sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Post it konsti


Tänä syksynä päätin käyttää aikaani johonkin hyödylliseen.
Niinpä etsin itselleni yksityisopettajan ja siitä lähtien olen käyttänyt aivokapasiteettiani itäeurooppalaisen aksentin omaksumiseen.
Tämä löytämäni akatemian lupaus maailmalle on omaksunut opetussuunnitelman, joka perustuu siihen, että hän puhuu vain, ja ainoastaan itäeurooppalaista, ymmärsin sitten häntä tai en. Enimmäkseen en.

Pari iltaa kulutin pohtiessa, mihin tämäkin pedagogiikan ihme perustuu. Siihenkö, että hän ei vain osaa englantia? Vai yksinkertaisesti, vanhaan kunnon aivopesuun? Päädyin pohdinnoissani siihen, että oli logiikka mikä tahansa, se aiheutti sen, että
kiusallisten epäymmärryksen täyttämien hetkien pelossa, opiskelen kaiken vapaa-aikani pää höyryten.

Viikon verran tunsin itseni taas normaaliksi. Unohdin hetkeksi sen hullun myllyn, jossa elän ja pakenin elämäni idioottimaisuutta kieliopin järjestelmälliseen säännönmukaisuuteen ja vokaalien suloiseen harmoniaan.  
Päätin kerralla räjäyttää sanavarastoni kuntoon ja siksi sorruin käyttämään vanhaa post it-konstia opiskeluni tehostamiseksi.
Pöytiin, tuoleihin, kaappeihin, oviin, ikkunoihin, kaikkialle alkoi ilmestyä post it-lappuja, jotka kertoivat kyseisen esineen tai asian itäeurooppalaisen nimityksen.
Svanski kesti tämän epäjärjestyksen tieteennimissä ja itse totuin asunnon keltaisiin väriläiskiin viikossa niin, että en edes enää kiinnittänyt niihin suurempaa huomiota.

Sunnuntaiaamuna, olin juuri päässyt hyvään alkuun blogikirjoituksessani, kun keittiöstä kuuluva siivoojan arabialainen manaus keskeytti minut.
Hän oli ilmiselvästikin raivoissaan jostakin, kun saavuin keittiiön tarkistamaan kirousten lähdettä. 

Siivooja pyöri pitkin keittiötä ja ruokailuhuonetta, keräten post it lappujani. Hänen silmistä paistoi suoranainen raivo, kun hän repi tahmeita lappuja irti seinistä, huonekaluista ja ovista. Yritin mennä väliin ja koetin selittää, että hän voisi jättää laput paikalleen. Mutta siivoojan raivo ei laantunut. Hän hoki vihaiseen sävyyn sanaa ”Madam!” ja johdatti minut olohuoneeseen.
Sain naamalleni arabian kielen oppitunnin, joka noudatti hyvinkin samaa pedagogista suuntausta, kuin itäeuroopan opintonikin.  
Viiden minuutin opintokokonaisuus, joka jotenkin saattoi liittyä keltaisiin post it-lappuihini.
Yritin vielä kerran selittää, että hän voisi vain ohittaa laput. Osoitin lappuja ja tein käsilläni merkkejä, että älä koske anna olla. Mutta siitäkö siivoojani suivaantui. Hän marssi ulos asunnosta ja palasi hetkenpäästä Sihteerin kanssa, joka ilmeisemmin oli haettu tulkkaus apuun.

Sihteeri tuli tilanteeseen hölmistyneenä ja katseli kysyvästi ympärillään olevaan keltaiseen post it-mereen.
”Helena miksi et ole sanonut minulle, jos haluat, että siivooja siivoa jostain paremmin?”
En ymmärtänyt kysymystä, sihteeri jatkoi: ”On helpompaa, jos pyydät minua puhumaan hänelle, kuin että kiinnittelet lappuja. Nyt hän ei tiedä haluatko, että hän siivoaa kaikki nämä merkityt kohteet, vai että ei siivoa?”
En käsittänyt vieläkään, mitkä merkityt kohteet? Selitin Sihteerille, että minulla ei ollut aavistustakaan, mikä oli siivoojan ongelma ja että minulla ei ollut mitään erikoistoiveita koskien hänen töitään. Naurahdin sihteerille, että olin lopettanut kaikki toiveet koskien siivousta ja sen tasoa jo kauan sitten, koska hän ei  koskaan kuitenkaan tee niin kuin sanon.
Sihteeri katsoi minua kysyvästi, raivoisan siivoojan tonottaessa kädet puuskassa ikään kuin suojassa sihteerin selän takana: ”No mitä nämä laput sitten ovat?”
”Ai noi! Ne on mun kielen opiskelua varten!”
”Mitä!” Sihteeri tempaisi lapun irti pöytälampusta ja tavasi sen ääneen, sen jälkeen kirosi itsekseen ja lätkäisi lapun takaisin. Sitten hän karjui arabiaksi jotain siivoojalle suurten käsiliikkeiden tahdittamana ja jyräsi ulos asunnosta turhaantuneesti sihisten.

Siivooja ja katsoi minuun nolosti hymyillen ja rupesi samantien liimailemaan keräämiään lappuja takaisin sinne ja tänne. Lappujen liima ei enää pitänyt ja ne tipahtelivat lattialle, kun epätoivoinen siivooja koetti lätkiä niitä takaisin paikoileen.

En voinut käsittää, että yhdet post it laput saavat aikaan tällaisen episodin. Temmoin laput siivoojalta ja käskin hänen keskittyä vim-pullon sisällön lotraamiseen kylpyhuoneessa.
Tässähän menee blogitekstitkin uusiksi, kun nuo ääliöt taas säheltää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin