tiistai 1. marraskuuta 2011

Siunattu olkoon teidän autonne (uudelleen julkaistu klassikko)



Kolme kuukautta ilman autoa, on tuskaista tässä maassa. Kauppakeskuksessa voi ajaa gondolilla, mutta kaupungissa ei fillarilla.
Jalkakäytäviä ei ole, sen enempää kuin bussilinjojakaan.
Jollakin rikkaalla arabilla saattaa olla bussi, mihin tunkee vaimonsa ja piikansa, mutta siinä onkin kaikki, mikä edes etäisesti muistuttaa julkisesta liikenteestä.
No kolme kuukautta kärsien, ilman liikkumis vapautta, 
on kulunut siitä, kun yksi tälläinen rikkaan sheikin henkilökuntaa kuljettanut mini-bussi ei pysähtynyt punaisiin valoihin.
Se sinänsä on mulle se ja sama jos joku haluaa välttämättä ajaa päin punasta niin ajakoon, mutta jos siinä on toinen auto edessä,
niin tekis nyt ees jonkun kiertoliikkeen rotvallin kautta.
Mutta ei, tää bussikuski ajatteli, että isomman oikeudella jyrätään punasetvalot ja pikku- mazdat siinä samalla kertaa.
Nyt vihdoinkin saatiin auto sitten takaisin käyttöön, mutta Svanski on vieläkin ihan ihmeissään, kuinka tää auto on niin onnettomuus altis?
Ollaan omistettu se neljä kuukautta ja tänä aikana se on ollut kolmessa eri onnettomuudessa ja ainoastaan yhden kuukauden verran käytössä.
Koska muut ajat se on lojunut huoltamolla.
No, Svanskin toimiston arabiväestöön kuuluvalla sihteerillä oli tähän selkeä ja suora vastaus.
Se oli sitä mieltä, että auto joutuu koko ajan onnettomuuksiin, koska emme ole sen oston yhteydessä suorittaneet uhrilahjaa Jumalalle.
Hän suositteli auton kokoisessa ostoksessa sopivaksi uhrilahjaksi vuohta, sillä hän oli oman maasturinsa suojannut juurikin vuohella ja hyvin on riittänyt vakuudeksi.
Minä olin sitä mieltä, että jos nyt vaan kumminkin otettaisiin täys-kasko ja jätettäisiin vuohen uhraukset vähemmälle.
Sihteeri nauraa hörötti, että mitä luulet sen auttavan! Voit ehkä saada autosi seuraavan kerran huollosta kolmen kuukauden sijaan 12 viikossa.
No Svanski koitti vielä kompata mua, hän varmaan muisti alkukesän katkarapujen lahtaus operaation ja kuinka niidenkin henki oli tiukassa,
ei varmana saatais Svanskin kanssa vuohelta nirriä pois.
Se ilmoitti, että hänellä oli Jordaniassa maassturi eikä uhrannut sille vuohta ja ei silti ollut onnettomuudessa neljään vuoteen.
Mä olin jo ihan et ha haaa sihteeri on todistettu uhreineen ulos väittelystä.
Mutta sihteeri ei lannistunut, se heitti kehiin visaisen kysymyksen:"mistä ostit sen maasturin?"
Svanski: "käytettyjen maasturien kaupasta"
Sihteeri: "No tietysti! Se edellinen omistaja oli jo uhrannut sille vuohen ja siksi suojaus oli vielä voimassa!!! daaa
No tässä kohtaa minä yritin olla nokkela, mutta minkä minä kierolle arabimiehelle mahdan....
Helena: " No ehkä tämänkin auton entinen omistaja on jo uhrannut vuohen ja kyse ei olekkaan mistään uhrilahjoista vaan puhtaasti onnettomuudesta.
Sihteeri:" Ei ole sellaista kun puhdas onnettomuus, se on aina heikon uhrauksen syy jos sattuu tapahtumaan minkäänlainen onnettomuus!"
"Ja sitä paitsi mistä ostitte ton auton?"
Svanski (mutisee):" Venäjän suurlähetystöstä!" Hän jo selvästi näkee pienessä mielessään kuinka on hävinnyt tän väittelyn ja mihin se tulee johtamaan.
Sihteeri:" hahaaa! Ja Helenakin varmasti tietää että venäläiset on ortodokseja eikä ne uhraa vuohia!
Helena: Ehkä ne siunasi auton ortodoksi menoin?!
Sihteeri: Ehkä siunasivat, ehkä ei?! sinähän sitä autoa ajat! (selvästi loukkaantuneena)
Mun päässä alkoi sumentumaan ja aloin voida jo valmiiksi pahoin,  
koska pelkäsin että kohta toi hullu mies raahaa tänne eläviä vuohia ja rupee niitä tossa parkkipaikalla lahtaamaan.
Mä hoin vaan itselleni että:" mieti Helena mieti, nyt joku terävä vale millä pelastat tilanteen ajautumasta kaaokseen."
Ja hups vaan, vastaus lennähti mun mieleen.
Helena: "Mun isäni olikin merimies ja se aina siunasi sen alukset tietyin seremonioin ja koskaan hän ei joutunut onnettomuuteen,
paitsi ehkä kerran Kiinan edustalla, mutta silloin hän oli itse juonut siunaukseen tarkoitetut skumpat ja laivan siunaus näin ollen oli hiukan huteralla perällä."
Sihteeri: "Jaahas ja kuinka tämä merimies-uhraus sitten oikein menee?"
Helena: "Otetaan skumppapullo ja rikotaan se auton kylkeen ja lauletaan sitten käsisydämmellä perinteistä suomalaista siunauslaulua."
Sihteeri:" No tässä tapauksessa, koska ootte ulkomaalaisia, voidaan kokeilla."
Svanski (huutaen kauhusta): "Että nyt kun mun auto on vihdoin saatu huollosta ja pellit on maalissa ja suoria! Te kaks neronleimausta rupeette viskoon sitä lasisilla skumppapulloilla!!!? Ei muuten tuu tapahtumaan!!
Me oltiin sihteerin kanssa hiukka loukkaantuneita, koska nää seremonia järjestelyt ja niihin liittyneet kompromissit olivat sangen haastavia.
Ja nyt Svanski aikoi pilata kaiken, koska pelkäsi että autoon tulee pikku naarmu!
Onneksi Svanskin kollegan vaimo pelasti tilanteen viime metreillä, sen mielestä uhriksi käy se, että yksi suihkuttaa skumppaa auton päälle ja muut laulaa,
tämä sen vuoksi että nyt on Ramada ja skumppa on paljon arvokkaampaa, kun sitä ei oikein mistään saa.
Koska kollegan vaimo oli näin hienosti diplomaatti täytyi minunkin päteä, lupasin tuoda seremoniaan valokuvan mun serkun vuohesta,
joka uhrattiin viimekesänä ilman sen suurempaa syytä (oikeesti se kuoli ylensyöntiin) jos se voitais hyväksyä niin kuin jälkikäteis uhrina?
Tämä kävi sihteerille ja näine menoineen automme siunattiin käyttöön. Printattu vuohenkuva konepellillä, kun Svanski suihkutti auton päälle
skumppaa ja me muut laulettiin käsisydämmellä "lentäjän poikaa" auton suojaukseksi.
Miten niin täällä ei ole mitään järkevää tekemistä Ramadan aikaan?
Mä ehdotin et voidaan tehdä tästä bisnes.
Siunaus kaikilla eri uskonnon lajeilla, siunaamme kaiken autot, veneet ja vaikka lastenvaunut.
Tyylillä ja kokemuksella!
Musta on ihanaa kun aikuiset ihmiset lähtee mukaan kaikkeen hassutteluun, vaikkakin toi sihteeri taisi kyllä olla ainoo, joka oli henkeen ja vereen ihan tosissaan.

1 kommentti:

  1. Etsin joltain blogilistalta ruokablogia, jota lueskelin kauan sitten, mutta en enää yhtään muista mikä se oli.
    Osui sun blogin nimi silmiin ja pakkohan tätä oli tulla lukemaan. Piristi kyllä niin päivää täällä Kaliforniassa. Nauroin tässäkin ihan ääneen! Kiitokset ja terveiset täältä, jossa elämä on myös ajoittain niin älytöntä, mutta on välillä vaikea muistaa nauraa.

    VastaaPoista

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin