Varo pikkari siepparia! (muistoja kesältä 2011)

Kävelin tänään vesisateessa bussipysäkille ja siihen pysäkin penkin alle oli joltain tipahtanut mustat-stringit.

Siinä ne lojui vesilammikossa ällön näkösenä ja mietin, että olikohan jollain ollu hempee hetki, siinä karmeen ankeella bussipysäkinpenkillä,

vai kuinka pöksyt siihen oli tipahtanut?

No eihän se romanttinen hetki aina kysy paikkaa ja aikaa.

Itse en ihan heti olisi siinä itä-eurooppalaisen lähiön risteysbussipysäkillä pöksyistäni luopunut. Mutta olenkin ahdasmielinen.

No, niin tai näin, siinä asiaa pohtiessani paikalle tuli sellainen hyvin toimistotyylisen-tyylikkäästi pukeutunut noin nelikymppinen naisihminen.

Hän myös huomasi pikkupöksyt penkin vieressä ja suurempia pohtimatta, hän otti salkustaan muovipussin ja nappasi pöksyt talteen??!!!

Jäin tuijottamaan rouvan puuhia niin järkyttyneenä, että Svanski joutui vallan tönäisemään minua, että jälleen palasin takaisin tähän maailmaan.

Kysymys kuuluu onko minusta tullut hienohelma, kun en voisi kuvitellakkaan uusiokäyttäväni sateiselta kadulta löytyneitä pikkareita,

vai oliko tuo paikalle liihotellut toimistodaami ihan pois raiteiltaan?

Vai oliko ne pöksyt tippunut juurikin häneltä, kenties aamuruuhkassa bussiin hypätessä?

Kyllä näin voi varmaan käydä esimerkiksi jos omistaa itselleen liian suuret stringit.

Vai oliko tolla nelikymppisellä nutturupäällä salainen suhde ja yritti tällä toimenpiteellä piilotella edellisen yön lemmenkohtausta?

Kyllä se tietysti saattaa herättää kotona kysymyksiä, jos palaa toimistolta illman pikkareita?! Ainakin kuvittelen että meillä herättäisi.....

No totuus ei minulle ehkä koskaan selviä ja joudun elämään näiden suurien kysymyksien kanssa lopun elämääni.

Rouva sai ehkä uudet tai löysi kadonneet stringit, joka tapauksessa hänellä oli varmaan hyvä päivä oli syy sitten kumpi tahansa.