maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pelikaaniteoria

"Kato Helena, se oli helkutin iso pelikaani. Ensiksi se lensi siihen ohjaamon ikkunaan, tai paremminkin siitä läpi ja tappo samalla sen perämiehen. No sitten tämä oikea lentokapteeni, meni paniikkiin, unohti laittaa happinaamarin ja käänsi hapettomassa tilassa kaikki napit ja veivit ihan vääriin, mikä käänsi lentokoneen. Sitten se kuoli hapenpuutteeseen.”

”No, mutta miten niille kaikille 300 matkustajalle kävi?”

”Ne kuoli….”

”Mihin?”

”No siihen pelikaanin iskuun tietenkin!!!
Helena, sä et nyt kato selvin päin ymmärrä yhhhtään englantia, se oli se pendoliino, eikun anteeksi, mandoliini, ei kun siis se pelikaani!!
shiis pelikaani tappoi sen perämiehen. Kyllä Helena tää on ihan shelvä juttu, katto kyllä minä tiedän, Minä olen lentäjä!!”

”No missä se Malesian lentokone on nyt?”

”Heheheheh sun kato varmaan pitää kysyä joltain lintutieteilijältä, mihin ne linnut oli alun perin matkalla?!”

”Selvä!”

Ja selvä minä olinkin, tosin juhlien ainoa selväpäinen, joka yritti pitää epätoivoisesti keskustelua yllä englanniksi, aiheesta kuin aiheesta. 
Virheellisesti luulin, että hiukan humaltunutkin lentokapteeni voisi selittää minulle tuosta vaan teoriansa, malesialaisen lentokoneen kohtalosta, mutta olin väärässä. Niin väärässä.

Aukottoman teorian sijaan, sain loputtoman määrään hyvinkin aukollisia teorioita, joihin aina, tavalla tai toisella liittyi pelikaani, tai jokin muu luonnonilmiö, kuten vaikka Permudankolmio. 
Kaupanpäälisiksi sain vielä loputtoman kasan vitsejä siitä, kuinka appelsiinimehulasissani oli vain mehua, eikä lainkaan vodkaa. 
Niin kuin tämän keskustelun jälkeen, minua olisi siitä tarvinnut vielä erikseen muistuttaa.

Puristin mehulasia kourassani, hymyilin kauniisti ja koitin viittoa sikarikerhossa istuvalle Svanskille, että nyt oli aika lähteä kotiin!
Viimein puolenyön aikaan Svanski tulkitsi telepaattiset koodini ja pääsimme lähtemään. 
Lentokapteenit jäivät selvittämään keskenään, sekä Malesian airlinen, että kadonneen lantrinki soodavesipullon arvoitusta.

Svanskin mielestä olisin voinut suhtautua huumorilla. Minusta appelsiinimehu ja pelikaaniteoria olivat tasaisesti yhtä huonoja. Svanskin mielestä olin vaan nyt liian väsynyt. Minusta ihmiset olivat vaan liian tyhmiä.
Huokasimme yhteen ääneen, no enää pari kuukautta, ja ajoimme hiljaisuudessa kotiin.


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Heräteostoksia ennen nukkumaanmenoa!


Piha-aitaa kauneimmillaan.
Viimeyönä juuri ennen puoltayötä, saimme Svanskin kanssa paniikkikohtauksen.
Tässä ei ole enää paljoa aikaa tärkeisiin koitoksiin ja me olemme täysin valmistautumattomia.

Pulu piha-aidalla.
Tuijotimme hetken epätoivoisesti toisiamme ja sitten totesimme, melkein yhteen ääneen, kyllä me tarvitsemme kameran!

Auton renkaat vinkuivat Dohan yössä kun kiidimme kauppaan.

Sama pulu, sama aita.
Täydellinen aika kameran ostolle, juuri ennen sulkemista. Myyjä oli halukas neuvotteluihin koska hän, mitä ilmeisemmin halusi meistä, yön viimeisistä kameran hankkijoista, pikaisesti eroon.

Minä valikoin ja Svanki neuvotteli, myyjä oli siis heikoilla jäillä!

Itsemurha-tirppa,
joka toisinaan tunkee päänsä
 vessantuuletuspropeliin.
Vähän isompi muistikortti ja kameralaukku kaupanpäälisinä kipitimme ulos kaupasta juuri ennen, kuin turvallisuusmies olisi meidät sieltä kantanut pihalle.

Nyt voimme huokaista helpotuksesta, meillä on kamera!
Olemme siis täysin varustautuneet ensi kesän koitoksiin.

Tänään olenkin sitten kökkinyt kaiken aamua toimiston tylsällä pihalla ja naapurin kissan kanssa jahdannut muun muassa lintuja. Minä, toki eri motiiveista, kuin kissa.


Kohta on kaikki uudenkameran, pikku napit ja vivut, testattu ja voin lähteä oikealle kuvausretkelle.