, olen luonut monsterin.
Kävelin olohuoneeseen ja löysin sohvalta mieheni, joka uudessa skotti-ruutu-aamutakissaan, söi kakkuhaarukalla viinirypäleitä ja sinihomejuustoa ja sipaisi koko komeuden alas varsin laadukkaalla punaviinillä. Tuijotin oven raosta miestäni ja hänen ilmeitään pureskellessaan juustoa ja juodessaan viiniä. Pieniä hyväksyviä päänliikkeitä ja mutinaa, sekä hyväksyvää huitomista haarukalla ilmaan. Aivan kuin hän olisi istunut ranskalaisessa viinikellarissa ja yrittänyt todistella paikalliselle viinurille, vuosikerran onnistuneisuutta.
Kun hän huomaasi minun kököttävän oven suussa, hän avasi minullekin kulinaaristisenmaailmansa tulkintoja: ”Tiedätkö, että homejuusto maistu…

Tv-lupa tarkastaja

Nyt on tarina, joka alkaa paatoksellisesti: ”Silloin kun minä olin nuori!” Niin silloin tv-lupa tarkastajalta piiloteltiin sohvan takana hiiren hiljaa tai naulakossa takkien seassa kuunnellen uhkaavaa ovikellon soittoa, vaan ovat ajat muuttuneet. Nyt ei edes muutto ulkomaille riitä. Tv-lupa tarkastaja löytää sinut kaikkialta.
Sain meinaan verotoimistolta kirjeen, jossa minulle tuli lasku maksaa ennakkoverona vuoden 2013 tv-vero ja jotain sosiaalimaksuja. En ole koskaan ollut hyvä ottamaan vastaan kelan tai verotoimiston postia. Tämä kerta ei ollut poikkeus, enneminkin ääriesimerkki suhtautumisestani virallisiin kirjeisiin. Menetän hermoni saman tein. Keskittymättä kunnolla asiaan ja ymmärtämättä viestiä kokonaisuudessaan, aloitan huutamisen välittömästi.
Svanski yritti hiljentää ja pysäyttää verolippukourassa pitkin taloa jyräävän vaimonsa, mutta turhaan. Hänen piipityksensä siitä, että kyseessä on varmaan virhe, kaikui täysin kuuroille korville. Sen sijaan koko itäeurooppalainen y…

Loppiainen

Riisipuuro jääkaapin lihalokerossa, se siirrettiin sinne jouluaattona, kun tehtiin tilaa kinkulle. Äiti sanoi, syön sen huomenna aamupalaksi. Seuraavana päivänä riisipuuro kyyhötti yhä edelleen jääkaapin nurkassa, se muuttui: ”Ai niin siellä on vielä se riisipuuro”-puuroksi. Mutta sitä ei muistettu syödä aamupalaksi. Päivät kuluivat, riisipuuro ei. Se kyyhötti jääkaapin lokerossa kaikki nämä vaiheet läpi.  ”No täällä on vielä tää puuro”,  ”Tekeekö kenenkään mieli puuroa?”,  ”Jos on nälkä, syökää se puuro!” 
Sitten se unohtui. Meni viikko kunnes Svanski avasi jääkaapinlokeron ja karjui, ”täällä on vielä tää ällö puuro!  Mitä sille tehdään?” Svanski, joka yleensä pitää jääkaapin päivitettynä, syömällä sieltä kaiken vanhentuvan, ei suostunut likvidoimaan puuroa. Sillä makea riisi kuuluu Svanskin mustalle ”en syö listalle”. Lista on toimitettu minulle suhteemme alussa suullisesti, mutta mikäli virheitä tapahtuu, sen kirjallinenkin muoto on kuulemma olemassa. Minullahan ei virheitä tapah…