Sukkela saksalainen mielikuvitusleikki

Kuvittele perjantain ratoksi, saksalainen kilpapolkupyöräilijä, joka luulee olevansa tour de france:ssa.

Sitten kuvittele qatarilainen kolmikaistainen liikenneympyrä, joka on aivan tukossa perjantai ruuhkan kasautuessa sen kaistoille. Liikenne solmu, missä tunnet itsesi hyvin pieneksi, jos ajat mitä tahansa citymaasturista pienempää.

Tässä kuvitelmaleikissä, tämä kyseinen saksalainen ajelee tietenkin kaikkien liikennesääntöjen mukaan, koska niinhän saksalaiset tunnetusti toimivat.

Hän odottaa autojen kanssa liikenneympyrään pääsyä, ihan siinä maasturijeepin takana, meidän auton edessä.

Sen pohkeet ovat käristyneet ruskeiksi, koska ulkona on neljänkymmenen asteen, tsirpakka pyöräilysää.

Kuvitellaan vielä, että se polkupyöräilijä on uloimmalla kaistalla, kun se vihdoin veivaa itsensä ympyrään. Mutta hänpä haluaa kääntyä vasemmalle, joten sääntöjen mukaan hänen on päästävä sisimmälle kaistalle. 

Ja koska hän on saksalainen ”wanna be tour de france kokelas” toki hän sääntöjä noudattaakin.

Ai mistä tiedän, että hän on saksalainen? No kuvitellaan, että hänellä on saksanlipun värinen paita, jossa lukee deutschland ja molemmissa hihansuissa saksanliput ja pyörän tarakassa liehuu vielä mini saksanlippu, jos nyt jollekin vielä on voinut jäädä epäselväksi, että saksalaista polkupyöräilytaitoa, tässä nyt edustetaan.

Ja taitoa se toki tarvitseekin, jos aikoo polkupyörällä hengissä ulos tästä ympyrästä. Pyöräilijä kohottaa vasemman kätensä etusormipystyssä osoittaakseen kääntymisen vasemmalle. Hän saa kiittää onneaan, että juuri me ajamme hänen takanaan. Sormi taivasta kohti sohottaen pyöräilijä kääntää eteemme, kääntyäkseen vasemmalle.

Svanski osaa ennakoida tulevaa ja on jo hiljentänyt nähdessään sormen, mutta koska käännöksen tiukkuus yllättää, kirskuvat jarrut railakkaasti, kun saksan lupaus tour de francelle kääntää keskikaistalle.

Jatketaan kuvitteluleikkiä vielä. Nyt voit kuvitella miltä kuulostaa, kun kymmenet citymaasturit painavat yhtä aikaa tööttiä. 

Minun ei tarvitse, sillä minun korvissani soi yhä. Vaikka kuinka haluaisin kuvitella, että tämän saksalaisen pyöräilijän itsemurhayritys ei ollut totta, niin kyllä se vaan oli.

Töötit ulvoivat, kun keskikaistalla pyyhältänyt citymaasturi joutui tekemään äkkijarrutuksen, väistääkseen pontevasti pyöräänsä polkevaa saksalaista.

Vilkaisu viereiseen citymaasturiin ja saattoi melkein kuulla liikenteen läpi, kuinka tööttiään takova jarrutuksesta hurjistunut arabikuski karjui sanoja ”Jalla jalla”

Saksalainen puikkelehti sormipystyssä sisäkaistalle ja kääntyi sieltä vasemmalle.

Tuntui siltä, kuin koko valtava liikenneympyrä olisi pysähtynyt pidättämään hengitystä tämän upean suorituksen edessä.

Saksalainen selvisi hengissä ja jatkoi polkemistaan keskellä moottoritien oikeaa kaistaa lippu liehuen kohti seuraavaa liikenneympyrää. Kun hän oli jo kaikonnut näköpiiristämme, ja hänen kulustaan tiellä kertoivat vain vaimeat kaukaisuudesta kuuluvat tööttäykset, saimme otettua sen verran happea keuhkoihimme, että pystyimme painamaan kaasua ja poistumaan paikalta.

Hitaasti toipui ruuhkainen liikenneympyrä Dohan keskustan sykkeessä, saksalaisesta polkupyöräilytaidonnäytteestä.

Autot alkoivat taas virrata loputtomana letkana läpi kolmikaistaisen liikenne solmun, kuin mitään saksalaista ei olisi koskaan ollutkaan.

Joskus olisi vain kaikille parempi jos joustaisi hiukan säännöissä ja menisi virran mukana.