Tv-lupa tarkastaja
Nyt on tarina, joka alkaa paatoksellisesti: ”Silloin kun
minä olin nuori!” Niin silloin tv-lupa tarkastajalta piiloteltiin sohvan takana
hiiren hiljaa tai naulakossa takkien seassa kuunnellen uhkaavaa ovikellon
soittoa, vaan ovat ajat muuttuneet. Nyt ei edes muutto ulkomaille riitä. Tv-lupa
tarkastaja löytää sinut kaikkialta.
Sain meinaan verotoimistolta kirjeen, jossa minulle tuli
lasku maksaa ennakkoverona vuoden 2013 tv-vero ja jotain sosiaalimaksuja.
En ole koskaan ollut hyvä ottamaan vastaan kelan tai
verotoimiston postia. Tämä kerta ei ollut poikkeus, enneminkin ääriesimerkki suhtautumisestani
virallisiin kirjeisiin.
Menetän hermoni saman tein. Keskittymättä kunnolla asiaan ja
ymmärtämättä viestiä kokonaisuudessaan, aloitan huutamisen välittömästi.
Svanski yritti hiljentää ja pysäyttää verolippukourassa
pitkin taloa jyräävän vaimonsa, mutta turhaan. Hänen piipityksensä siitä, että
kyseessä on varmaan virhe, kaikui täysin kuuroille korville. Sen sijaan koko
itäeurooppalainen yhteisö sai kuulla mielipiteeni suomen verotuksesta ja taisin
siinä haukkua sivussa myös kelan.
Kun Svanski viimein sai vaimonsa kiinni ja istutettua
toimistotuoliin, olin jo hyperventilaatisessa hysteria tilassa. Työstin
krokotiilin kyyneleitä ja paiskoin lappuja sinne tänne kypsän aikuisen tapaan.
Svanski tarttui puhelimeen ja iski sen kouraani, näpytteli
numeron ja toisti rauhallisella äänellä.
”Me kaikki täällä tiedämme, että asut
ulkomailla, kela on sinut törkeästi hylännyt jo parivuotta sitten ja maksoit
siksi viimekesänä hammaslääkäristäsi tinaa. Tiedämme myös, että joudut
maksamaan tv-kanavistasi hirveitä summia maksu tv:lle ja siksi koko tv-vero on kohdallasi
kohtuuton. Voitko nyt ystävällisesti lopettaa tuon riehumisen ja kertoa sen
myös tänne verotoimistoon, kun varmaan nyt on niin että siinä paperissa on
virhe.”
Minua ärsytti Svanskin rauhallisuus, mutta tartuin hänen
ojentamaansa puhelimeen. Muutaman minuutin päästä sain jonkun poloisen
verotoimiston puhelinvaihteenvirkailijan kiinni. Yritin olla rauhallinen, mutta
raivo kokemastani vääryydestä ryöppysi poloisen virkailijan niskaan. Kun oli
pääsyt kohtalossani kohtaan, jossa Kela julmasti erotti minut, sai virkailija sen
verran suun vuoroa, että sai sanotuksi että yhdistää minut omankuntani
verotoimistoon. Jäin karjumaan linjalle, että ei minulla ole mitään omaa kuntaa
suomessa koska olen UL-KO-suomalainen, mutta huutoani todisti vain Nicke
Lingenin rauhallinen ”palvelemme niin pian kuin mahdollista” tiedotus. Olisikin
ihanaa hoitaa veroasioita Nicke Lingenin kanssa, eikä jonkun kuivakan elämäänsä
kyllästyneen virkailijan kanssa.
Yllätyin todella kun puhelimeen vastasi ystävällinen vanhan
rouvan ääni. Jo pelkkä vastausääni sai minut rauhoittumaan hivenen. Täti linjan
päässä käski minua vuodatukseni jälkeen rauhoittumaan ja selitti rauhallisesti
kikatellen, että joo näissä uusissa sähköisissä lomakkeissa on usein virheitä.
Rouva selitteli kuin pienelle lapselle, että ”täältä vaan ”kliks” ja ”kliks”,
muutetaan sinun statusta ja siten ”print” ja ”avot täältä tulisi nyt uudet
verolaput ilman tv- maksuja ja kelan lisiä.”
”No niin verosta tulikin kymmenen kertaa pienempi.” Vanha
rouva lueskeli linjan toisessa päässä uusia summia ja kikatteli, että ei ihme
että olin hiukan kiivastunut, mutta nyt on asiat viimeisen päälle kunnossa. Kuuntelin
nolona linjan toisessa päässä tädin selitystä ja myöntelin hyväksyvästi hänen
ratkaisuilleen asian hoitamiseksi. Muutaman minuutin päästä koko homma oli
hoidossa ja Täti oli saanut veren paineeni taas inhimillisiin lukemiin.
Kiittelin kauniisti ja homma oli ohi.
Miksei kaikkia palvelupuhelimia voisi täyttää ihanilla
vanhoilla äidillisillä mummoilla, jotka selittäisivät asiat parhain päin ja
rauhoittelisivat asiakkaan muutamalla lauseella. Olisi varmaan mielenterveystoimistossa
ja avioliittoterapiassa muutama asiakas vähemmän.
Svanski tuijotti minua
kysyvästi, kun lopetin puhelun: ”No mitä ne sanoi?”
”No että siinä oli virhe!”
”No miten se korjataan? Mitä lomakkeita pitää täyttää?”
Svanski tarttui jo innokkaasti kynäänsä.
”Ei mitään ne korjasivat sen jo” Lallattelin iloisesti, kuin
mitään hysteriaa ei koskaan olisi ollutkaan.
”Svanski ojensi minulle paperipussia, hyperventilaationi
hoitoon, mutta katsoin häntä oudosti. ”Mihin tota tarvitaan?” Ja niputin
paperit siistiin pinoon Svaskin pöydälle.
Svanski jäi toimistoonsa paperipussi kourassa ihmettelemään
raivokohtauksen nousemisen ja laantumisen nopeutta suhteessa sen
myrskyisyyteen. Minusta on vain luonnollista että raivotaan silloin, kun on
syytä ja jos ei ole, niin mitä sitä enää viitsii riehua.
Mä olen myös kerran joutunut oikomaan aika isoa verotoimiston tekemää virhettä. Tästä on aikaa varmaan jo 17 vuotta. Kotiin saapui vuosittainen verotoimiston kuori ja kun kävin omia tietojani läpi, oli mulle merkittynä jokin kiinteistö. Enää en tarkasti muista,kun siitä on jo kauan aikaa. Menin verotoimistoon paikan päälle ja kysyin, että mikähän juttu tämä oikein on. virkailija nouti mappini (enää ei varmaan mitään mappeja enää edes ole, kun kaikki on sähköisenä,mutta silloin oli), leväytti se auki, tutki vähän aikaa ja totesi sitten " no se koskee tätä sun perintötonttia ja siinä olevaa taloa Kuusankoskella". Kerrankin menin sanattomaksi. Lopulta sai sanottua, että en kyllä nyt tiedä asiasta yhtään mitään. Virkailija tuijottaa minua epäilevästi, aivan kuin meinaisi, että valehtelen ja latenee papereista, jotka ovat minun kansiossa, tontin tietoja numeroita myöten. Minä edelleen, että en kyllä usko, että on mun juttu. Virkailija sanoo soittavansa tähän kuntaan, jossa tämä perintötonttini sijaitsee. Lopulta sitten selvisi, että tontti ja siihen kuuluva tönö kuului minun kanssani samanimiselle tyypille! Joku oli unohtanut tarkistaa henkilötunnukset ja perintötontti asumuksineen oli jotenkin päätynyt minun tietoihin. Että näin:-)
VastaaPoistaApua! eli tollaset tv-verot on aika pientä perintötonttien rinnalla :D Muistan tämän tarinan kun seuraavaksi saan verokirjeen ja hermostumatta tarkistan kaiken... tai ainakin koitan minimoida raivokohtaukset :)
VastaaPoistaMinulle on kanssa joskus verotoimiston ilmoituksen mukaan tullut omistukseeni samassa talossa sijaitseva toinen asunto. Hassuinta että huomasin sen vasta katsoessani omia tietojani K-lassa työskennellessäni. Ihmettelin asiaa hetken ja kävelin verotoimistoon, jossa luvattiin oikaista asia.Ja mitä vielä, sama asunto kummitteli tiedoissani taas vuoden kuluttua. Kyllä se sitten lopulta oikaistiin. En viitsi missään käyttäytyä epäkohteliaasti asioidessani, sen olen oppinut K-lavuosikymmeninäni. Monta kertaa tuli asiakas naama punaisena esittämään rääkyen asiaansa. onneksi on jo takanapäin.
VastaaPoistaTerveisin ei virheetön lukija