Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2012.

Post it konsti

Tänä syksynä päätin käyttää aikaani johonkin hyödylliseen. Niinpä etsin itselleni yksityisopettajan ja siitä lähtien olen käyttänyt aivokapasiteettiani itäeurooppalaisen aksentin omaksumiseen. Tämä löytämäni akatemian lupaus maailmalle on omaksunut opetussuunnitelman, joka perustuu siihen, että hän puhuu vain, ja ainoastaan itäeurooppalaista, ymmärsin sitten häntä tai en. Enimmäkseen en.
Pari iltaa kulutin pohtiessa, mihin tämäkin pedagogiikan ihme perustuu. Siihenkö, että hän ei vain osaa englantia? Vai yksinkertaisesti, vanhaan kunnon aivopesuun? Päädyin pohdinnoissani siihen, että oli logiikka mikä tahansa, se aiheutti sen, että kiusallisten epäymmärryksen täyttämien hetkien pelossa, opiskelen kaiken vapaa-aikani pää höyryten.
Viikon verran tunsin itseni taas normaaliksi. Unohdin hetkeksi sen hullun myllyn, jossa elän ja pakenin elämäni idioottimaisuutta kieliopin järjestelmälliseen säännönmukaisuuteen ja vokaalien suloiseen harmoniaan.   Päätin kerralla räjäyttää sanavarastoni k…

Sukkela saksalainen mielikuvitusleikki

Kuvittele perjantain ratoksi, saksalainen kilpapolkupyöräilijä, joka luulee olevansa tour de france:ssa. Sitten kuvittele qatarilainen kolmikaistainen liikenneympyrä, joka on aivan tukossa perjantai ruuhkan kasautuessa sen kaistoille. Liikenne solmu, missä tunnet itsesi hyvin pieneksi, jos ajat mitä tahansa citymaasturista pienempää.
Tässä kuvitelmaleikissä, tämä kyseinen saksalainen ajelee tietenkin kaikkien liikennesääntöjen mukaan, koska niinhän saksalaiset tunnetusti toimivat. Hän odottaa autojen kanssa liikenneympyrään pääsyä, ihan siinä maasturijeepin takana, meidän auton edessä. Sen pohkeet ovat käristyneet ruskeiksi, koska ulkona on neljänkymmenen asteen, tsirpakka pyöräilysää.
Kuvitellaan vielä, että se polkupyöräilijä on uloimmalla kaistalla, kun se vihdoin veivaa itsensä ympyrään. Mutta hänpä haluaa kääntyä vasemmalle, joten sääntöjen mukaan hänen on päästävä sisimmälle kaistalle.  Ja koska hän on saksalainen ”wanna be tour de france kokelas” toki hän sääntöjä noudattaak…

Minuuttia vaille myöhässä

Nukuin tänään pommiin kaksi tuntia! Istuin syvästä unesta pöllämystyneenä keskellä parisänkyä. Svanski oli lähtenyt jo aikaa sitten, eikä ollut vaivautunut herättämään. Siinä selvittäessäni päätäni jostain unen ja valveen rajamailta takaisin heränneiden keskuuteen, minut valtasi selittämätön raivo.
Ensin luulin raivon suuntautuvan Svanskiin ja hänen itsekkyyteensä. Kuinka joku voi vaan herätä itse, mutta ei herättää minua! Hetken sihistyäni ymmärsin kuitenkin raivon kumpuavan jostain ihan toisesta syystä. Olin tarpeeton yksilö. Siinä minä olin juuri nukkunut kaksi tuntia pommiin ja maailma rullasi silti radallaan, ilman häiriötä, rauhallisesti eteenpäin. Katolla vesipumppu surisi matalaa hurinaansa. Seinällä vinkui ilmastointilaite, aivan kuin eilenkin, ja puhelin lojui yöpöydällä, mykkänä, vaan ei mykistettynä. Tajusin, että en edes tiennyt, kuinka sen olisi saanut äänettömälle, ei ollut tullut vielä vuoteen tarvetta siihen.
Edellisessä elämässäni kahden tunnin myöhästyminen aa…

Suomi gourmet tournee

Mikähän siinäkin on, että kun asuin suomessa halusin järjestää espanjalaisia tapasiltoja tai mexicolaisia tortilla kekkereitä. Juoksin pitkin etnisiä ruokakauppoja etsien, sushi-inkivääriä tai hillottua papaijaa. Kuolasin kauppahallin lihatiskiä, kun siellä oli myynnissä kamelin entrecotea ja hamstrasin Lidilin alennusmyynnissä bratwurstia, kuin viimeistä päivää. Ja siellä minä elin kaiken aikaa ruisjauhojen, ryynien ja marjojen luvatussa maassa.
Täällä merellinen tapas pöytä kaikkine oliivi hömpötyksineen olisi äärimmäisen helppo toteuttaa. Mexicolaiseen tortilla iltaan löytyisi vaikka mitä ihania tarvikkeita, arabialaisesta sormin syötävästä alkupala buffeesta puhumattakaan, mutta ei! Nyt minä haluan kaalilaatikkoa. No kaalilaatikko oli vielä varsin helppo toteuttaa, heti sen jälkeen kun törmäsin ruokakaupassani punaviinimarjahyytelöön, joka varsin mukavasti korvaa puolukkahillon, on vain hivenen hienostuneempi koostumus ja miedompi maku.
Suomiruokahimoni pysyivät kaikin puolin s…

Katsastus on katala paikka (uudelleen julkaistu klassikko)

Jotkut asiat eivät muutu, tämä pohjustuksesksi, niille jotka lukivat "Mustunut aikakäsitys" eivätkä tajunneet, miksi Svanski niin raivosi. Tämä tapaus on julkaistu ensimmäisen kerran 22.9.2011.

Autonkatsastus on aina tunteita herättävää puuhaa ja en tiedä onko vika minun kulkupeleissä vai missä, mutta yleensä nuo heränneet tunteet, ovat kovin negatiivissävytteisiä. Eilen oli taas se päivä, piti katsastaa meidän Mazda. Ja kuten aina ennenkin jossain kohtaa katsastusprosessia syntyy ilmi riita, tämäkään kerta ei ollut poikkeus.
Autonkatsastus kuuluu täällä autonkuljettajan tehtäviin, niinpä hän otti auton aamutuimaan ja lähti konttorille. Ei ehtinyt kulua kuin tunti, kun puhelin pärähti soimaan. Kuljettaja aloitti tapahtumasarjankulun ilmoittamalla, että auto ei läpäissyt tarkistusta.
Svanskin hermot alkoivat heti kiristyä, johtuen kuljettajan ikuisista toilailuista. ”Miten niin ei mennyt läpi! Missä vika?” Kuljettaja: ”Takaluukku ei mennyt läpi, eikä vaahtosammutin” Svanski hermos…

Mustunut aikakäsitys

Käytävästä kuului ulvonta, se kantautui seinien läpi keittiöön asti. Svanski se oli, siitä ei ollut epäilystäkään, mutta mitä se nyt noin heti työviikon alussa karjui?
Avasin käytävään johtavan oven ja näin Svanskin heiluttavan uhkaavasti paperinivaskaa aivan autonkuljettajan silmien edessä. ”Tiedätkö mikä tämä on?” Karjui Svanski ja heilutti papereita entistä raivokkaammin. ”Se on alkoholin ostolupahakemus” sopersi autonkuljettaja.
Avasin ovea hiukan enemmän, sillä tajusin tästä tulevan jotain hyvin mielenkiintoista.   ”Niin on!” huusi Svanski, ”Ja tiedätkö sinä, miksi minä laitan nyt hirveästi kiinni rahaa alkoholin ostolupakorttiin, tiedätkö? Miksi minua ei enää kaiherra laittaa tuhatta rialia siihen, että saan ostaa alkoholia?? ” ”En tiedä” sopersi auton kuljettaja, joka puristi kädessään kaiken aikaa jotakin, se oli pieni pahvilaatikko. ”Minä menen alkoholikauppaan, sillä minun kortillani, sinä päivänä, kun minä saan antaa sinulle potkut! Sinä siunattuna päivänä, minä käytän t…