Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2011.

Viisumi vesipuistoon Kiitos! (uudelleen julkaistu klassikko)

Nyt tuli hirvee haaste eteen, kun me haluttaisiin tänään mennä vesipuistoon.
Täällä on sellanen ihan superiso vesipuisto, missä miljoona liukumäkeä:)
Svanskilla on vapaapäivä ja ulkona +49 lämmintä, enempää syitä ei tarvita! Mä niin haluun sinne!
Täällä ongelmana on kuitenkin se, että kaikki huvi-, vesi-, eläin-, ym puistot ovat jaotelleet eripäivät erillaisille ryhmille, kuten:
Eilen ei voitu mennä, kun oli naistenpäivä(alle 12-vuotias poika on muuten nainen?!)
Ja huomenna olis ei isänmaallisten päivä, eli tarkottaa vissiin turisteja?! mut huomenna Svanskilla on töitä, joten halutaan mennä tänään.
No tänäänhän on vesipuistossa perhe päivä eli vaan perheet saa mennä. Svanski sano et ei voida mennä kun pitäis olla lapsi.
Täällä on sika kuuma ja mä nyt vaan haluun mennä sinne!
Nyt heti heti kaikki mulle, koska koen sen ihmisoikeudekseni!!
Niinpä ehdotin seuraavanlaista huijaus operaatiota:
Eli: Svanski menee lippuluukulle ja ostaa perhelipun kaks aikuista ja yks lapsi.
Samaan aikaan kun hän ostaa …

Varo pikkari siepparia! (muistoja kesältä 2011)

Kävelin tänään vesisateessa bussipysäkille ja siihen pysäkin penkin alle oli joltain tipahtanut mustat-stringit. Siinä ne lojui vesilammikossa ällön näkösenä ja mietin, että olikohan jollain ollu hempee hetki, siinä karmeen ankeella bussipysäkinpenkillä, vai kuinka pöksyt siihen oli tipahtanut? No eihän se romanttinen hetki aina kysy paikkaa ja aikaa. Itse en ihan heti olisi siinä itä-eurooppalaisen lähiön risteysbussipysäkillä pöksyistäni luopunut. Mutta olenkin ahdasmielinen. No, niin tai näin, siinä asiaa pohtiessani paikalle tuli sellainen hyvin toimistotyylisen-tyylikkäästi pukeutunut noin nelikymppinen naisihminen. Hän myös huomasi pikkupöksyt penkin vieressä ja suurempia pohtimatta, hän otti salkustaan muovipussin ja nappasi pöksyt talteen??!!! Jäin tuijottamaan rouvan puuhia niin järkyttyneenä, että Svanski joutui vallan tönäisemään minua, että jälleen palasin takaisin tähän maailmaan. Kysymys kuuluu onko minusta tullut hienohelma, kun en voisi kuvitellakkaan uusiokäyttäväni sateiselt…

Pullero ballerina ja muita avuttomia selityksiä

Mistä kaikki alkoi ja sitten lopulta päätyi blogiin. Hyvin vaikea sanoa? Alkoiko kaikki jo silloin 80-luvun alussa, kun äitini sai päähänpinttymän siitä, että hänen tyttäriensä on tanssittava balettia hinnalla millä hyvänsä. Kaunis ajatus sinänsä ja sisko liitelikin vuosikaudet Tšaikovskin tahtiin, pitkin tanssisalin lattiaa. Mulla oli möhömaha ja tappijalat, jotka eivät taipuneet samalla lailla kuin muiden. Minusta muut ryhmässä tanssivat, olivat kuin omituisia kuminauhoja. Ne venyi ja paukkui, joka suuntaan ja jaksoivat pitää jalkaa ilmassa, epäluonnollisen pitkiä aikoja. Minulla oli vaaleanpunainen tutu ja en koskaan sen kymmenen vuoden aikana oppinut plié-sarjaa ulkoa. Mutta kulutin tanssitunnit tangossa roikkuen, jalkoja omaan tahtiin erisuuntiin, hiukan muita jäljessä viskoen ja haaveillen kauniin klassisen musiikin tahtiin. Kehitin päässäni hassuja tarinoita ja joskus en pystynyt hillitsemään oman huumorini määrä ja kikatus pääsi lipsahtamaan ihan ääneen. Silloin viskiltä haiska…