Katsastus on katala paikka (uudelleen julkaistu klassikko)

Jotkut asiat eivät muutu, tämä pohjustuksesksi, niille jotka lukivat "Mustunut aikakäsitys" eivätkä tajunneet, miksi Svanski niin raivosi. Tämä tapaus on julkaistu ensimmäisen kerran 22.9.2011.

Autonkatsastus on aina tunteita herättävää puuhaa ja en tiedä onko vika minun kulkupeleissä vai missä, mutta yleensä nuo heränneet tunteet, ovat kovin negatiivissävytteisiä. Eilen oli taas se päivä, piti katsastaa meidän Mazda. Ja kuten aina ennenkin jossain kohtaa katsastusprosessia syntyy ilmi riita, tämäkään kerta ei ollut poikkeus.

Autonkatsastus kuuluu täällä autonkuljettajan tehtäviin, niinpä hän otti auton aamutuimaan ja lähti konttorille. Ei ehtinyt kulua kuin tunti, kun puhelin pärähti soimaan. Kuljettaja aloitti tapahtumasarjankulun ilmoittamalla, että auto ei läpäissyt tarkistusta.

Svanskin hermot alkoivat heti kiristyä, johtuen kuljettajan ikuisista toilailuista. ”Miten niin ei mennyt läpi! Missä vika?”

Kuljettaja: ”Takaluukku ei mennyt läpi, eikä vaahtosammutin”

Svanski hermostui saman tien totaalisesti ja huusi puhelimeen naama punaisena: ”Ei kai se takaluukku jumankauta mee läpi, kun ei sitä ole!!! Kai näytit niille sen huoltamon myöntämän ajoluvan ja paperin siitä, että asia korjataan heti, kun se takaluukku saapuu maahan!!!!!

Kuljettaja tajusi, että nyt ei hyvä heilu ja alkoi puolustautua, mutta myönsi kuitenkin, että unohti toimittaa takaluukkua koskevat dokumentit katsastusmiehelle.

Svanski karjui: ”Ja mikä siinä vaahtosammuttimessa oli vikana!! Sinähän ostit siihen juuri uuden samanlaisen, kuin se entinen! Heti onnettomuuden jälkeen”

Kuljettaja hermostui, koska jossain syvällä sisässään ehkä tajusi, että ei taas mennyt nappiin tämä homma: ”Minä osti samanlainen, sellanen sammutin juttu! Sinä käski, että osta just samanlainen kuin oli vanha!”

Svanski ei voinut ymmärtää: ”No miksi se ei sitten mennyt läpi!!!

Kuljettajalla oli selitys kaikkeen: ”Se oli tyhjä, ei vaahtoa!”

Svanski huusi suoraa huutoa hetken. Sen päässä verisuonet paisuvat ja en koskaan ole nähnyt häntä, niin raivona. Olin aivan varma, että tämä oli tuon kuljettajan viimeinen elinpäivä. Svanski ei voinut uskoa todeksi, minkä arvasi juuri tapahtuneen.

Sitten yllättävää kyllä hän rauhoittui hetkeksi. Hänen ääni oli kuitenkin sellainen vittumaisen kylmä, ihan itsekin säikähdin sitä.

Svanski: ”Ostit sitten tyhjän vaahtosammuttimen!?”

Kuljettaja: ”Ei, ostin samanlaisen kuin vanha”

Svanski: ”Eli tyhjän!”

Kuljettaja: ”Niin…. vanhakin oli tyhjä”

Svanski: ”Menet nyt kauppaan ostat toimivan, täyden vaahtosammuttimen. Asennat sen paikoilleen, sille kuuluvalle paikalle ja tulet sitten takaisin tänne! Onko tämä selvä?

Kuljettaja mutisi hivenen loukkaantuneena: ”Selvä homma!”

Parin tunnin päästä kuljettaja palasi takaisin. Koska Svanskilla on vieläkin murhanhimoisia tunteita kuljettajaa kohtaan hän pyysi, että kävisin tarkistamassa vaahtosammuttimen ja etsimässä takaluukkua koskevat paperit hanskalokerosta ja lähettämään kuljettajan takaisin katsastusasemalle.

Tein työtä käskettyä. Etsin paperit, annoin ne kuljettajalle ja pyysin, näyttää minulle, missä vaahtosammutin oli? Kuljettaja esitteli ylpeänä kuinka upouusi sammutin oli omalla paikallaan repsikanpenkin alla telineessään! 

Minulla meinsi päästä itku, kun näin vaahtosammuttimen!

Kuljettaja meni paniikkiin ymmärtämättä, mistä minun tunteenpurkauksessani oli kyse. En voinut muuta kuin hokea ”voi Aladin!! Miksi? Miksi? 
Kuljettaja ei tajunnut, hän oli mielestään tehnyt erinomaista työtä. Eikä hän ymmärtänyt, kun selitin hänelle, että jos Svanski näkee vaahtosammuttimen, on hänen päivänsä hyvin nopeasti loppuun luetut!

Kuljettaja näytti hyvin kysyvältä. Minä selvensin: ”Aladin nyt haet heti jonkun teräaseen ja irrotat nuo kaikki sata nippusidettä, joilla olet sammuttimen sitonut telineeseen! Vaikka auto palaisi poroksi, ei tuo määrä nippusiteitä edes ehdi sulamaan poikki, ennen kuin auto on vain kasa tuhkaa.”

Samalla kun selitin kuljettajalle, miksi on tärkeää että sammutin on nopeasti saatavilla, tajusin että hänellä ei ollut aavistustakaan, mikä on tämän sammuttimen funktio.

Kuljettaja irrotteli siteitä ja hoki ”ei hyvä, ei hyvä jos Mr. Svanski ei pidä.”

Mua kävi raukka kuljettaja sääliksi ja lupasin hänelle, että voin olla mainitsematta nippusiteistä Svanskille, jos hän saa auton katsastuksesta läpi tunnissa. Kuljettaja lähti ja palasi 59 minuuttia myöhemmin katsastetulla autolla.

Illalla kun Svanski oli taas oma iloinen itsensä, hän nauroi vedet silmissä, kun kerroin mistä roskapussillinen nippusiteitä oli peräisin. Svanski ei voinut uskoa, että kuljettaja oli saanut taiteiltua kaikki ne siteet yhden sammuttimen ympärille. 
Aladinpa sai, se on kätevä poika kun sille päälle sattuu, yleensä tuhlaa näppäryyttään vain täysin vääriin kuvioihin. 
Se on muuten hyvä kuljettaja, ei vaan ymmärrä autolla ajamisesta, tai autoista ylipäätänsä yhtään mitään. Mutta auton hän katsasti ennätys ajassa, kun se oli hänen oman edun mukaista. Selitin Svanskille, että sen on treenattava sen johtamistaitoja. Täällä henkilökunta osaa, ymmärtää ja tajuaa, vain jos siitä on heille hyötyä. Huutaminen ja potkuilla uhkaaminen ei auta, se on vaan arkipäivää...