maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pelikaaniteoria

"Kato Helena, se oli helkutin iso pelikaani. Ensiksi se lensi siihen ohjaamon ikkunaan, tai paremminkin siitä läpi ja tappo samalla sen perämiehen. No sitten tämä oikea lentokapteeni, meni paniikkiin, unohti laittaa happinaamarin ja käänsi hapettomassa tilassa kaikki napit ja veivit ihan vääriin, mikä käänsi lentokoneen. Sitten se kuoli hapenpuutteeseen.”

”No, mutta miten niille kaikille 300 matkustajalle kävi?”

”Ne kuoli….”

”Mihin?”

”No siihen pelikaanin iskuun tietenkin!!!
Helena, sä et nyt kato selvin päin ymmärrä yhhhtään englantia, se oli se pendoliino, eikun anteeksi, mandoliini, ei kun siis se pelikaani!!
shiis pelikaani tappoi sen perämiehen. Kyllä Helena tää on ihan shelvä juttu, katto kyllä minä tiedän, Minä olen lentäjä!!”

”No missä se Malesian lentokone on nyt?”

”Heheheheh sun kato varmaan pitää kysyä joltain lintutieteilijältä, mihin ne linnut oli alun perin matkalla?!”

”Selvä!”

Ja selvä minä olinkin, tosin juhlien ainoa selväpäinen, joka yritti pitää epätoivoisesti keskustelua yllä englanniksi, aiheesta kuin aiheesta. 
Virheellisesti luulin, että hiukan humaltunutkin lentokapteeni voisi selittää minulle tuosta vaan teoriansa, malesialaisen lentokoneen kohtalosta, mutta olin väärässä. Niin väärässä.

Aukottoman teorian sijaan, sain loputtoman määrään hyvinkin aukollisia teorioita, joihin aina, tavalla tai toisella liittyi pelikaani, tai jokin muu luonnonilmiö, kuten vaikka Permudankolmio. 
Kaupanpäälisiksi sain vielä loputtoman kasan vitsejä siitä, kuinka appelsiinimehulasissani oli vain mehua, eikä lainkaan vodkaa. 
Niin kuin tämän keskustelun jälkeen, minua olisi siitä tarvinnut vielä erikseen muistuttaa.

Puristin mehulasia kourassani, hymyilin kauniisti ja koitin viittoa sikarikerhossa istuvalle Svanskille, että nyt oli aika lähteä kotiin!
Viimein puolenyön aikaan Svanski tulkitsi telepaattiset koodini ja pääsimme lähtemään. 
Lentokapteenit jäivät selvittämään keskenään, sekä Malesian airlinen, että kadonneen lantrinki soodavesipullon arvoitusta.

Svanskin mielestä olisin voinut suhtautua huumorilla. Minusta appelsiinimehu ja pelikaaniteoria olivat tasaisesti yhtä huonoja. Svanskin mielestä olin vaan nyt liian väsynyt. Minusta ihmiset olivat vaan liian tyhmiä.
Huokasimme yhteen ääneen, no enää pari kuukautta, ja ajoimme hiljaisuudessa kotiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin